Silloin kun maa nielee minut ja tuntuu vaikealta pitää omaa maailmaa kasassa, on yksi asia, joka parantaa oloa, jokaisen silmukan jälkeen enemmän ja enemmän. Se on neulominen. Perhettäni kohtasi iso kriisi, tuossa nurkan takana se oli ja lävähti sisään sellaisella voimalla, että oli kaataa koko perheen kumoon. Mutta se ei kaada, vaan me tiivistetään itsemme pieneen sumppuun ja näin tuemme toisiamme kuin tukipilarit. Tästä syystä voi blogi olla alakuloisella vireellä, sillä en halua bloggaamista lopettaa, vaan haluan pyörittää arkeani sellaisena kuin se on aina ollut, jotta tämä kriisi ei vie yliotetta. Aika näyttää millaiseksi meidän elämä muodostuu.

Asiaan, eli villasukkiini… Ajatus on minun omani mutta varren pitsikuvio on Novitan. Hiukan vielä joudun fiksailemaan ajatustani, sillä en ihan ole tyytyväinen noihin sukkiin. Projekti on kuitenkin mielettömän hauska ja kaikkea pitää kokeilla aina. Jos haluatte nähdä hiukan etukäteen mitä touhuan, niin kannattaa seurata Instagramin puolella, välillä tosin julkaisen etukäteen kuvia myös Facebookin puolelle mutta en kuitenkaan kaikkea. En tunnu pysyvän aiheessa ollenkaan…
Halusin joka tapauksessa kokeilla oman pääni ajatuksia puikoille ja lopputulos on siedettävä mutta ei täydellinen. Lankana Novita Simeoni, keltainen. Lankaa meni kaksi kerää. Ja langan tosiaan olen ostanut ennen joulua uutena itselleni lahjaksi. harvinaista, että hankin uutena lankoja mutta tästä ei jäljelle jäänyt kuin minikerä, eli hyvin sain kaikki käytettyä näihin sukkiin. Tykästyin langan väriin niin paljon, että oli pakko saada kaksi kerää varastoon, silloin en vielä tiennyt mitä langoilla teen. Mutta nyt langat on sukkana.

Tämä kuukausi meni läskiksi monessa kohtaa. Kevääksi on pitänyt ja pitää hankkia kaikenlaista, varsinkin nuorimmaiselle pojalle. Tosin pojan tarpeet eivät kuulu tähän haasteeseen ollenkaan, eikä myöskään koirien. Mutta omat ostokset ovatkin sitten paisuneet yli vaikka hankinnat on tehty kirppareilta, niin siitä huolimatta tarpeen joukossa on myös sellaista, joita olisi voinut harkita ennen ostoskoriin laittoa. Kuukausi on ollut hyvin haasteellinen monin tavoin, kuten tiedätte ja moni ilo on tullut kirjoista ja lehdistä, toki myös vaatteista mutta enemmän juurikin noista kirjoista ja lehdistä. Niistä kun saa ison annoksen inspiraatiota ja tulee tehtyä vaikka mitä kivaa. Samalla myös minulla on projektina opetella kunnolla kirjonnan salat ja nyt tällä hetkellä opettelen kovasti ymmärtämään tikkejä ja niksejä. Siksi tulee hankittua muiden käsityökirjojen lomassa myös kirjontaan liittyviä kirjoja. Vielä kun tietäisi mistä saa noita ihania malleja, minä kun en osaa piirtää ollenkaan…

Tavallaan harmittaa todella paljon se, miten läskiksi tämä koko homma meni tässä kuussa, mutta tavallaan taas, ei harmita yhtään kun sain juuri niitä juttuja, joita olen paljon etsinyt ja suunnitellut hankkivani. Osa on hankittu sen vuoksi, että ne ovat todella tuottaneet mielihyvää, tämä kuukausi on ollut hyvin raskas ja vaikea meille koko perheelle. Minun sairauden tuomat ongelmat, ovat olleet arkena hyvin mukana, nuorimman astmahommat ovat olleet pinnalla, vanhempi poika mursi jälleen kätensä ja miehellä on myös käsi paketissa. Joten toki ne kirpparit ovat tuoneet monessa asiassa meille mielihyvää. Onneksi tässä on koko vuosi aikaa pyrkiä siihen, ettei osta yhtään mitään…Jotenkin näiden kahden kuukauden yrittämisen jälkeen, homma tuntuu vähän sille, ettei toivoa ole meikäläisellä maaliskuussakaan.

MIeheni halusi piristää minua, kun olen ollut aika alamaissa ja osti minulle tällaiset aivan ihanat sandaalit kesäksi Kierrätyskeskuksesta. Nihtisilta on ollut meillä ahkerassa käytössä, vaikka olenkin nyt myös hakeutunut muihin kivijalka kirpputoreille. Olen halunnut tutustua Helsingin kirpputori tarjontaa hiukan laajemmin. Onhan minulla ennenkin ollut tätä puolta mutta työt ja laiskuus on vienyt aina minut samaan tuttuun paikkaan. Nihtisilta on myös aina työmatkan päässä, niin siinä on mukava välillä poiketa.