Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
2
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Merinovillaa, jämälankoja ja suuria talvihaaveita. Tässä postauksessa kerron, miten syntyi after ski -tyyli: itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, kierrätysmateriaaleista tehty liivi sekä neulotut asusteet ja miten luminen joululoma vaihtui laskettelun sijaan käsityöläisen mielikuvitusmatkaksi. Merinovillaa ja laskettelun unelmia ei ole vain vaatekokonaisuus, vaan elämäntapa, jossa yhdistyy korkealaatuiset materiaalit ja mielikuvitusmatka lumiseen vuoristoon.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Jos jouluna ei ole lunta, ei auta kuin pukeutua niin lämpimästi ja kauniisti, että talvi tulee luoksesi. Tänä vuonna toivoin valkoista joulua, kirpeää pakkasta ja laskettelureissua. Sain harmaata, märkää ja loskaa. Mutta sain myös jotain paljon parempaa: täysin itse tehdyn asukokonaisuuden, jossa yhdistyvät merinovillainen jumpsuit, kierrätyksestä syntynyt liivi sekä jämälangoista neulotut huppu ja kaulahuivi.
Ja myönnetään, vaikka suksia ei kaivettu varastosta, tyyli oli after skihin valmis. Ainakin henkisesti.
Itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, lämpöä ilman toppahaalaria
Jumpsuit on ommeltu merinovillasta, materiaalista joka on käsityöläisen paras ystävä ja pahin vihollinen samaan aikaan. Se hengittää, lämmittää, joustaa ja antaa anteeksi, mutta kertoo kyllä heti, jos oikaiset. Merinovilla tekee vaatteesta ajattoman, mukavan ja käytännöllisen, ja ennen kaikkea sellaisen, jota ei tarvitse pestä joka välissä (kiitos, villan luonnolliset ominaisuudet).
Merinovilla: Kangastukku Oy, mulesing vapaa, interlock
Jumpsuit: Burda 12/1989
Huivi: Drop Design
Itse tehty jumpsuit on vaate, joka herättää kysymyksiä:
“Mistä ostit?” – En ostanut. Ommeltu. Itse. Kotona. Tämä on se hetki, kun käsityöläinen seisoo vähän ryhdikkäämmin.
Liivi leikkuujätteestä, koska roskis ei ole inspiraation loppupiste
Liivi on tehty leikkuu -ja kangasjätteestä, jotka ovat odottaneet hetkeään. Tiedätkö sen hetken, kun katsot kangaspinoa ja ajattelet: “Tästä ei enää saa mitään järkevää.” Silloin syntyy yleensä paras idea. Vaikka liivi on tehty jo vuonna 2015, on se edelleen kovassa käytössä ja sopii hyvin tällaisen asun kanssa kun on lasketeltu koko päivä.
Kierrätysmateriaaleista tehty liivi ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova haaste. Jokainen pala määrää muodon, eikä toisinpäin. Lopputuloksena syntyi uniikki vaate, jota ei ole olemassa toista samanlaista, eikä tule.
Tämä on hidasta muotia parhaimmillaan: ei trendejä, ei kiirettä, ei massatuotantoa.
Neulottu huppu ja kaulahuivi jämälangoista, villan toinen elämä
Huppu ja kaulahuivi on neulottu jämälangoista, niistä pienistä keristä ja pätkistä, joita “ei raaski heittää pois”. Ja hyvä niin. Jämälangoista syntyy usein kaikkein persoonallisimmat asusteet, värit, tekstuurit ja pienet epätäydellisyydet tekevät niistä eläviä.
Neulottu huppu on erityisesti loskatalven sankari. Se lämmittää, suojaa ja näyttää siltä kuin olisit matkalla joko alppikylään tai käsityömessuille. Molemmat kelpaavat.
Laskettelu jäi haaveeksi, tyyli ei
Laskettelu oli unta vain. Ei rinteitä, ei hissejä, ei sitä tuttua suksen suhinan ääntä. Mutta ehkä juuri siksi tämä asu syntyi. Kun ulkoinen talvi puuttuu, sisäinen talvi rakennetaan villasta, neuleista ja huumorista. Metsä toimi näyttämönä: askel kerrallaan, naurun kanssa, ilman kiirettä. Tämä ei ollut pettymys, vaan muistutus siitä, että joulu ei ole säästä kiinni. Se on hetkissä, käsissä ja siinä, että tekee itse jotain kaunista.
Tänä jouluna ei laskettu rinteitä, mutta laskettiin silti:
- lankametrejä
- kangaspaloja
- hiilijalanjälkeä
Ja plussaa tuli.
Miksi kirjoitan tästä?
Koska haluan muistuttaa, että itse tehty vaate on aina enemmän kuin vaate. Se on vastalause kertakäyttömuodille, rakkaudentunnustus materiaalille ja pieni kapina kiirettä vastaan. Ja kyllä, myös humoristinen selviytymiskeino, kun sääennuste pettää.
Jos laskettelu jäi unelmaksi, voi ainakin näyttää siltä, että olisit valmis lähtemään heti, jos rinne ilmestyisi pihalle. Ja ensi jouluna? No, ehkä sitten lasketellaan. Tai sitten ommellaan uusi jumpsuit.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää liivistä: