Ilmaisosasto yllätti minut täysin
2
Jos joku vielä ajattelee, että ilmaisosasto on vain paikka rikkinäisille verhoille ja vaatteille joita kukaan ei halua, tämä teksti on sinulle. Kävin maanantaina Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla täysin ilman odotuksia ja nappasin mukaani kuusi vaatetta. En suunnitellut projektia, en etsinyt mitään tiettyä, ja silti ilmaisosasto yllätti minut täysin. Se, mitä näistä vaatteista sai aikaan, muutti kerralla käsitykseni ilmaisosastosta ja siitä, mihin tyyli oikeasti perustuu.
Ilmaisosasto yllätti minut täysin
On olemassa kaksi ihmistyyppiä. Ne, jotka kävelevät Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston ohi nenä vähän nyrpistyen. Ja ne, jotka pysähtyvät, kaivavat ja ajattelevat: “mitä jos?” Minä kuulun jälkimmäisiin. Ja maanantaina se kannatti.
Ilmaisosasto, kuusi vaatetta ja kymmenen asua – näin Nihtisillan Kierrätyskeskus palautti uskoni tyyliin
On olemassa kaksi ihmistyyppiä. Ne, jotka kävelevät Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston ohi nenä vähän nyrpistyen. Ja ne, jotka pysähtyvät, kaivavat ja ajattelevat: “mitä jos?” Minä kuulun jälkimmäisiin. Ja maanantaina se kannatti.
Ilmaisosasto ei ole epäonnistuneiden vaatteiden hautausmaa
Puhutaanpa hetki ennakkoluuloista. Ilmaisosasto mielletään usein viimeiseksi pysäkiksi ennen kaatopaikkaa. Paikaksi, jonne päätyy vaatteita, joita kukaan ei halua. Epämuodikkaita, kulahtaneita, “ihan kivoja kotona” -osastoa. Todellisuus? Ainakin Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa se on jotain aivan muuta.
Ilmaisosasto on pikemminkin testi katsojan silmälle. Et saa valmiiksi stailattua mallinukkea, et trendivärikarttaa etkä hintalappua ohjaamaan ajattelua. Saat vain vaatteen. Ja itsesi.
Nihtisillan Kierrätyskeskus ja kuusi vaatetta
Kävin Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla täysin arkisena maanantaina. En etsinyt mitään tiettyä. En ollut “projektilookin” metsästyksessä. Katselin, koskin, pyörittelin käsissäni. Lopputulos: kuusi vaatetta. Ei mitään räikeää. Ei mitään “tätä ei kukaan muu varmasti ottaisi”. Päinvastoin. Vaatteita, jotka ovat juuri siksi kiinnostavia, että ne ovat käyttökelpoisia. Ja sitten tapahtui se oivallus.
Kuusi vaatetta, vähintään kymmenen asua, ilman temppuja
Usein näkee sisältöä, jossa luvataan “10 asua yhdestä mekosta”, mutta todellisuudessa mukaan lasketaan takit, kengät, vyöt, hatut ja eri kampaukset. Tässä ei ole kyse siitä. Puhun kuudesta vaatteesta, joita yhdistellään keskenään. Yksinkertaisesti.
Housut vaihtuvat hameeseen. Neule paidan päälle. Takki viimeistelee. Ja yhtäkkiä huomaat, ettet katso enää yksittäistä vaatetta, vaan kokonaisuutta.
Tämä on se hetki, jolloin ilmaisosasto lakkaa olemasta “halpaa” ja alkaa olla älykästä.
Asuyhdistelmät:
Helppo arki
- Pellavapaita
- Harmaat farkut
Rento, toimii sellaisenaan.
Kerroksellinen peruslook
- Pellavapaita
- Palmikkoneuletakki
- Harmaat farkut
Paita näkyy helmasta ja kauluksesta, harkittu fiilis.
Väripiste arkeen
- Vihreä neulepaita
- Harmaat farkut
Yksinkertainen mutta kiinnostava.
Vihreä + hame
- Vihreä neulepaita
- Vaalea hame
Pehmeä, vintagehenkinen.
Klassinen neuleasu
- Palmikkoneuletakki
- Harmaat farkut
Napitetaan kiinni, toimii yläosana.
Naisellinen arki
- Pellavapaita
- Vaalea hame
Solmi paita tai työnnä kevyesti vyötärölle.
Trenssi nostaa kaiken
- Pellavapaita
- Harmaat farkut
- Trenssitakki
Ajaton kaupunkilook.
Neule + trenssi
- Vihreä neulepaita
- Harmaat farkut
- Trenssitakki
Tässä on jo “pariisilainen” fiilis.
Kerrokset hameella
- Palmikkoneuletakki
- Vaalea hame
- Trenssitakki
Kevyt mutta viimeistelty.
Täysi kapseliasu
- Pellavapaita
- Vihreä neulepaita (päällä)
- Harmaat farkut
Paita kaulus ja helma näkyviin, näyttää tietoiselta stailaukselta.
Miksi tämä ärsyttää (ja hyvä niin)
Tiedätkö mikä tässä ärsyttää joitakin ihmisiä? Se, että tämä toimii. On helpompaa ajatella, että tyyli vaatii rahaa. Että hyvä pukeutuminen syntyy ostamalla lisää. Että ongelma on vaatekaapissa, ei ajattelussa.
Ilmaisosastolöydöt paljastavat jotain epämukavaa: usein me emme tarvitse enempää vaatteita, vaan enemmän mielikuvitusta. Ja se ei ole kovin myyvä ajatus.
Tyyli ei synny hinnasta vaan suhteesta vaatteeseen
Kun vaate on ilmainen, siihen ei liity ostostressiä. Ei “olinko tämän arvoinen” -pohdintaa. Ei tarvetta perustella hankintaa. Silloin vaate saa olla vain vaate. Kokeiltava. Yhdisteltävä. Epäonnistuttava. Ja juuri siksi ilmaisosastolla syntyy usein rohkeampia valintoja kuin uusien vaatteiden äärellä.
Miksi aion näyttää nämä asut erikseen
Tämä blogipostaus ei ole koko tarina. Tämä on alku. Se, että kuudesta ilmaisosaston vaatteesta syntyy kymmenen erilaista asua, ansaitsee tulla nähdyksi. Ei siksi, että “katso miten kekseliäs olen”, vaan siksi että se kyseenalaistaa ajatuksen siitä, mihin tyyli perustuu.
Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto ei tarjonnut minulle vain vaatteita. Se tarjosi muistutuksen: tyyli ei ole ostos, vaan teko.
Ehkä ilmaisosasto ei olekaan sinua varten ja ehkä juuri siksi se on
Jos tämä teksti herätti sinussa pientä ärsytystä, hyvää. Jos se sai sinut miettimään, vielä parempaa. Ja jos seuraavan kerran kuljet Kierrätyskeskuksessa ilmaisosaston ohi vähän hitaammin kuin ennen, silloin tämä teki tehtävänsä. Nihtisillan Kierrätyskeskus, kuusi vaatetta ja kymmenen asua. Ei huijausta. Ei ideologiaa. Vain vaatteita, joita joku muu ei enää tarvinnut ja jotka saivat uuden elämän.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Muita ilmaisosaston löytöjä voi lukea seuraavista artikkeleista:
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Tämä ei ole uusi asu. Tämä ei ole kauden hankinta eikä hetken mielijohde. Tämä on vaatekaappipäiväkirjan sivu, merkintä vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia ja muotoutuneet osaksi arkea. Lumisen päivän rento asu on kokonaisuus, joka vie mielikuvituksen matkalle jonnekin kauemmas, mutta seisoo tukevasti eletyssä elämässä.
