Vaatteet jotka eivät pyydä lupaa: miksi pukeudun näin
0
Tämä ei ole söpö asu, eikä tämä ole harmoninen kokonaisuus. Tämä on vaatetus, joka syntyi vastarinnasta: verhoista tehty pitsihame, leikkuujätteestä koottu teddytakki ja itse neulotut asusteet kertovat tarinaa maailmassa, jossa hitaus on radikaalia ja rumuus on vapauttavaa. Tämä on Vaatteet jotka eivät pyydä lupaa ja jos se tuntuu liialta, se johtuu siitä, että olemme tottuneet liian pieneen.
Vaatteet jotka eivät pyydä lupaa: miksi pukeudun näin ja miksi se ärsyttää
1. Kun vaate ei ole tuote vaan kannanotto
Tämä asu ei ole syntynyt kaupasta, trendiraportista eikä algoritmin suosituksesta. Se on syntynyt käsistä, ajasta ja päätöksestä olla tekemättä asioita niin kuin “kuuluu”.
- Verhoista tehty pitsihame kantaa mukanaan kodin historiaa, arkea, ikkunoista siivilöitynyttä valoa, elettyä elämää. Se ei ole minimalistinen, eikä sen tarvitse olla. Se on runsas, kerroksellinen ja armottoman hidas. Juuri siksi se on vastalause pikamuodille, jossa vaate on käyttöesine vailla muistoa.
- Leikkuujätteestä tehty teddytakki on ehkä koko asun kovin osa. Se on rakennettu siitä, mikä normaalisti heitetään pois. Se ei yritä näyttää uudelta, vaan näyttää siltä mitä se on: koottu, nähty, eletty. Se kysyy suoraan: miksi materiaalin täytyy olla neitseellinen ollakseen arvokas?
- Teddyvartalolaukku, itse neulotut tuubihuivi ja hilkka viimeistelevät kokonaisuuden, mutta eivät siloittele sitä. Tässä ei ole pyrkimystä “kauniiseen lopputulokseen”, vaan rehelliseen. Ja rehellisyys on tänä päivänä yllättävän provosoivaa.
Esteettinentottelemattomuus: miksi tämä asu rikkoo kirjoittamattomia sääntöjä
2. Raflaavuus ei ole paljastamista, se on totuudellisuutta
Moni ajattelee, että raflaava pukeutuminen tarkoittaa paljasta pintaa, kirkasta väriä tai shokeeraavaa siluettia. Todellisuudessa raflaavuus syntyy merkityksestä. Tämä asu on raflaava, koska se ei yritä olla helppo. Se ei istu some-estetiikkaan, jossa kaiken pitäisi olla kevyesti kulutettavaa. Se vaatii katsojaa pysähtymään ja kysymään: miksi tämä tuntuu erilaiselta? Miksi tämä herättää tunteen?
Raflaavuus syntyy myös iästä, kokemuksesta ja siitä, ettei enää suostu kutistamaan itseään. Kun on elänyt tarpeeksi pitkään, voi pukeutua ilman tarvetta miellyttää. Ja se näkyy. Se ärsyttää. Se vapauttaa.
Tässä asussa ei ole ironiaa eikä naamioitumista. Se ei esitä mitään muuta kuin on. Se sanoo ääneen sen, minkä moni ajattelee hiljaa: minä en ole brändi, minä olen ihminen.
3. Mitä tämä asu antaa sinulle lukijana
Ehkä tämä teksti ei saa sinua pukeutumaan pitsihameeseen verhoista tai neulomaan huivia itse. Mutta jos se tekee yhden asian, se riittää.
- Jos se saa sinut katsomaan omaa vaatekaappiasi ja miettimään, mitä kaikkea siellä jo on.
- Jos se saa sinut kyseenalaistamaan, miksi “ikä sopivuus” on yhä asia.
- Jos se antaa luvan olla viimeistelemätön, keskeneräinen ja silti täysin riittävä.
Tämä asu ei ole ohje, vaan kutsu. Kutsu hidastaa, tehdä käsillä, käyttää sitä mikä on jo olemassa ja pukeutua tavalla, joka tuntuu omalta, ei hyväksytyltä. Maailma on täynnä vaatteita, jotka huutavat huomiota. Harvat vaatteet puhuvat totta. Tämä on yksi niistä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS NÄMÄ POSTAUKSET: