Niin kuin lupasin, niin jokasena kuukautena tulee yksi lempivaatteeni tähän kampanjaan mukaan ja kerron myös vaatteen tarinan. Koko vuoden yksi joka kuukausi. Haluan esitellä ne kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät vaatteeni, jotka on kulkeneet mukanani pidempään tai ei ehkä niin pitkään aina kuitenkaan, mutta sen verran kauan, etteivät ole vain käymässä meillä.

Tänään esittelen keinoturkkini, joka valmistui 2014 ja tämä takki kuvastaa minun omaa nuoruuttani, 80-lukua ja sitä ihanaa rentouden aikaa kun ei tarvinnut huolia huomisesta. Toppauksia ei ole, hihojen laskokset tekevät toppaus efektin ja tekoturkis on sen verran jämäkkää, että pitää hihat aika hyvin kuosissa ilman toppauksia. Kaava löytyy Burda 12/2010 lehdestä. Vuori on ylijäämää ja antaa hauskan elementin takkiin.
Tämä turkis on nähty muutamaan kertaan blogissa ja varmasti tullaan näkemään myöhemminkin, sen verran tästä tykkään. Ylipäänsä tykkään kaikesta karvaisesta ja pehmeästä. Tykkään tästä mallista myös siksi, että sitä voi käyttää ihan minkä vaatteen kanssa tahansa, kaikkia ei mielestäni voi. Kuten farkkujen ja pitsihameen. Sovituskuvaa en laske tähän kun siinä olen koittanut laittaa mahdollisimman tavalliset vaatteet päälleni, etteivät vie takista huomiota.
Kankaan olen hankkinut aikaa sitten, silloin kun ostin vielä kankaita ja minua vaivasi ostohulluus. Kankaasta on myös paljon tehty, ei vain tuota takkia, vaan myös liivi ja muita juttuja, kuten viimeaikaisiin tilkkutöihin käytetty palasia. Tarkoituksena olisi käyttää ihan kaikki palat johonkin. Luulen, että onnistun siinä hommassa.

Jos yläkuvassa oleva pitsihame kiinnostaa, niin siitä löytyy juttua täältä. Pitsihame on tehty ilmaisosastolta rikkinäisenä löytyneestä kastemekosta. Muut lempivaatteeni kampanjassa mukana olevat vaatteet löydät täältä ja täältä. Tammikuun ja helmikuun löytyvät siis linkeistä. Myös tagipilvestä löytyy myös nyt koko kampanja.

Silloin kun maa nielee minut ja tuntuu vaikealta pitää omaa maailmaa kasassa, on yksi asia, joka parantaa oloa, jokaisen silmukan jälkeen enemmän ja enemmän. Se on neulominen. Perhettäni kohtasi iso kriisi, tuossa nurkan takana se oli ja lävähti sisään sellaisella voimalla, että oli kaataa koko perheen kumoon. Mutta se ei kaada, vaan me tiivistetään itsemme pieneen sumppuun ja näin tuemme toisiamme kuin tukipilarit. Tästä syystä voi blogi olla alakuloisella vireellä, sillä en halua bloggaamista lopettaa, vaan haluan pyörittää arkeani sellaisena kuin se on aina ollut, jotta tämä kriisi ei vie yliotetta. Aika näyttää millaiseksi meidän elämä muodostuu.

Asiaan, eli villasukkiini… Ajatus on minun omani mutta varren pitsikuvio on Novitan. Hiukan vielä joudun fiksailemaan ajatustani, sillä en ihan ole tyytyväinen noihin sukkiin. Projekti on kuitenkin mielettömän hauska ja kaikkea pitää kokeilla aina. Jos haluatte nähdä hiukan etukäteen mitä touhuan, niin kannattaa seurata Instagramin puolella, välillä tosin julkaisen etukäteen kuvia myös Facebookin puolelle mutta en kuitenkaan kaikkea. En tunnu pysyvän aiheessa ollenkaan…
Halusin joka tapauksessa kokeilla oman pääni ajatuksia puikoille ja lopputulos on siedettävä mutta ei täydellinen. Lankana Novita Simeoni, keltainen. Lankaa meni kaksi kerää. Ja langan tosiaan olen ostanut ennen joulua uutena itselleni lahjaksi. harvinaista, että hankin uutena lankoja mutta tästä ei jäljelle jäänyt kuin minikerä, eli hyvin sain kaikki käytettyä näihin sukkiin. Tykästyin langan väriin niin paljon, että oli pakko saada kaksi kerää varastoon, silloin en vielä tiennyt mitä langoilla teen. Mutta nyt langat on sukkana.