Näistä lukijat puhuivat tammikuussa
4
Tammikuu oli käsityöiden kuukausi. Näistä lukijat puhuivat tammikuussa!
Kun ulkona on pimeää, pakkasta ja villasukat katoavat mystisesti aina pesukoneeseen, ihmiset tekevät sitä mitä suomalaiset ovat aina tehneet: etsivät lankaa, puikkoja ja lohtua käsillä tekemisestä. Tammikuussa blogilla klikattiin, luettiin ja palattiin erityisesti tiettyihin postauksiin, sellaisiin, joissa yhdistyvät jämälanka, järki, tunne ja pieni ripaus kapinaa.
Tässä postauksessa esittelen ne jutut, jotka lukijat nostivat esiin tammikuussa. Ne, joista puhuttiin, joita klikattiin ja joihin palattiin. Näistä lukijat puhuivat tammikuussa ja en oikeastaan edes ihmettele miksi juuri nämä postaukset ovat kiinnostaneet. On myös aika ihanaa palata takaisin juurilleen.
Näistä lukijat puhuivat tammikuussa
Tammikuu ei ollut trendien juhlaa, vaan arjen realismia parhaimmillaan. Klikatuimmat postaukset kertovat yllättävän selkeästi, mitä käsityöharrastaja juuri nyt kaipaa: helppoutta, merkitystä ja tunnetta siitä, että kaikki ei mene hukkaan, ei aika, ei raha eikä jämälanka.
1. Jämälankojen mysteeri – helppo laatikkopaita
Tammikuun ehdoton ykkönen ei ole sattumaa.
Jämälankojen mysteeri osuu suoraan käsityöläisen sydämeen: laatikoihin, pusseihin ja kasseihin, joihin on vuosien varrella kertynyt “ihan vähän tätä” ja “ehkä joskus tuosta”.
Helppo laatikkopaita lupaa vapautta. Se ei vaadi täydellistä lankamäärää, ei mittanauhaa hampaat irvessä eikä sitä tunnetta, että nyt tämä menee väärin. Tämä postaus sanoo ääneen sen, mitä moni ajattelee: kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Ja rehellisesti, mysteeri myy aina.
2. Ekoteko, joka säästää rahaa
Toiseksi luetuimmaksi noussut postaus kertoo paljon tästä ajasta. Ekologisuus kiinnostaa, mutta ei saarnaavana iskulauseena. Lukijat etsivät tekoja, jotka tuntuvat arjessa ja näkyvät myös pankkitilillä.
Tämä juttu resonoi, koska se ei vaadi uhrauksia tai luopumista ilosta. Päinvastoin. Se muistuttaa, että käsityöt, korjaaminen ja uudelleen ajattelu ovat olleet ekotekoja jo kauan ennen kuin niille keksittiin nimi. Tammikuu on kuukausi, jolloin rahankäyttöä katsotaan tarkasti ja silloin tällaiset jutut löytävät yleisönsä.
*****
3. Neulottu panta
Pieni, mutta pippurinen.
Neulottu panta nousi yllättävän korkealle, ja syy on selvä: kaikki eivät jaksa tammikuussa suuria projekteja. Kaivataan jotain, joka valmistuu nopeasti, lämmittää heti ja tuo onnistumisen tunteen.
Panta on täydellinen välihuikka isompien töiden lomassa. Se on myös lahja, hyvän mielen projekti ja “teen tämän vielä tänään” -neule. Tämä kertoo siitä, että käsityöharrastus ei ole aina maratoni, joskus se on lempeä kävelylenkki.
Valitettavasti, pantaan ei ole olemassa ohjetta enää ja olenkin luvannut sellaisen jossakin vaiheessa koittaa tehdä.
4. Talvimarja-kauluri – syksyn syleily ja pehmeä lämpö
Talvimarja-kauluri ei ole vain asuste. Se on tunnelma.
Nimi, fiilis ja tarina tekevät tästä postauksesta sellaisen, joka ei vanhene tammikuun mukana. Lukijat etsivät käsityöstä muutakin kuin ohjetta, he etsivät tunnetta, tarinaa ja sitä hetkeä, kun kauluri kietaistaan kaulaan ja maailma hiljenee hetkeksi. Tämä kertoo siitä, että runollisuus ei ole turhaa, vaan osa käsityön ydintä.
Mitä tästä opimme?
Tammikuun luetuimmat postaukset näyttävät selvästi suunnan: lukijat haluavat helppoja projekteja, ekologisia valintoja, jämälankojen hyödyntämistä ja käsityötä, jossa on sydän mukana. Ei suorittamista, vaan elämää.
Jos et ole vielä lukenut näitä postauksia, nyt on täydellinen hetki. Ja jos olet, ehkä tammikuu kuiskasi sinulle jo, mitä haluaisit tehdä seuraavaksi. Kerro kommenteissa: mikä näistä puhutteli sinua eniten tai mistä haluaisit lukea helmikuussa? On jotenkin hienoa palata takaisin juurilleen, jossa kirjoittaa omasta intohimostaan enemmän. Tämä olikin se ajatus tälle vuodelle. Enemmän käsitöitä, enemmän tuunausta ja enemmän rahan säästöä.
Kiitos kun luette!
Seuraa minua:
Kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi
On hetkiä, jolloin uusi ei tunnu miltään. Vaikka vaihtoehtoja olisi loputtomasti, mikään ei oikeastaan kosketa. Samalla ympärillä on materiaaleja, jotka ovat jo eläneet: kahvisäkkejä, vöitä, esineitä, joihin on jäänyt jälkiä ajasta ja ihmisistä. Tämä kassi syntyi juuri siinä kohdassa: halusta tehdä jotain, joka tuntuisi omalta eikä valmiiksi pureskellulta. Kahvisäkki ja vanhat vyöt eivät olleet raaka-aineita idealle, vaan idea syntyi niistä. Lopputulos kiteytyy ajatukseen, kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi ei ole vain käyttöesine, vaan kannanotto ja kokemus. Juuri tämä tekee siitä merkityksellisen tässä ajassa.
Kun kierrätys muuttuu henkilökohtaiseksi – kahvisäkistä tehty kassi
Materiaali, joka ei peitä menneisyyttään
Kahvisäkki on materiaali, jossa historia näkyy heti. Painatukset, kulumat ja karkea pinta kertovat matkasta, jota ei ole tarkoitettu kauniiksi. Se on kulkenut pitkän matkan, ollut osa työtä ja arkea, eikä sen ole koskaan ollut tarkoitus päätyä asusteeksi. Juuri siksi se toimii. Kun kahvisäkistä tehdään kassi, sen alkuperää ei tarvitse piilottaa, päinvastoin. Se saa näkyä ja tuntua.
Vanhat vyöt tuovat mukaan toisenlaisen tarinan. Ne ovat olleet kiinni ihmisessä, eläneet kehon muutoksen mukana, kiristyneet ja löystyneet elämän eri vaiheissa. Vyön reiät ja patina eivät ole virheitä, vaan merkkejä käytöstä. Kun vyöt muuttuvat kantohihnoiksi, ne jatkavat kantamista uudessa muodossa. Materiaali ei ala alusta, vaan jatkaa siitä mihin jäi.
Tässä kassissa kierrätys ei ole pelkkä periaate, vaan näkyvä ja tuntuva lähtökohta.
Esineestä tulee oma, kun se ei ole täydellinen
Yksikään tällainen kassi ei ole täysin samanlainen kuin toinen. Kahvisäkit ovat erilaisia, vyöt kuluneita eri tavoin. Tämä tekee kassista väistämättä ainutlaatuisen. Se ei ole personoitu nimikirjaimilla tai värivalinnoilla, vaan historiallaan. Juuri se tekee siitä henkilökohtaisen.
Kun tällaisen kassin ottaa käyttöön, siihen syntyy suhde. Se ei ole helposti korvattavissa, eikä sitä katsota vain funktion kautta. Se elää arjessa, kerää uusia jälkiä ja muuttuu ajan myötä entistä omemmaksi. Tässä kohtaa kierrätys lakkaa olemasta etäinen ajatus ympäristöstä ja muuttuu osaksi identiteettiä. Kassi ei ole vain asia, jota käytetään, se on asia, jonka kanssa eletään.
Miksi tämä tuntuu tärkeältä juuri nyt
Elämme aikaa, jossa uutuuden viehätys on alkanut hiipua. Yhä useampi kaipaa esineitä, joilla on merkitys ja tarina. Samalla tietoisuus kulutuksen vaikutuksista on kasvanut, mutta pelkkä tieto ei enää riitä. Tarvitaan jotain konkreettista, jotain joka tuntuu käsissä ja arjessa.
Kahvisäkistä tehty kassi vastaa tähän tarpeeseen ilman suuria eleitä. Se ei saarnaa eikä väitä olevansa ratkaisu kaikkeen. Se vain näyttää, että kierrätys voi olla kaunista, kiinnostavaa ja ennen kaikkea henkilökohtaista. Se tekee näkyväksi sen, mitä usein yritämme piilottaa: kulumisen, käytön ja ajan.
Siksi tällainen kassi herättää kysymyksiä. Ihmiset pysähtyvät ja kysyvät, mistä se on tehty. Ja kun tarina kerrotaan, se resonoi. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi että se on totta.
Hiljainen kannanotto
Lopulta tämä kassi ei ole vain asuste. Se on hiljainen kannanotto toisenlaisen tekemisen puolesta. Se kertoo, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä kaikkea vanhaa tarvitse hävittää. Se muistuttaa, että kauneus voi löytyä kulumasta ja merkityksellisyys menneisyydestä. Kun kannat tätä kassia, kannat mukanasi tarinaa, joka ei ala kaupasta. Ja juuri siksi se tuntuu erilaiselta. Henkilökohtaiselta. Omalta.
- Kassi on osa rätti ja lumppu -projektia.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää rätti ja lumppu -projektiin liittyvää