Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
0
Tämä kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä oli sellainen talven hetki, joka tuntui pehmeältä, romanttiselta ja juuri sopivan rauhalliselta. Lähdimme kävelylle ilman kiirettä, poskia nipistävä pakkanen seurana ja aurinko kulkijaa hellien. Päivä vei lopulta ravintola Miljööseen, mutta yhtä tärkeää oli matka sinne, asu, tunnelma ja pienet yksityiskohdat, joista muodostui täydellinen talvinen tarina.
Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
Helsinki on parhaimmillaan silloin, kun pakkanen kiristyy ja aurinko syttyy kirkkaana koko päiväksi. Se valo on erilaista kuin muualla: kylmää mutta lohdullista, sinistä mutta kultaisena kimmeltävää. Kun lähdimme liikkeelle, meri hohti talvista taikaa, ja rantapolut tuntuivat kutsuvan kulkemaan hieman tavallista pidemmälle.
Puut näyttivät hopeisilta, maa rapsahteli askelten alla ja tuuli toi poskiin sen tutun talvipunakkuuden. Kaikki tuntui seesteiseltä, kaupungilta, joka hengittää hitaammin ja antaa jokaiselle askeleelle enemmän tilaa. Talvipäivän kävely Helsingin rannoilla on kuin pieni pakomatka arjesta ilman, että menee minnekään kauas.
Kierrätyslöydöistä syntynyt lämmin asu
Päivän asu oli rakkaudella koottu kokonaan kierrätysaarteista. Farkkutakki, housut ja asusteet löysin UFFista, ja neule tuli Kierrätyskeskuksen rekiltä. Jokainen osa oli kuin tehty tätä päivää varten.
- Farkkutakki: lämmin, muhkealla kauluksella varustettu ja juuri täydellisen kuluneen näköinen.
- Neule Kierrätyskeskuksesta: pehmeä kuin aamunvalo, lämmin kuin halaus.
- Keltainen laukku: pieni mutta iloinen väripilkku, jonka keltaisuus tuo asuun leikkisyyttä.
- Karvaiset lapaset, itse neulomani: nämä ovat yksi asuni rakkaimmista yksityiskohdista. Pehmeät ja pörröiset lapaset, jotka olen itse tehnyt, kantavat käsityön rauhaa ja sitä tunnetta, ettei kaikkea kaunista tarvitse ostaa valmiina. Jokainen silmukka on oma, ja sen tuntee.
- Valkoinen neulottu tuubihuivi: Jämälankojen tuhoaminen käy kädenkäänteessä ja näin ne pääsevät myös hienosti esille, ei laatikon pohjalle.
- Valkoiset kasarihiihtarit: legendaariset 80-luvun talvijalkineet, jotka eivät koskaan petä. Ne ovat kuin pala nuoruuden talvia: lämpimät, mukavat, vähän hassut ja aina täydelliset.
- Punaiset Svea -saapikkaat: nämä ovat talvipäivien todelliset kuningattaret. Lämpimät, tukevat ja näyttävät, Svean ikoniset punaiset saapikkaat ovat yhdistelmä vintagehenkeä ja käytännöllisyyttä. Ne tuovat asuun rohkeutta ja nostavat jokaisen skeleen vähän korkeammalle. Pehmeä vuori pitää jalat lämpiminä ja klassinen punainen sävy tuo täydellisen kontrastin mun vaaleaan talviasuun.
Asu tuntui sillä hetkellä juuri oikealta, lämpimältä, persoonalliselta ja tarinalliselta. Sellaiselta, jossa on helppo kulkea koko päivä.
Kävely halki talvisen kaupungin
Kiersimme reittiä ilman suunnitelmaa, vain fiiliksen mukaan. Talvinen Helsinki on täynnä pieniä huomioita: valon heijastuksia rakennusten pinnoista, meren syvää sinistä ja ihmisiä, jotka kävelevät huivit tiukasti kaulassa ja kasvoillaan pieni hymy.
Oli jotenkin erityisen romanttista kulkea yhdessä kylmässä säässä, kun koko kaupunki tuntui olevan meidän kahden ympärillä. En kiirehtinyt askeliani, vaan pysähdyin katsomaan, kuuntelemaan ja hengittämään. Tuntui hyvältä vain olla, ulkona, yhdessä, kauniissa valossa.
Talvipäivän kävely on kuin elokuva, jossa jokainen kohtaus tapahtuu hitaasti ja näyttää siltä, että se kannattaisi tallentaa muistiin. Matkalla ajattelimme, että pysähtyisimme nauttimaan Soutustadionin kodalle. Mutta paikka oli kiinni, joten lähdimme tallustelemaan toiseen suuntaan, kohti Töölöön vilkkaita katuja.
Lämmin hetki Miljöössä
Kävelyn jälkeen päädyimme ravintola Miljööseen, joka on nimensä veroinen: tunnelmallinen, lämmin ja täynnä kaunista valoa. Pöytään istuminen tuntui luksukselta, kun sormet olivat jo vähän kylmät ja posket hehkuivat pakkasesta.
Tilasin burgerin, ja se oli juuri sitä mitä kaipasin, mehevää, pehmeää ja täynnä makua. Ranskalaiset olivat täydellisiä: rapsakoita, lämpimiä ja juuri sopivan suolaisia. Lasi valkoviiniä täydensi hetken ja toi siihen pienen ripauksen juhlavuutta.
Miljöössä on jotakin rauhoittavaa. Se on paikka, jossa voi vain istua, lämmetä ja katsoa ympärilleen hetken ajan ilman, että maailma vaatii mitään. Siinä hetkessä tuntui, että päivällä oli ollut tarkoitus: kulkea, löytää, pysähtyä, nauttia.
