Ilmaisosaston löydöistä hame
0
Minihame ja kahdet farkut, näistä ilmaisosaston löydöistä hame, joskus täydellinen vaate ei synny kaupasta, vaan pölyisestä kulmasta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Tästä syntyi hame, joka ei kumartele kaavoja eikä sääntöjä.
Ilmaisosaston löydöistä hame
Jos joku olisi sanonut minulle, että elämäni upein hame alkaa pieneksi jääneistä farkuista ja kiristävästä farkkuhameesta, olisin nauranut. Tai olisin huokaissut epäitoivoissani ja jatkanut selaamista nettikaupoissa, kuten kuka tahansa, joka yrittää epätoivoisesti löytää sen oikean farkkuhameen. Mutta ei, kohtalo ohjasi minut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle, tuohon luovien sielujen kulta-aarreaittaan, jossa vaatteet odottavat uutta elämää.
Pölyisten hyllyjen välistä löysin ensin pienen, ahdistavan tiukan farkkuhameen. Sellaisen, joka huutaa vuotta 2004. Vieressä lojui kaksi paria farkkuja, yhtä epätoivoisia, yhtä elämää nähneitä. Repeämiä, kulumaa, jopa polvessa aukko, jonka voisi tulkita muotiviestiksi tai katastrofiksi, näkökulmasta riippuen. Minä näin siinä potentiaalia.
Farkkuhame + farkut = jotain, mitä ei vielä ole olemassa. Siinä se oli. Alkemiaa farkuilla. Tällä laskulla syntyy ilmaisosaston löydöistä hame.
Luovuuden hetki: ompelukone vai hullun tiedemiehen laboratorio?
Avasin sakset. Leikkasin. Leikkasin vielä vähän lisää. Sitten leikkasin vahingossa liikaa ja päätin, että se oli osa suunnitelmaa. Kaikki hyvä muoti syntyy kuitenkin vahingosta, eikö niin? Patchwork, kontrasti, artsy look, sanoja, joilla peitetään se, että ompelukone melkein syö kankaan.
Päätin, että tästä tulee farkkuhame 2.0. Pituus saa vaihdella, reunat saavat rispaantua, ja epäsymmetria on uusi musta. Aloin liittää farkkujen lahkeita hameen helmaan kuin Frankenstein ompelisi unelmiaan. Palat sopivat yhteen oudon täydellisesti, kuin ne olisivat odottaneet toisiaan koko farkkuelämänsä ajan.
Kun lopulta silitin viimeisen sauman (tai ainakin sen, joka suostui asettumaan), hame oli valmis. Ei täydellinen, mutta juuri siksi täydellinen.
Tyyli, joka syntyy sattumasta
Kun vedin hameen päälleni, se ei enää ollut vanha farkkuhame. Se oli julistus. Pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan, suuri rakkauskirje luovuudelle.
Päälläni oli tarina: farkkujen mennyt elämä, ilmaisosaston hyllyjen hiljainen toivo, ja minun ompelukoneeni uupunut huokaus. Yhdessä ne loivat hameen, joka keinuu eri sävyissä, välillä sinertävä, välillä harmaa, aina vähän arvaamaton.
Se istuu kuin muistutus siitä, että muoti ei ole täydellistä, vaan elävää. Jokainen sauma kertoo, että tämä on tehty käsin, ajalla, ajatuksella ja ripauksella hulluutta.
Farkkuhameen uusi elämä
Kun lähdin ulos hame päällä, huomasin, että ihmiset katsoivat. Jotkut ehkä ajattelivat, että tuo nainen on hukannut järkensä. Toiset ehkä näkivät siinä jotain maagista: kerroksia, rytmiä, tarinaa.
Ja totta puhuen, minäkin tunsin oloni vähän taikuriksi. Miten on mahdollista, että vanhat farkut, jotka olivat olleet vuosia liian pienet, saavat nyt uuden elämän näin näyttävästi?
Hameessa on painoa, ei vain kangasta, vaan merkitystä. Se kantaa mukanaan ajatusta siitä, että kaikki voi muuttua kauniiksi, kun vain katsoo tarpeeksi tarkasti.
Miksi tehdä itse, kun voi ostaa?
Koska tässä maailmassa on jo liikaa tavaraa, liian paljon ”uutta”. Ja silti me kaipaamme aina jotain omaperäistä, jotain, missä näkyy meidän kädenjälki. Tämä hame on juuri sitä omaa, vähän vinoa, mutta täysin uniikkia.
Ja mikä parasta: se on tehty ilmaiseksi. Tai no, ehkä hermojen hinnalla. Mutta mitäpä ei luova sielu tekisi rakkaudesta farkkuihin ja siihen hetkeen, kun kangas tottelee ja muoto syntyy käsien kautta?
DIY-muoti on asenne, ei taito
Et tarvitse muotisuunnittelijan tutkintoa, vain rohkeutta ottaa sakset käteen ja rikkoa rajoja. Tämä projekti muistutti minua siitä, että virheet ovat usein kauneinta, mitä voi tapahtua. Repeämä farkussa voi olla yksityiskohta, epätasainen reuna voi olla viehätysvoimaa.
Jokainen pisto, joka meni vinoon, teki hameesta enemmän minun.
Asu joka elää omaa tarinaansa
Tämä hame ei jäänyt yksin. Se vaati seurakseen jotain pehmeää, lämmintä ja yhtä omapäistä. Niinpä vedin ylleni vihreän, tikatun takin, joka näyttää siltä kuin se olisi lainattu metsänpeikolta, lämmin, suojaava ja vähän salaperäinen. Sen alle kätkeytyy paksu valkoinen neule, jonka muhkeat hihat tekevät olon turvalliseksi, melkein kuin olisi villahuovan sisällä.
Jalassa kerros kerroksen päällä: itse tehty farkkuhame, kukkakuvioiset sukkikset ja vaaleat maiharit, jotka eivät kysy lupaa astua kuraiselle kadulle. Koko asu huokuu samaa energiaa kuin hame itse, vapautta, tarinallisuutta ja pientä hulluutta.
Tämä ei ole mikään täydellisesti suunniteltu lookbook-asukokonaisuus. Tämä on elämää. Sellaista, joka tuoksuu kahvilta, sateelta ja inspiraatiolta, joka iskee juuri silloin kun etsit vain hetken rauhaa.
farkkuhame, joka hengittää tarinoita
Nyt hame roikkuu kaapissani, mutta aina kun vedän sen ylleni, tunnen pientä ylpeyttä. Ei siksi, että se olisi täydellinen vaan siksi, että se on olemassa.
Farkkuhame, joka syntyi ilmaisosaston aarteista. Farkut, jotka eivät enää purista, vaan kulkevat mukana osana tarinaa. Ja minä, joka en enää etsi täydellistä hameetta kaupasta, vaan teen sen itse villisti, rohkeasti, vähän liikaa ja juuri sopivasti.
Ehkä tämä onkin se kuuluisa muodin taikapöly.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
Eilen oli virallinen syntymäpäiväni, mutta Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti vasta lauantaina, kun arki hellittää otteensa. Siihen asti hoidetaan työt, pidetään pää pystyssä ja farkkuvyö tiukasti paikoillaan, koska synttärit voi kulkea mukana, vaikka arki ei pysähtyisikään.
Synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti
Eilen oli syntymäpäiväni, se päivä, jolloin moni ottaisi vapaata, söisi kakkua ja ehkä tanssisi aamuun asti. Minä taas pakkasin työeväät, laitoin takin niskaan ja totesin, että juhla saa odottaa viikonloppua. Mutta ei se tarkoita, että tyyli jäisi tauolle. Ehei. Päinvastoin, nyt se pääsee erityisen hyvin esiin.
Tämä on synttäriasu numero kaksi. Koska miksi tyytyä yhteen, jos inspiraatio kerran jatkuu? Ensimmäinen asu oli eilen, tämä on sen itsevarmempi pikkusisar: käytännöllinen, hauska ja aivan omanlaisensa. Täydellinen sekoitus luovuutta ja realismia, vähän kuin elämä itse.
Farkkuvyön uusi tarina
Keskipisteenä on farkkuvyö, joka on saanut uuden elämän vanhoista housuista. Super leveä, vetoketjullinen ja häpeilemättömän omaperäinen, sellainen vaate, joka ei pyydä huomiota, vaan saa sen automaattisesti.
Kaava:
korsettivyö: Burda 6/2009
Ompelin sen itse, sillä vanha denim ansaitsee jatkaa matkaa jossain muodossa. Tämä vyö ei ole mikään hillitty asuste, vaan tyylin vallankumous. Jos joku kysyy, miksi, vastaan: “Koska voin.” Ja juuri siinä on secondhand-tyylin taika.
Valkoinen paita, uusi rooli
Vyön alla oleva valkoinen paita on kirpparilta, enkä enää muista mistä. Ehkä se on osa sen viehätystä, jokainen löytö kantaa mukanaan pientä mysteeriä. Se on malliltaan pitkä, helmat liehuvat ja yhdessä farkkuvyön kanssa se näyttää melkein kuin muotinäytöksen jäljiltä. Tämä yhdistelmä tekee tavallisesta paidasta voimavaatteen: rento, mutta ei missään nimessä tylsä.
Secondskin ja itse tehty tyyli
Leggingsit ovat minun tekemät. Secondskin, kuten sanon, toinen iho, joka tuntuu omalta jokaisella liikkeellä. Kun tekee itse, tietää tarkalleen mitä saa: mukavuutta, joka näyttää hyvältä, eikä kenenkään muun kopioitavissa. Ompelu on minulle vähän kuin meditointia. Se on hetki, jossa arjen kiire katoaa ja jäljelle jää vain kangas, lanka ja luova energia. Ja joskus, kuten nyt, lopputulos päätyy juhla-asuksi keskelle työviikkoa.
Kirppislöytöjen loistoa
Asun täydentää pitkä ruskea nahkatrenssi, jonka löysin Siisti-kirppikseltä. Kevyesti topattu, pehmeä ja sopivan dramaattinen, sellainen takki, joka tekee vaikutuksen, vaikka alla olisi verkkarit. Kaulassa taas on ruudullinen kaulaliina, jonka poimin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se on pehmeä, lämmin ja muistuttaa, että parhaat löydöt eivät aina maksa mitään. Kirppistyylissä on parasta juuri se: se kertoo tarinoita. Yksi vaate on ollut osa jonkun toisen elämää ennen kuin siitä tulee osa minun.
Arki harteilla, juhla mielessä
Tänä vuonna en juhli syntymäpäivääni kakun äärellä, vaan arjen keskellä. Työvuorot rytmittävät viikkoa, ja vapaapäivä odottaa vasta lauantaina. Mutta se ei haittaa. Synttärit eivät ole päivä kalenterissa, vaan tunne. Ja tänään se tunne näkyy farkkuvyönä, kirppislöytöinä ja omaan tahtiin kulkevana tyylinä. Kun lauantai vihdoin koittaa, juhla jatkuu, ehkä kakkupalalla, ehkä vain pienellä hetkellä itseni kanssa. Siihen asti synttäriasun tarina jatkuu rohkeasti, juuri niin kuin pitääkin.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: