Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
6
Talvinen mökkeily joulun jälkeen on hiljaista, arkista ja palauttavaa. Tämä päiväkirjamainen merkintä kertoo 25.–26. joulukuuta vietetystä mökkireissusta, kaappien pesusta, saunasta, lautapeleistä ja siitä, miten mökki toimii muistutuksena eikä pakopaikkana.
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Joulu oli jo ohi, kun lähdimme mökille. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ei ollut enää kiirettä, ei aikatauluja, ei velvollisuutta tehdä joulua loppuun. Jäljellä oli vain välipäivien pehmeä tyhjyys, sellainen jossa mikään ei vaadi huomiota.
Ajoimme perille joulupäivänä. Autossa oli hiljaista, sellaista väsymystä, joka ei paina vaan keventää. Maisema muuttui vähitellen: tie kapeni, lumi syveni, puut seisoivat tummina ja rauhallisina. Kun käännyimme viimeiselle tielle, tuntui kuin olisimme astuneet sivuun ajasta.
Tilan ottaminen haltuun
Mökki oli kylmä tullessamme. Se ei haitannut, se kuuluu asiaan. Aloitin pesemällä kaappeja. Se oli tietenkin ensimmäinen tekoni, vaikka kukaan ei vaatisi sitä. Kaappien puhdistaminen ja tavaroiden purkaminen on tapa ottaa tila haltuun. Tyhjensimme mukanamme tuodut tavarat paikoilleen: keittiöön, vaatekaappiin. Kun esineet löytävät paikkansa, mieli seuraa perässä.
Laitoimme lämmityksen päälle. Valitettavasti takkaa ei voitu laittaa päälle, koska nuohoojan pitäisi se ensin tarkistaa. Päästää noet sisälle tällä hetkellä. Mutta se on kevään hommia se. Mutta vähitellen alkoi pikkuinen mökkimme lämmetä ja uunista alkoi tuoksua herkulliset tuoksut.
Sauna, ruoka ja hiljaisuus
Lämmitimme saunan ja söimme. Yksinkertaista ruokaa, ei mitään erityistä, mutta juuri oikeaa siihen hetkeen. Sauna teki hyvää ja oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa puulämmitteisessä saunassa. Saunan jälkeen istuimme hiljaa, iho vielä lämmin, hiukset kosteat. Talvinen mökki tekee puhumisesta tarpeetonta.
Levitimme sohvat sängyiksi, Söpö pääsi vielä asioille pihalle. Mitään lenkkiä ei uskallettu säkkipimeässä lähteä tekemään. Vain nopea ”nurkan takana” käynti ja äkkiä lämpimään tupaan.
Lautapelit ja hitaat illat
Illalla pelasimme lautapelejä, samoja, jotka veimme kotoa mökille. Niissä on jotain lohdullista: tutut säännöt, sama rytmi, mutta eri ympäristö. Aika kului huomaamatta. Lautapelit saivat jäädä mökille. Meillä kun noita lautapelejä on valtavasti ja näin tulee pelattua kaikkia.
Puhuimme myös mökin laittamisesta. Siellä on paljon tekemistä. Pientä ja isompaa, sellaista joka ei tapahdu nopeasti. Suunnitelmat eivät tuntuneet taakalta vaan lupaukselta. Ajatus siitä, että jokin kehittyy hitaasti, käsin ja ajan kanssa, on rauhoittava.
Talvinen yö
Yö oli hiljainen. Sellainen täydellinen hiljaisuus, jota kaupungissa ei ole olemassa. Nukuin raskaasti, ilman heräilyä. Unet jäivät mieleen vain tunteena. Heräilin paljon, vuodesohvan parja oli minulle aivan liian kova. Ajattelin koko yön vain sitä, että meidän pitää ostaa erillinen petauspatja. Aamuyöstä alkoi rintaranka olla niin kipeä, että hengittäminen sattui.
Nukkuminen oli jännittävää muutenkin, sillä yö oli todella pimeä. Kaupungissa ei ole koskaan niin pimeää kuin maalla. Pihavalot eivät valaise paljoa. Ulkona oli myös aivan hiljaista, niin hiljaista, että pystyi kuulemaan oman hengityksensä.
Aamu mökillä
Aamulla valo tuli hitaasti. Harmaata, sinertävää, pehmeää. Keitin kahvin ja istuin villatakki päällä pöydän ääressä. Ajattelin, ettei mikään oikeastaan ole kesken. Ainakaan juuri nyt.
Aamun aikana otin kuvia harmaasta puvusta, jonka olen itse tehnyt. Se on yksinkertainen ja mukava, juuri mökkiin sopiva vaate. Sellainen, jossa voi siivota, saunoa ja istua iltaa ilman että tarvitsee ajatella pukeutumista. Käsintehty vaate tuntuu mökillä erityisen oikealta, kuin se kuuluisi luontevammin hitaaseen aikaan. Ei ollut tarvetta täyttää iltaa ohjelmalla, riitti että olimme paikalla.
Lähdimme myös Söpön kanssa lenkille, vaikka Söpö pysyy hienosti pihalla, niin se villiintyy niin paljon, että lenkkeily ei taivu ilman remmiä, ja vaikka ranta on meillä ihan pienen matkan päässä, niin Söpö ei sitä kykene ilman remmiä kulkemaan, koska matkalla on niin paljon sellaista, että kaveri ottaisi ja lähtisi livokkaan.
Pojan lyhyt vierailu
26. päivänä vanhempi poikani pistäytyi mökillä avovaimonsa kanssa. Vierailu oli lyhyt, mutta lämmin. Sellainen hetki, joka jää mieleen juuri siksi, ettei siitä tehty numeroa. Kahvia, muutama sana, naurua ja hyvästit.
Kiersimme tontin ja esittelimme pihan rakennukset. Kerroimme suunnitelmistamme, mitä teemme alueella ja poika sanoi vain, että ehkä mökki ja piha on kunnossa 20 vuoden päästä. Tekemistä nimittäin on ihan valtavasti. Tontti on aivan villiintynyt ja rakennukset enemmän ja vähemmän rempattavissa. Myös huonekalut on sellaisia, jotka pitää miettiä. Sinne on vaihdettu jo ruokapöytä ja tuolit sekä toinen vuodesohva on hankittu sinne ennen joulua. Mutta seuraavaksi ompelen verhot. Vähitellen mökki alkaa tulla meidän näköiseksi paikaksi.
Lähdön aika
Palasimme kotiin jo samana päivänä. Se riitti. Talvinen mökkeily ei vaadi pitkiä aikoja tai suuria eleitä. Mökki ei ole pako arjesta, vaan muistutus. Siitä, että hiljaisuus on olemassa, ja että yksinkertaiset asiat, kaapit, sauna, lautapelit, yhdessäolo, kantavat pitkälle.
Vaikka meillä oli suunnitteilla villi laskettelureissu mökille, niin sitä ei valitettavasti saatu ja siksi vierailu mökillä kesti vain tuon yhden yön. Todellisuudessa en olisi kyennyt olemaan siellä pidempään, koska vuodesohva oli minulle aivan liian kova. Mutta sängyn tila hoidetaan sijauspatjalla, mikä on toinen asia mikä hoidetaan kun sinne menemme seuraavan kerran.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Joulun hetkiä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Merinovillaa, jämälankoja ja suuria talvihaaveita. Tässä postauksessa kerron, miten syntyi after ski -tyyli: itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, kierrätysmateriaaleista tehty liivi sekä neulotut asusteet ja miten luminen joululoma vaihtui laskettelun sijaan käsityöläisen mielikuvitusmatkaksi. Merinovillaa ja laskettelun unelmia ei ole vain vaatekokonaisuus, vaan elämäntapa, jossa yhdistyy korkealaatuiset materiaalit ja mielikuvitusmatka lumiseen vuoristoon.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Jos jouluna ei ole lunta, ei auta kuin pukeutua niin lämpimästi ja kauniisti, että talvi tulee luoksesi. Tänä vuonna toivoin valkoista joulua, kirpeää pakkasta ja laskettelureissua. Sain harmaata, märkää ja loskaa. Mutta sain myös jotain paljon parempaa: täysin itse tehdyn asukokonaisuuden, jossa yhdistyvät merinovillainen jumpsuit, kierrätyksestä syntynyt liivi sekä jämälangoista neulotut huppu ja kaulahuivi.
Ja myönnetään, vaikka suksia ei kaivettu varastosta, tyyli oli after skihin valmis. Ainakin henkisesti.
Itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, lämpöä ilman toppahaalaria
Jumpsuit on ommeltu merinovillasta, materiaalista joka on käsityöläisen paras ystävä ja pahin vihollinen samaan aikaan. Se hengittää, lämmittää, joustaa ja antaa anteeksi, mutta kertoo kyllä heti, jos oikaiset. Merinovilla tekee vaatteesta ajattoman, mukavan ja käytännöllisen, ja ennen kaikkea sellaisen, jota ei tarvitse pestä joka välissä (kiitos, villan luonnolliset ominaisuudet).
Merinovilla: Kangastukku Oy, mulesing vapaa, interlock
Jumpsuit: Burda 12/1989
Huivi: Drop Design
Itse tehty jumpsuit on vaate, joka herättää kysymyksiä:
“Mistä ostit?” – En ostanut. Ommeltu. Itse. Kotona. Tämä on se hetki, kun käsityöläinen seisoo vähän ryhdikkäämmin.
Liivi leikkuujätteestä, koska roskis ei ole inspiraation loppupiste
Liivi on tehty leikkuu -ja kangasjätteestä, jotka ovat odottaneet hetkeään. Tiedätkö sen hetken, kun katsot kangaspinoa ja ajattelet: “Tästä ei enää saa mitään järkevää.” Silloin syntyy yleensä paras idea. Vaikka liivi on tehty jo vuonna 2015, on se edelleen kovassa käytössä ja sopii hyvin tällaisen asun kanssa kun on lasketeltu koko päivä.
Kierrätysmateriaaleista tehty liivi ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova haaste. Jokainen pala määrää muodon, eikä toisinpäin. Lopputuloksena syntyi uniikki vaate, jota ei ole olemassa toista samanlaista, eikä tule.
Tämä on hidasta muotia parhaimmillaan: ei trendejä, ei kiirettä, ei massatuotantoa.
Neulottu huppu ja kaulahuivi jämälangoista, villan toinen elämä
Huppu ja kaulahuivi on neulottu jämälangoista, niistä pienistä keristä ja pätkistä, joita “ei raaski heittää pois”. Ja hyvä niin. Jämälangoista syntyy usein kaikkein persoonallisimmat asusteet, värit, tekstuurit ja pienet epätäydellisyydet tekevät niistä eläviä.
Neulottu huppu on erityisesti loskatalven sankari. Se lämmittää, suojaa ja näyttää siltä kuin olisit matkalla joko alppikylään tai käsityömessuille. Molemmat kelpaavat.
Laskettelu jäi haaveeksi, tyyli ei
Laskettelu oli unta vain. Ei rinteitä, ei hissejä, ei sitä tuttua suksen suhinan ääntä. Mutta ehkä juuri siksi tämä asu syntyi. Kun ulkoinen talvi puuttuu, sisäinen talvi rakennetaan villasta, neuleista ja huumorista. Metsä toimi näyttämönä: askel kerrallaan, naurun kanssa, ilman kiirettä. Tämä ei ollut pettymys, vaan muistutus siitä, että joulu ei ole säästä kiinni. Se on hetkissä, käsissä ja siinä, että tekee itse jotain kaunista.
Tänä jouluna ei laskettu rinteitä, mutta laskettiin silti:
- lankametrejä
- kangaspaloja
- hiilijalanjälkeä
Ja plussaa tuli.
Miksi kirjoitan tästä?
Koska haluan muistuttaa, että itse tehty vaate on aina enemmän kuin vaate. Se on vastalause kertakäyttömuodille, rakkaudentunnustus materiaalille ja pieni kapina kiirettä vastaan. Ja kyllä, myös humoristinen selviytymiskeino, kun sääennuste pettää.
Jos laskettelu jäi unelmaksi, voi ainakin näyttää siltä, että olisit valmis lähtemään heti, jos rinne ilmestyisi pihalle. Ja ensi jouluna? No, ehkä sitten lasketellaan. Tai sitten ommellaan uusi jumpsuit.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää liivistä: