Hae
VillaNanna

Yksisarviset jaloissa

Tässä muutama viikko sitten huomasin, että tuo minun ihana yksisarvis huppuhuivini on aika yksinäinen, joten minun oli pakko tarttua koukkuun ja virkata yksinäiselle pikkusiskot. Voitte varmasti kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun pikkusiskot hyökkäsivät leikkimään isompansa kanssa. Ei siitä kavion kopseesta ollut tullut loppua ollenkaan. Nukkumaan ei meinattu mennä ollenkaan. Nuppu ja Söpökin jo komentelivat näitä hassuja sisaruksia kun meteli oli sellainen, ettei meidän karvatytöt saaneet edes syödä rauhassa. Onneksi tilanne on nyt hieman rauhoittunut ja yksisarviset osaavat puuhata rauhallisestikkin jo.

Kaksosille pitäisi keksiä nimet… Ideoita saa heitellä!

Tossut eivät nyt ihan onnistuneet niin kuin ajatuksissani ajattelin. Niistä tuli pikkuisen liian leveät mutta eipä tuo nyt haittaa, sillä niillä tepastellaan kotosalla minkä ehditään. Tärkeintä kuitenkin on se, että näillä voi sipsutella lämpimästi tällä kotosalla. Koska virkkailu ei ole vahvin alani, niin muutoinkin virkkaukseni on vähän sinne päin ja jännitetään, että miltä lopputulos näyttää.  Näistä tuli tossun näköiset ja mahtuvat hyvin jalkaan, joten enempää tästä tekemisestä ei puhuta.
Virkkauksen maailma tulee olemaan hämärä minulle varmasti ikuisesti mutta minkäs teet mutta pääasia on kuitenkin minusta se, että lopputulos on käyttökelpoinen vaikka ei ihan mene niin kuin päässä on miettinyt tai ohje neuvonut. MInulle virkkausohjeet ovat täysin hepreaa, en ymmärrä niitä, enkä tajua miten niillä ohjeilla voidaan mitenkään päästä mihinkään lopputulokseen, kun minä en koskaan pääse, vaan lopputulos näyttää yleensä joltain muulta kuin siltä miltä pitäisi.

Uusi koneeni on saapunut eilen kotiin ja nyt on hyvä aloitella tutustuminen tähän laitteeseen. Vanhan koneen kanssa vielä joutuu taistelemaan ja edelleen toivotaan, että kuvat saataisiin sieltä pelastettua. Minulle siellä olevat kuvat ovat tärkeitä, joten niiden katoaminen tekee suuren aukon sydämeen. Meidän kaikki matkakuvat ovat esimerkiksi siellä vielä, puhumattakaan näistä minun töistäni ja kirppiksistä. Kaikki tulevat postauksien aiheet ovat siellä…Koneessa pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta ei ole. Se on aivan somussa. Mutta koitetaan mennä nyt toistaiseksi näiden varassa, jotka oli kamerassa vielä. Muutaman jutun saan hyvin näillä tehtyä. Hyvä, ettei aina ehdi kaikkea tehdä loppuun asti.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
-Melissa-

#lempivaatteeni -kampanja, maaliskuu

Niin kuin lupasin, niin jokasena kuukautena tulee yksi lempivaatteeni tähän kampanjaan mukaan ja kerron myös vaatteen tarinan. Koko vuoden yksi joka kuukausi. Haluan esitellä ne kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät vaatteeni, jotka on kulkeneet mukanani pidempään tai ei ehkä niin pitkään aina kuitenkaan, mutta sen verran kauan, etteivät ole vain käymässä meillä.

Tänään esittelen keinoturkkini, joka valmistui 2014 ja tämä takki kuvastaa minun omaa nuoruuttani, 80-lukua ja sitä ihanaa rentouden aikaa kun ei tarvinnut huolia huomisesta. Toppauksia ei ole, hihojen laskokset tekevät toppaus efektin ja tekoturkis on sen verran jämäkkää, että pitää hihat aika hyvin kuosissa ilman toppauksia. Kaava löytyy Burda 12/2010 lehdestä. Vuori on ylijäämää ja antaa hauskan elementin takkiin.
Tämä turkis on nähty muutamaan kertaan blogissa ja varmasti tullaan näkemään myöhemminkin, sen verran tästä tykkään. Ylipäänsä tykkään kaikesta karvaisesta ja pehmeästä. Tykkään tästä mallista myös siksi, että sitä voi käyttää ihan minkä vaatteen kanssa tahansa, kaikkia ei mielestäni voi. Kuten farkkujen ja pitsihameen. Sovituskuvaa en laske tähän kun siinä olen koittanut laittaa mahdollisimman tavalliset vaatteet päälleni, etteivät vie takista huomiota.
Kankaan olen hankkinut aikaa sitten, silloin kun ostin vielä kankaita ja minua vaivasi ostohulluus. Kankaasta on myös paljon tehty, ei vain tuota takkia, vaan myös liivi ja muita juttuja, kuten viimeaikaisiin tilkkutöihin käytetty palasia. Tarkoituksena olisi käyttää ihan kaikki palat johonkin. Luulen, että onnistun siinä hommassa.

Jos yläkuvassa oleva pitsihame kiinnostaa, niin siitä löytyy juttua täältä. Pitsihame on tehty ilmaisosastolta rikkinäisenä löytyneestä kastemekosta. Muut lempivaatteeni kampanjassa mukana olevat vaatteet löydät täältä ja täältä. Tammikuun ja helmikuun löytyvät siis linkeistä. Myös tagipilvestä löytyy myös nyt koko kampanja.

*    *    *    *    *
Tälläl kertaa halusin tuoda esiin myös toisen lempivaatteeni, nimittäin tämän harmaan neulemekon. Myös tämä mekko on minun tekemäni ja sen tekemisestä onkin sitten enemmän kuin kymmenen vuotta aikaa. Lämmin, korkea kaulus ja parasta on se, että se on hyvin rento mekko, halusin yhdistää tähän vielä vyölaukun, jonka olen myöskin tehnyt. Jalkaan sujautin saapikkaat, jotka olen ostanut muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksesta, ovat kovassa käytössä, varsinkin tänä talvena.
Tämä on yksi ihana tapa pukea turkki, villamekko ja saapikkaat. Koska rakastan mekkoja, on niitä hyvä olla myös talvikeleihin sopivia…Vai mitä? Takissa on kyllä olemassa soljet, joilla takki pysyy kiinni, mutta olen todella huono laittamaan niitä kiinni ja useimmin kuljen tämä takki auki. 
Asussa on hauskuutta, joka rikkoo hyvin yksinkertaisen kokonaisuuden. Itse tykkään pukeutua juuri näin, ripaus hauskuutta kaiken muun joukkoon. Kaiken ei tarvitse kuitenkaan olla niin yliampuvaa mitä yleensä minun asuni ovat, vaan välillä voi hetken hengähtää ja pukeutua maltillisemmin, unohtamatta kuitenkaan hauskuutta. 
Mitään valtavan suuren suurta tarinaa ei tämä takki tai edes mekko kerro, mutta siitä huolimatta ovat niitä vaatteita, joista en tule koskaan luopumaan, jos menevät rikki, niistä tehdään jotain muuta. Niin lemppareita ne ovat. Tosin nyt niitä käytetään näin niin pitkään kuin se on mahdollista. 
*    *    *    *    *