Päivän jälkeen, lämmin muisto
Kylmä ja aurinkoinen lauantai Helsingissä osoitti taas, kuinka kauniita pienet hetket voivat olla. Se ei ollut vain kävely tai ravintolakäynti, se oli kokonaisuus, joka tuli ihon alle. Valo, pakkainen, seura ja vaatteet, joilla on omat tarinansa.
Erityisesti rakastin sitä, miten itse tekemäni lapaset ja kasarihiihtarit kulkivat mukana kuin vanhat ystävät. Kierrätysasun lämpö on aina vähän erityistä, siinä on historiaa, kestävyyttä ja omaa luovuutta.
Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että talvella on oma romanttinen sielunsa. Ja että joskus täydellisin päivä syntyy pienistä asioista: hyvästä valosta, pehmeästä neuleesta ja kävelystä, joka vie juuri oikeaan paikkaan.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Marraskuun ainoa lohtu
Marraskuu on vuodenaika, jota moni kuvailee sanoin synkkä, pimeä, raskas, kylmä ja sateinen. Se on kuukausi, joka tuntuu aina liian pitkältä ja liian harmaalta. Syksyn väriloisto on poissa, lumi ei ole vielä kunnolla satanut ja arjen energia valuu johonkin kaamoksen ja väsymyksen välimaastoon. Marraskuu on se hetki vuodesta, jolloin ihmiset etsivät hyvinvointia, selviytymiskeinoja ja pieniä valonpilkahduksia arjen keskelle. En ole syksy tai talvi-ihminen, kesä on minulle se juttu vuodessa, jolla jaksan koko synkän ajan. Varsinkin marraskuu on todella ankea mutta marraskuun ainoa lohtu löytyy minusta itsestäni ja pyrin vaalimaan sitä lohtua kuin aarretta. Se ei aina näy täällä joka päivä, mutta se on olemassa jokaisessa hetkessä. Marraskuu on kuin maailman ankeuttaja ja minä olen sen lapsi.
Marraskuun ainoa lohtu
Marraskuussa on jotain erityisen ankeaa. Se ei edes yritä piilotella sitä. Lokakuun viimeiset ruskan rippeet ovat pudonneet maahan, valo katoaa ennen kuin on kunnolla ehtinyt edes tulla, ja koko maisema muuttuu harmaan kaikissa sävyissä vellovaksi märäksi massaksi. Marraskuu on kuin luonto olisi mennyt varhaiseläkkeelle ja pistänyt koko kaupungin hämärätilaan.
Mutta on yksi asia, joka pelastaa tämän kuukauden täydelliseltä synkkyydeltä: minun syntymäpäiväni. Ja koska marraskuu itsessään ei anna mitään juhlitavaa, olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiini. En vietä synttäreitä yhtenä päivänä, vietän niitä koko kuukauden. Marraskuun jokainen päivä on pieni juhla, pieni syy hymyyn ja pieni vastalause sille, että vuoden ankein kuukausi yrittää viedä kaiken energian.
Marraskuu on kuin testi ja minä olen sen päähenkilö
Marraskuu koettelee meidän kaikkien hermoja. Se on märkä, kylmä, pimeä ja vähän masentunut. Aamulla herätessä tuntuu siltä kuin joku olisi unohtanut laittaa maailman päälle. Sade osuu vaakasuoraan kasvoihin, tuuli on aina väärästä suunnasta ja takki kastuu läpi, vaikka sen piti olla “vedenkestävä”.
Kaikki yrittävät selviytyä marraskuusta, mutta minä päätin tehdä siitä omalla tavallani nautittavan. Synttärit ovat täydellinen tekosyy laittaa arkeen jotain pientä ylimääräistä. En odota kenenkään muun järjestävän juhlia, järjestän ne itselleni.
Marraskuun selviytymisstrategia: hemmottelua ja kapinointia
Kun ulkona on pimeää, on sisällä lupa loistaa. Joka päivä. Marraskuussa ei ole liikaa hyviä asioita, joten syntymäpäivien venyttäminen koko kuukaudelle tuntuu oikeudenmukaiselta, miltei terapeuttiselta.
- Pieni synttärikahvi itselle.
- Pieni lahja, vaikka se olisi vain suklaapatukka.
- Pieni hetki sohvan nurkassa, kynttilä palamassa.
- Käpertyä peiton alle ja katsella koko päivä leffoja ja syödä pizzaa.
- Pukeutua ”juhla vaatteisiin” joka päivä.
Pieni päätös sanoa marraskuulle: ”Sinä et voita.”Tämä kuu on täydellinen hetki harjoitella itselleen antamista. Marraskuu pakottaa hidastamaan, koska energiaa ei ole liikaa, ja juuri siksi on helpompi kuunnella, mitä oikeasti tarvitsee. Tämä ei ole pelkkää hemmottelua, vaan tapa selviytyä kaamoksesta, vahvistaa sisäistä energiaa ja muistuttaa itseään siitä, että myös harmaimpaan aikaan voi luoda onnellisuutta ja valoisaa mielialaa.
Synttärikuukausi tekee marraskuusta merkityksellisen
Kun joka päivä on vähän synttärit, koko kuukausi tuntuu vähemmän raskaalta. Se muuttuu selviytymistaistelusta pieneksi juhlasarjaksi, jossa palkintona on oma hyvä fiilis. Ja totta puhuen: mikä estää juhlimasta itseään useammin? Miksi kaiken pitäisi mahtua yhteen päivään? Marraskuu ei ehkä koskaan muutu aurinkoiseksi, mutta se voi muuttua siedettäväksi. Ehkä jopa omalla tavallaan kauniiksi. Koska siellä, harmaan keskellä, kuljen minä ja minulla on synttärit. Joka. Ikinen. Päivä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: