Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
2
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla katselemassa elämää hiukan taaksepäin. Vaikka ei välttämättä aina niin tarvitse, mutta vaatteet kertovat siitä omanlaista tarinaa ja tänään kerron yhden sellaisen, rakkaudella
Vaatekaappipäiväkirja Saukonpaaden reunalla
Tässä kuvassa on jotain hiljaisen pysäyttävää. Ilma on painava, sellainen, joka lupaa sadetta muttei vielä uskalla pudottaa pisaroita. Tuuletonta, vaikka meri on läsnä molemmin puolin. Olen istunut pitkän tovin Saukonpaaden laiturilla, yksin mutta en yksinäinen, katsellen taivasta joka värittää veden siniharmaaksi peiliksi. Kameraan tallentui hetki, jossa ajatus kulki hiljaa. Kuvan sommitelma rakentuu huomaamatta kuin muistotkin, selkä suorana, varpaat veden yllä, hiukset tuulessa.
Tässä postauksessa haluan puhua sekä kuvasta että siitä, mitä päälläni on ja miksi. Tämä ei ole pelkkä asupostaus. Tämä on osa vaatekaappipäiväkirjaani, joka ei mittaa trendikkyyttä vaan aikaa ja tarinaa. Se on kertomus kangaspaloista, ompelukoneen laulusta ja elämistä hetkistä, joita ne vaatteet ovat nähneet.
Paita, joka on enemmän kuin paita
Mustan topin tein itse kesällä 2013. Silloin oli aivan toisenlainen elämä. Muistan kuinka leikkasin kankaan liian innokkaasti ja sain paikan istumaan vasta kolmannella ompeleella. Paita on nähnyt monta kesäyötä, lukuisia keskusteluja, ja sen kainaloon on itketty yksi ystävän erokin. Se on kulahtanut juuri oikealla tavalla, ei rikki vaan rehelliseksi. Siinä on edelleen sivusaumassa pieni virhe, jonka jätin, koska elämäkin on juuri sitä: epätäydellistä ja siksi niin kaunista.
Tämä kuva on vaatekaappipäiväkirjan haikea sivu. Sellainen, jossa ei tapahdu mitään näkyvää, mutta kaikki tuntuu. En ole ostanut uutta toppia sen jälkeen, koska tämä paita on osa minua. Kuten tämä paikka, Saukonpaasi, rakas meren äärellä lepäävä helsinkiläinen ranta, jossa askeleet muuttuvat kevyemmiksi ja ajatukset painavammiksi. Se on paikka, jossa voi olla olematta mitään muuta kuin juuri se, mikä sillä hetkellä on.
Saukonpaasi, kaupungin reuna ja sielun keskipiste
Saukonpaasi on hiljainen kulma Jätkäsaarta, jossa meri näyttää karumman, aidomman puolensa. Ei koristeita, ei pullaa ja kahvia. Vain sinä ja aallot, jotka eivät koskaan kysy aikaa. Saukonpaasi on yksi niistä paikoista, joissa hengitys muuttuu syvemmäksi. Se ei ole rantabulevardi eikä turistinähtävyys, se on reuna. Sellainen, johon voi pysähtyä, nojata, istua ajatuksiinsa ilman että kukaan kysyy miksi. Tässä kuvassa olen kotona, mutten neljän seinän sisällä. Olen juuri siinä, missä haluan olla.
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisyydestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Kuva, joka tallensi hetken ja vuosikymmenen
Olen vain siinä, ehkä mietin tulevaa tai palaan menneeseen. Ehkä kuuntelen, miten meri hengittää. Taivas tekee temppujaan: peittää ja paljastaa auringon vuorotellen, aivan kuin sekin etsisi jotain. Tämä maisema on oma lempeä näyttämönsä, jossa kaikki tuntuu aidolta. Kuvassa on hidas hetki ja juuri siksi se on niin tärkeä.
Mitä vaatteet muistavat meistä
Vaatekaappipäiväkirja on minulle tapa pitää kiinni merkityksellisestä. En seuraa muotia, seuraan muistijälkiä. Jokainen vaate saa jäädä niin kauan, kun sillä on jotain sanottavaa. Ja joskus, kuten tänään, ne puhuvat enemmän kuin sanat koskaan voisivat.
Jos sinulla on jokin vaate, joka on ollut kanssasi vuosia, älä piilota sitä kaapin perälle. Pue se päälle, mene ulos, istu laiturille ja anna hetken viedä sinut mukanaan. Ehkä otat kuvan. Ehkä et. Mutta muisto jää, ja se on se, mitä vaatteetkin toivovat: tulla osaksi tarinaa.
— Melissa
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Katutyyliä VillaNannan tapaan
Farkkujen yhteissielu löytyy ilmaisosastolta, siitä tulee katutyyliä VillaNannan tapaan. Joskus tarvitaan erilainen rakkauden tango, jotta saadaan rakennettua katutyyliä edullisesti ja näyttävästi. Jotain mitä ei ihan heti tule vastaan joka nurkassa.
katutyyliä VillaNannan tapaan
Kaikki alkoi siitä, kun löysin omat farkkuni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jep, ne ihanat paikat, joissa tuntuu kuin aika pysähtyisi ja pölykin olisi osa sisustusta. Farkut olivat kulahtaneet, vähän liikaa 2000-lukua ja juuri sopivasti ”ehkä tästä vielä saa jotain”. Ja sainhan minä, klorittia kehiin, vähän sormituntumaa ja voilá! Syntyi alku uuden aikakauden lempifarkuilleni. Sitä en vielä tiennyt, että mieheni vanhat, rikkoutuneet farkut tekisivät saman palveluksen, kunhan vain antaisin niille uuden mahdollisuuden. Silloin välähti: entä jos me yhdistetään nämä farkut? Kirjaimellisesti. Ja niin me tehtiin. Kaistale sinne, pala tänne, saumaa, siksakkia ja ihan vähän tuskanhikeä. Mutta nyt niistä on tullut jotain, mitä ei löydy mistään kaupasta: farkut, jotka on meistä molemmista tehty.
Asu, jolla on tuhat sanaa
Body, joka kuljettaa auringon Kaliforniasta
Farkkujen seuraksi kaipasin jotain, joka ei kilpaile mutta kantaa. Ja koska olen minä, niin tietenkin löysin punaisen Adidaksen bodyn Abbot Kinney Boulevardilta Losista. Siellä oli kuuma, oli hyvä kahvi ja body alessa. Merkki on mulle muutenkin rakas, se on kuin muodin lohtupeitto, aina uskollinen ja sopivasti retro.
Vintage-Adidas UFFista, Fredasta suoraan sydämeen
Body kaipasi kerrosta, ja se löytyi ihan täältä kotoisasta Fredan UFFista. Tämä sininen Adidaksen vintage-verkkatakki oli kuin suoraan jostain 80-luvun juoksukisoista, ja se sanoi minulle hennoin polyesterin kuiskauksin: ”ota minut mukaan.” Ja minä otin. Onneksi otin.
Itsetehty virkattu laukku, boheemi statement
Joskus tekee mieli ostaa, mutta joskus tekee mieli vaan virkata se itse. Niinpä laukku syntyi omista sormista, kotisohvalla, Netflix taustalla ja teekuppi kädessä. Lanka on chenilleä ja muoto täysin intuitiivinen, sellainen boheemi möykky, joka toimii yllättävän hyvin kaiken kanssa. Ohje löytyy TikTokista: Sofia Tivinen luoma ihanuus.
Kenkävalinta: Hilfiger ja Humppila, ei kompromisseja
Lopullinen silaus? Tommy Hilfigerin lenkkarit, jotka bongasin Humppilan Kenkämaailmasta. Kyllä, se paikka, josta luulet löytäväsi vain mummokenkiä ja työjalkineita, mutta sitten, BAM, punavalkoiset unelmat suoraan alerekiltä. Ne ovat mukavat, uskolliset ja antavat tälle räväkälle asulle juuri sopivasti sporttisen silauksen.
Miksi tämä asu toimii – vinkit omaan tyyliin
Tässä asussa kuljen kaupungilla kuin katumuodin kapinallinen, jonka jokaisella vaatekappaleella on tarina. Farkut kantavat kahden ihmisen jalanjälkiä, body muistoa Kalifornian auringosta, takki huokuu vintage-viboja ja laukku sanoo ”minä tein tämän”. Onko tämä muotia? En tiedä. Onko tämä minua? Kyllä on.
Miksi tämä asu toimii?
Koska se on kestävä, persoonallinen ja täynnä tunnetta. Tässä yhdistyy kierrätysmuoti, käsityö, vintage-löydöt ja ripaus Los Angelesin katufiilistä. Eikä unohtamatta tärkeintä: tässä asussa on tarina ja tarina, jos mikä, tekee tyylistä merkityksellisen.
Koko look: urbaani, kierrätetty ja täysin oma
Tee itellesi: vinkit mun tyyliin
- Etsi ilmaisosastoilta: Survo farkut ja vaatteet ihailtavaksi uuteen elämään.
- Klorinpesu tuunaamaan väriä ja tunnelmaa.
- Yhdistä eri tarinat: Voisiko kahdesta vaatteesta tulla yksi?
- Löydä vintage-aarteet UFFista tai kirppiksiltä: ne voivat olla juuri se puuttuva pala.
- Tee itse joko laukku, korvikkeet, hattu: DIY on statement.
- Älä aliarvioi kenkiä: löydöt yllättävät.
Loppusanat VillaNanna-hengessä
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että vaatteet eivät ole vain vaatteita. Ne ovat tarinoita, tunteita ja tyyliä. Kun kaikki nämä elementit kohtaavat, farkkutuunauksen, vintage fiiliksen, DIY-laukun ja kengät, syntyy kokonaisuus, joka on uniikki, kestävä ja uskomattoman hauska.
Jos tämä inspiroi sua, lähde messiin! Käy ilmaisosastolla, kloraa vähän, liimaa palat yhteen siksakilla, käy UFFissa, virkkaa hiukan ja tee se oma tyylisi.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: