Tällä kertaa kassiprojektin tiimoilta valmistui leikkuujätteestä hauska tunika. Kuvittelin, että tämän tunikan jälkeen ei mitään ole enää jäljellä mutta toisin kävi ja lisää pääsin ompelemaan näistä jämistä. Mutta se ei haittaa, sillä en tiedä mitään niin antoisaa, kuin se, että saan omin kätösin luotua jotakin hauskaa tähän maailmaan. Kerään tarkoituksella leikkuujätettä talteen ja jossakin vaiheessa alan miettiä mitä kaikkea näistä paloista voikaan saada aikaan. Välillä tulee luomisen tuskaa, mutta siitä huolimatta on mahtavaa nähdä mitä saa aikaan ja se tunne saa keksimään uutta koko ajan.

Ihana leikkuujäte

Kyllä, leikkuujäte on ihanaa, roskasta saa vaikka mitä aikaiseksi kun vaan vähän näkee vaivaa. Leikkuujätteestä hauska tunika, kyllä, se on mahdollista. Yhdistää vain kaikki palaset toisiinsa ja tekee paidan, mekon tai mitä nyt ikinä haluaa. Tähän tunikaan lisäilin myös kaikki mahdolliset pitsin pätkät ja muut koristeet, joita olen tehnyt muihin juttuihin ja ne ovat jääneet yli. Mitä sekaisempi, sen parempi. Kunnon Peppi Pitkätossu -lookki. Näin huolehdin myös siitä, että leikkuujätettä ei mene roskiin, yritän siis päästä zero waste -ajatteluun ja hyödyntää itse jätteeni. Kyllä, leikkuujäte on jätettä…

Onko minulla pakonomainen tarve tehdä käsitöitä?

Tiesitkö, että käsityöt hoitaa aivoja? Kyllä, käsityöt ovat aivoille erinomaista jumppa, jolla pidetään aivosumu hallinnassa, sekä hidastetaan muistisairauden puhkeamista. Käsitöiden merkityksestä kertoo Ylen ohjelmassa aivotutkija Minna Huotilainen. Ylellä on hyvä aivojen terveyteen liittyvä kuuntelusarja ja kannattaa se kuunnella. Aivot tarvitsevat siis muutakin kuin ravintoa ja liikuntaa. Kädentaidot eivät ole ainoa aivojumppa, vaan voi myös tehdä ristikoita, sudokuita, opiskella yms. Eli jos suvussa on muistisairautta, kannattaa huolehtia aivojen terveydestä jo nuoresta lähtien.

Pakonomainen tarve ei ole, mutta kädentaidot kuuluvan minun hyvinvointiini. Mielenterveys, stressi, hyvänolontunne. Kaikki se liittyy käsitöihin minulla. Ja kyllä, se hyvänolontunne on minulle tärkeää ja se ei ole vain se, että tunnen mielihyvää kun teen jotain, vaan myös tunnen mielihyvää kun sain homman valmiiksi ja se, että siitä tuli hyvä. Kädentaidot ovat siis minulle hyvin kokonaisvaltainen asia, josta on hyötyä ja iloa meille kaikille, perheelle.

Kassiprojekti

Minun tämän kesän leikkuujäteprojekti, on nimeltään kassiprojekti. Kaksi kummallista kassia, joissa toki oli isompiakin kankaita mutta isot siirsin kasaprojektiin, joka taas on koko vuoden kestävä projekti. Kassiprojekti on vain osa kokonaisuutta. Kassit sisälsi sekaisen määrän pitsejä, viskoosipalasia, vaatteiden palasia, puuvillaa eri muodoissaan ja läjän muita vaatekangaspalasia ja pitsiverhoja. Kaikesta en nyt valitettavasti saa puuhattua mitään, joten ne siirtyvät seuraavaan leikkuujätepussukkaan.

Olen todella ylpeä itsestäni, miten paljon olen saanut näistä jämistä tehtyä ja osa on vielä kesken. Toivon kuitenkin, että kaikki valmistuu tämän kuukauden aikana, jotta voin aloitella rauhassa syksyn ihanuuksien tekemisen ja saan tehtyä näistä yhteisen kivan postauksen. Näitä koosteita on toivottu, joten niitä alkaa tulla pikku hiljaa!

Huom!

Koska minulla on paljon näitä tunikoita kaapissa, niin osa tulee myyntiin tämän syksyn aikana. Linkit ja kuvat ilmestyy facebookissa olevaan ryhmään. Tähänkin annan linkin vasta kun kaikki myyntiin menevät vaatteet on valittu. Näissä tunikoissa kyse ei ole siitä, että ne eivät olisi mun lemppareita, vaan niitä alkaa olla liikaa, voisin hyvin vaihtaa johonkin muuhun malliin, mutta mielestäni tilkkutyöt sopii tähän malliin todella hyvin. Siksi siis käytän tätä luottokaavaani paljon.

Joten, jos kiinnostusta on ostaa näitä vaatteita, niin kannattaa pitää silmät ja korvat auki!

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Kohukirjoitus Hesarissa ravisuttaa

Maanantaina kohistiin ompeluryhmissä, kuin myös blogeissa Helsinginsanomien pääkirjoitusta. Kirjoitus käsittelee pikamuodin vaikutusta ympäristöön. Monet ompelijat miettii tätä aihetta myös oman harrastuksensa kautta. Mikä on oma hiilijalanjälki kun ompelee, miten kankaat tuotetaan. Valtavan suuria asioita ja erittäin hyvä, että näistä puhutaan laajemmaltikkin, ei vain pelkästään pikamuodin kohdalla.

Se on alkanut hiukan vaivata näissä keskusteluissa (en puhu nyt pelkästään kässäharrastajista) vaan ylipäänsä kaikista jotka ottaa osaa keskusteluun, minä mukaan lukien, syyllistetään toisiamme. Ja näin on monet jutut alkaneet vaikuttaa sille, että teit mitä tahansa, teet aina väärin. Tämä ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkansa. Kaikki lähtee seuraavista kysymyksistä, jotka voi itseltään kysyä:

• Mitä
• Miksi
• Mistä

Tarkoitan: Mitä ostan, miksi ostan ja mistä ostan. Tämän jälkeen alkaa muokkaamaan omaa ostokäyttäytymistään. Satsaa laatuun, vain mitä tarvitsee ja tärkeää on ostaa vaatteet paikoista, joissa ilmentyy ekologinen ajattelu. Kirpparit ovat yksi vaihtoehto. Siellä näkee selkeästi miten tuote on kestänyt kulutusta.

Seuraava etappi on se, että käytetään vaatteet itse loppuun, opetellaan korjaamaan vaatteet ja hiukan muodistamaan niitä myös, jos on vanhempia vaatteita tallella. Aina ei tarvitse edes ostaa uutta vaatetta.

Keskustelu on tärkeää ja sitä pitää jatkaa, myös tiedotus uusista innovaatioista olisi hyvä saada uutisiin nopeammin. Kuluttajat harvoin jaksaa alkaa kaivamaan ihan kaikkea sitä tietoa mitä on saatavilla. Se helpottaa kuluttajaa myös miettimään vaihtohetoja kuluttamiselle.

Ja jos halutaan saavuttaa asioita, niin sormen osoittaminen ja syyllistäminen ei tuota tulosta mistään, vaan enemminkin vievät asioita väärään suuntaan. Kierrätyksen mustamaalaaminenkaan ei ole hyvä asia, on hyvä tietää kierrättämisen huonotkin puolet muttei se kokonaan ole sellaista, mitä ei kannata tehdä ollenkaan. Sellaista fiilistä ei pidä luoda, että teit mitä tahansa, teet väärin!

Joten, jutellaan, ohjataan, annetaan vinkkejä mutta ei revitä hiuksista.

Koko asu

• Farkkutakki: H&M, ostettu 2007
• T-paita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
• Hame: itse tehty kierrätysmateriaaleista
• Kestokassi: Itse tehty
• Lenkkarit: Fila, saatu
• Aurinkolasit: Fida, Tapiola

Kun kaapissa on jo ostettuja vaatteita, vaatteita, joita kuitenkin tulee käyttäneeksi, ei pidä heittää kierrätykseen tai heittää pois. Ne kannattaa käyttää loppuun asti. Se on ekologista kun käyttää sitä mitä jo on. Olen vuoteen 2013 asti ostanut hyvin tehokkaasti kankaita, lankoja ja vaatteita. Näistä vaatteista on jäljellä pieni osa. Iso osa on annettu niille, jotka niitä tarvitsee, osa tuunattu uuteen uskoon, osa muokattu kokonaan toiseen käyttöön ja osa edelleen käytössä. Ja tällä systeemillä jatketaan.

Iso onglema minulla on se, että painoni jojoilee, syy on ihan tuon kilpirauhaslääkityksen. Näin ollen useasti vaikka samaa vaatekokoa olen monta vuotta voinut käyttää, niin kroppa kun kuitenkin minulla muokkaantuu painon mukana, niin osa vaatteista ei rinnuksista enää mene päälle, vaikka muutoin meneekin. Siksi joudun karsimaan välillä reilulla otteella kaappia. Sellainen on edessä nytkin.

Tähän aiheeseen varmasti palataan myöhemmin ja olisi aika myös kirjoittaa hyvistäkin jutuista mitä tällä saralla on myös saavutettu. Se vähän jää nyt jalkoihin, kun keskitytään niin tähän yhteen asiaan vain ja keskustelu pyörii paljon juuri syyttelyn ja syyllistämisen ympärillä. Sillähän tavalla ei saada aikaan sitä mikä on tarkoitus.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame

En nyt tarkkaan muista, olenko vihjassut jo, että kaappiin ollaan muodostamassa yhtä uutta tyyliä muiden tyylieni rinnalle? Tähän tyyliin olen hankkinut kirppareilta pari juttua ja muutama juttu on vielä hankkimatta. Kaapista myös siivotaan pois kaikki ne vaatteet, jotka eivät päälle enää mene, varsinkin rinnat on minulla sellaiset, jotka aiheuttaa kiristämistä aika nopeasti. Minulla kun paino jojoilee todella paljon.

Korkeavyötäröinen hameeni on osa tätä uutta tyyliä, tähän tyyliin en siis kovin montaa juttua tule ostamaan, sillä voin yhdistellä aika hyvin jo olemassa olevilla vaatteilla luoden sitä mitä nyt haen. Lisäyksiä tyyliin saan myös neuleista, joita olen aloitellut tässä pikku hiljaa. Lankavarastojen tyhjentäminen jatkuu siis edelleen.

Hameeni materiaalit on kierrätettyjä, sain äidiltäni kasan kangasta, tai luulin sen olevan kangasta. Viikattuna oli epämääräinen kasa keskeneräisiä kestokasseja sekä loppuraato entisestä kankaasta. Purkasin kaikki kestokassit ja sain näistä paloista loihdittua itselleni hameen ja Härdelli sai shortsit. Härdellin shortseista onkin kuvia jo blogissani, esimerkiksi täällä.

Myös napit ja shortsien vetoketjut on kierrätettyjä. Napit on saatu jäämistöstä, iso rasia erilaisia nappeja kulkeutunut minulle ja pojan shortsien vetoketju on irroitettu farkuista, jotka ovat niin entiset, etteivät enää toimi siinä tehtävässä, joihin ne on alunperin tehty.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame on erittäin upea eri mallisten vartaloiden päällä. Korkeavyötärö luo kuvan tiimalasivartalosta vaikka sitä ei välttämättä ole. Se sopii hyvin myös meille muodokkaille, joilta löytyy niin takamusta kuin etumusta. Etumuksella tarkoitan myös mahaa, en vain rintoja. Varma valinta siis tulevaan syksyyn on kaikki korkeavyötäröiset alaosat.

Alkusyksyn korkeavyötäröinen hame on suoraan ysäriluvulta. Kaava on siis oikeasti siltä ajalta Miss B 3/93 lehdestä.  Burdan entinen nuorisolehti Miss B oli monta vuotta minun ihan ehdottomasti paras kaavalehti. Ihania vaatteita, joita voi nyt tänäpäivänä ommella ilman kaavojen muokkaamista.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-