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Vaatekaappipäiväkirja ei kerro siitä, mitä ostin viimeksi, vaan siitä, mikä on jäänyt. Mitkä vaatteet päätyvät yhä uudelleen käyttöön, mitkä tuntuvat omilta vielä vuosien jälkeen. Tämä asu on juuri sellainen: kerroksellinen, lämmin ja täynnä pieniä tarinoita.
Kirpparilöydöt, jotka ovat ansainneet paikkansa
Neule ja takki ovat molemmat kirpparilöytöjä vuosien takaa. Niitä ei ole ostettu tiettyä tilaisuutta varten, vaan elämää varten. Vuosien käytössä ne ovat muokkautuneet, pehmentyneet ja asettuneet osaksi omaa tyyliäni.
Vaalea neule toimii vaatekaapissa luottokappaleena, sellaisena, johon tarttuu huomaamatta. Teddyhenkinen takki taas on talvikauden turvavaate: lämmin, helppo ja aina yhtä toimiva. Kirpparilta löytyneissä vaatteissa viehättää juuri tämä, ne eivät ole hetken huumaa, vaan pitkäaikaisia kumppaneita.
Itse tehdyt neulelegginsit, vaatekaappipäiväkirjan ydin
Vaatekaappipäiväkirjan sydän ovat usein itse tehdyt vaatteet. Nämä neulelegginsit on tehty omalla kaavalla, omaan käyttöön, omiin tarpeisiin. Ne eivät ole täydelliset, mutta juuri siksi ne ovat täydelliset minulle.
Itse tekeminen näkyy käytössä: vaate mukautuu elämään, ei päinvastoin. Neulelegginsit ovat kulkeneet mukana eri vuodenaikoina ja erilaisissa yhdistelmissä. Tässä asussa ne tuovat graafista kontrastia ja rikkovat vaaleaa, pehmeää kokonaisuutta sopivasti.
Käsintehdyt asusteet, jatkumo, ei yksittäinen projekti
Panta on tehty Kalastajan vaimon ohjeella, ja virkattu hiusdonitsi on syntynyt samassa hengessä. Vaatekaappipäiväkirjassa tällaiset asusteet eivät ole irrallisia käsitöitä, vaan osa kokonaisuutta. Ne palaavat käyttöön vuodesta toiseen ja sitovat eri asuja yhteen. Käsintehty asuste ei ole vain lisä, se on muistutus ajasta, jolloin se tehtiin. Hiljainen merkintä päiväkirjassa.
Teddykengät ja talven realismi
Moon bootseja muistuttavat teddykengät, jotka olen saanut lahjaksi, tuovat asuun käytännöllisyyttä ja leikkisyyttä. Ne ovat selvästi talvikengät, ei kompromisseja kylmyyden kanssa. Vaatekaappipäiväkirjassa tämäkin on tärkeää: vaate on osa arkea, ei pelkkä kuva.
Isoäidin rintaneula, vaatekaapin muisti
Takissa oleva rintaneula on isoäitini peruja. Se on pieni yksityiskohta, mutta vaatekaappipäiväkirjassa yksi merkityksellisimmistä. Tällaiset esineet eivät vanhene. Ne siirtyvät ajassa ja kantavat mukanaan muistoja, joita ei voi ostaa uutena. Kun käytän tätä neulaa, vaatekaappi ei ole vain minun, se on osa jatkumoa.
Hidas muoti näkyy käytössä
Lumisen päivän rento asu ei ole rakennettu trendien varaan. Se on syntynyt vuosien mittaan, käytössä ja toistojen kautta. Vaatekaappipäiväkirja tekee näkyväksi sen, mikä usein jää piiloon: kestävin vaate on se, jota käytetään yhä uudelleen.
Tämä asu on muistutus siitä, että pukeutuminen voi olla mielikuvitusmatka, vaikka Zakopanen rinteille, ilman että tarvitsee ostaa mitään uutta. Riittää, että avaa vaatekaapin ja lukee sen sivuja.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuideoita vaatekaappipäiväkirjan sivuilta: