En tiedä mitä tein lauantaina töissä mutta eilen en päässyt sitten ylös sängystä. Selkä oikeasta puolelta niin jumissa, että pienikin liike aiheutti kunnon huudon. Lepäily on siis jatkunut tämän päivän. Mitä sitten tässä teen kun ompelusta ei tule mitään? Lankatöitä tietenkin niin…Minulla oli vielä pikkuisen jäljellä erikoislankaa, josta olen aikanani jo tehnyt yhden pikkuisen laukun. Tämä laukku on vähän isompi ja romanttisempi mitä tuo toinen. Ensin oli tarkoitus tehdä tästä vyölaukku mutta ajatus muuttui sitten jälleen kerran matkanvarrella ja lopputulos on käsilaukku, jota voi heilutella kädessä kuin täti Monika. Iso kukkanen koristelee laukun läppää. Tarkoitus on vaihtaa neppari vähän isompaan, kunhan sellainen tulee vastaan.

Laukkuun virrakilin 17 ketjusilmukkaa alkuun ja siitä sitten edestakaisin kiinteitä silmukoita, niin pitkälle kuin mieli teki. Vuoriksi valikoitui housukankaan jämät ja vetoketju on Kierrätyskeskuksesta. Eli mitään ei tarvinnut ostaa tähän laukkuun. Kaikki löytyi kotoa, tai ainakin melkein…Emme nyt laske tuota nepparia tähän. Lanka on tuollaista hauskaa, se on valmiiksi neulottu ns.kuteeksi, joten se on paksua neuloa. Tykkään erikoislangoista, kun niistä voi tehdä vaikka mitä kivaa ja tämä lanka on oivallinen juuri laukuissa. Tulee pehmeää mutta jämäkkää pintaa.

Pikkulaukut tekee uutta tulemista, joten pitää tässä varautua hyvissä ajoin niiden tuloon. Vähän mietin, että pitäisikö tämä laukkunen ottaa seuraavalle reissulle mukaan vai ei… Mitäs sanotte? Haluatteko nähdä lisää kuvia tästä tapauksesta? Minulle pikkulaukut sopii paremmin kuin nuo isot, kun olen tällainen pikkuinen, metrin hukkapala. Tosin, laukkuun ei paljoa mahdu muuta kuin kaikkein tärkeimmät asiat. Isoihin laukkuihin tulee aina tungettua turhaa mukaan, kuten vaikka varmuudeksi kauha. Tosin, sen tarinan kauhoja en ollut minä vaan pieni tyttäreni. Katsoi, että tarvitsin kauhaa koulussa.

Laukun väri on kauniin hopean harmaa ja joukossa on kiiltävää hopealankaa. Laukku sopii siis hyvin arki -sekä juhlakäyttöön ja oikeastaan minkä vaatteen kanssa tahansa. Itse kun olen hyvin räiskyvä puketuja, niin yhdistäisin tuon varmaan kaikenlaisien pitsien ja hörhelöiden kanssa. Vaikka laukku toimii hyvin myös farkkujen ja t-paidan kaverinakin. Mutta kun minun täytyy saada olla riikinkukko kun olen vapaalla. Kyllä te tiedätte…

Tämä laukku on lähes Zero Waste -laukku, sillä lankaa jäi noin 40cm pätkä jäljelle. Olen tosi tyytyväinen. Tuo lanka on niin paksua, että varmasti keksin tuolle pätkälle jonkin käyttötarkoituksen vielä joskus ja sitten voin karjaista, että jeeeeee! kaikki käytetty. Siitä tulee oikeasti ihan tolkuttoman hyvälle mielelle kun tajuaa, että voi käyttää ihan kaiken sen materiaalin, mikä on käytössä. Mikään ei mene roskiin. Jää nähtäväksi mitä tuosta pätkästä joskus keksin.

Tietokonepäivitys

Mitä minun kuville kuuluu? Noh, eipä juuri uutta! Pari kuvaa ollaan saatu siirrettyä mutta toinen kone on niin juntturissa, että ei ymmärrä kaikkia komennuksia ja näin ollen kuvatkin liikkuu miten sattuu. Eli edelleen odotellaan kiltisti, jos vaikka tilanne muuttuisi jotenkin. Harmittaa niin vietävästi, kun siellä oli valmiit postaukset, jotka piti vain siirtää tänne blogiin…

Tässä muutama viikko sitten huomasin, että tuo minun ihana yksisarvis huppuhuivini on aika yksinäinen, joten minun oli pakko tarttua koukkuun ja virkata yksinäiselle pikkusiskot. Voitte varmasti kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun pikkusiskot hyökkäsivät leikkimään isompansa kanssa. Ei siitä kavion kopseesta ollut tullut loppua ollenkaan. Nukkumaan ei meinattu mennä ollenkaan. Nuppu ja Söpökin jo komentelivat näitä hassuja sisaruksia kun meteli oli sellainen, ettei meidän karvatytöt saaneet edes syödä rauhassa. Onneksi tilanne on nyt hieman rauhoittunut ja yksisarviset osaavat puuhata rauhallisestikkin jo.

Tossut eivät nyt ihan onnistuneet niin kuin ajatuksissani ajattelin. Niistä tuli pikkuisen liian leveät mutta eipä tuo nyt haittaa, sillä niillä tepastellaan kotosalla minkä ehditään. Tärkeintä kuitenkin on se, että näillä voi sipsutella lämpimästi tällä kotosalla. Koska virkkailu ei ole vahvin alani, niin muutoinkin virkkaukseni on vähän sinne päin ja jännitetään, että miltä lopputulos näyttää.  Näistä tuli tossun näköiset ja mahtuvat hyvin jalkaan, joten enempää tästä tekemisestä ei puhuta.
Virkkauksen maailma tulee olemaan hämärä minulle varmasti ikuisesti mutta minkäs teet mutta pääasia on kuitenkin minusta se, että lopputulos on käyttökelpoinen vaikka ei ihan mene niin kuin päässä on miettinyt tai ohje neuvonut. MInulle virkkausohjeet ovat täysin hepreaa, en ymmärrä niitä, enkä tajua miten niillä ohjeilla voidaan mitenkään päästä mihinkään lopputulokseen, kun minä en koskaan pääse, vaan lopputulos näyttää yleensä joltain muulta kuin siltä miltä pitäisi.

Uusi koneeni on saapunut eilen kotiin ja nyt on hyvä aloitella tutustuminen tähän laitteeseen. Vanhan koneen kanssa vielä joutuu taistelemaan ja edelleen toivotaan, että kuvat saataisiin sieltä pelastettua. Minulle siellä olevat kuvat ovat tärkeitä, joten niiden katoaminen tekee suuren aukon sydämeen. Meidän kaikki matkakuvat ovat esimerkiksi siellä vielä, puhumattakaan näistä minun töistäni ja kirppiksistä. Kaikki tulevat postauksien aiheet ovat siellä…Koneessa pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta ei ole. Se on aivan somussa. Mutta koitetaan mennä nyt toistaiseksi näiden varassa, jotka oli kamerassa vielä. Muutaman jutun saan hyvin näillä tehtyä. Hyvä, ettei aina ehdi kaikkea tehdä loppuun asti.