Kulttuuri tarvitsee meitä
0
Photo by Michael Mora on Unsplash
Kulttuurihyvinvointi rakentuu arjen kasvatuksesta ja yhteisön vastuusta ja juuri siksi kulttuuri tarvitsee meitä enemmän kuin ehkä muistammekaan. Kun esityksen edessä seisoo ihminen, ei kulissi, jokainen katse, teko ja reaktio vaikuttaa. Tämä kirjoitus pureutuu nuoriso-ohjaajan näkökulmasta siihen, miksi kulttuuritilojen käytös ei ole vain sääntölista vaan hyvinvoinnin rakennuspalikka.
Kulttuuri tarvitsee meitä
Ooppera- ja balettitaiteilija Atte Kilpinen julkaisi hiljattain pysäyttävän viestin sosiaalisessa mediassa. Taidetestaajat-ryhmän vierailun aikana yleisö heitteli esityksen aikana esineitä kohti esiintyjiä, huuteli, nauroi väärissä kohdissa ja rikkoi esityksen tunnelman. Kollegaa osui päähän. Edellisellä kerralla joku oli sylkenyt parvelta permannolle. Tämä ei ole ”nuorten hulina” tai “ei ne ymmärrä paremmasta” -hetki. Tämä on turvallisuuskysymys, kasvatuskysymys ja kulttuurihyvinvoinnin kysymys.
Nuoriso-ohjaajana minun on pakko sanoa: kun teatterissa tapahtuu tällaista, kyse ei ole yksittäisestä ryhmästä vaan laajemmasta ilmiöstä, joka näkyy myös kaduilla, kouluissa ja somessa. Kyse on siitä, että tilannetaju ja toisen ihmisen kunnioitus ovat yksilö ja yhteisötaitoja, jotka eivät synny itsestään.
Kulttuuritilassa huono käytös korostuu, koska se osuu kirjaimellisesti ihmiseen, joka on työtehtävässään. Esiintyjä ei voi suojautua, vaihtaa paikkaa tai poistua tilanteesta. Hän ei ole esine eikä liikkuva kuva, vaan elävä ihminen.
Kulttuurihyvinvointi ei ole pelkkä sana, se on suojakehä
Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa mahdollisuutta kohdata taide niin, että se lisää ymmärrystä, turvaa, osallisuutta ja hyvää oloa. Sitä, että jokainen pääsee kokemaan elämyksen ilman pelkoa. Mutta kulttuurihyvinvointi on myös esiintyjien oikeus. Se on lavan ja katsomon välinen näkymätön sopimus:
Minä annan työni, sinä annat kunnioituksesi. Kun se rikotaan, syntyy vahinkoa, joka näkyy:
- esiintyjien työhyvinvoinnissa
- nuorten taidekokemuksissa
- koko yleisön kokemuksessa
- kulttuurialan arvostuksessa
Kulttuuri ei voi hyvin, jos sen perusta horjuu.
Ja nuoriso-ohjaajana tiedän: hyvinvointi ei synny sormia napsauttamalla. Se syntyy arjen opetuksesta. Siitä, että harjoitellaan rauhoittumista, oman toiminnan rajoja, toisten tilaa ja ihan peruskäytöstapoja ilman häpeää, ilman paasaamista, mutta selkeästi.
”Nuoret nyt vaan ovat tuollaisia”, eivät ole, eikä saa yleistää
On tärkeä sanoa ääneen: suurin osa nuorista käyttäytyy kulttuuritapahtumissa asiallisesti, usein jopa paremmin kuin aikuiset. Olen nähnyt sen kymmeniä kertoja. Nuoret osaavat hiljentyä, kysyä hienosti, olla kiinnostuneita ja kohdata taiteen aidosti. Ongelma ei ole sukupolvi. Ongelma on ohjaamattomuus.
Jos koulu- tai opintoryhmä tuodaan esitykseen ilman, että käytöksestä, tilannetajusta ja pelisäännöistä on puhuttu etukäteen, heiltä odotetaan liikaa. Kukaan ei synny tietämään, miten oopperassa käyttäydytään. Se on kasvatettava ja opetettava, aivan kuten opetamme liikennesäännöt, ruokapöydän tavat ja somen pelisäännöt.
Missä aikuiset ovat silloin, kun nuori ei osaa?
Aikuisten tehtävä ei ole hävetä nuoria, vaan rajoittaa ja ohjata. Aikuinen, joka on paikalla, on vastuussa.Kun heittelyä tai huutelua tapahtuu eikä kukaan reagoi, nuori oppii: “Ei tästä tule seuraamuksia. Tämä on ok.” Kun aikuinen pysäyttää, nuori oppii: “Tämä ei ollut hyväksyttävää. Minä olen parempaan pystyvä.” Kasvattajana se on suurin lahja, jonka voimme antaa.
Miten nuoria ohjataan kulttuuritilaan? (Ja miksi se kuuluu meille kaikille)
Jos sinulla on nuori elämässäsi, lapsi, oppilas, ryhmäläinen, kummilapsi, naapurin muksu, sinun tehtäväsi on antaa kulttuurin käytöstavat turvallisella, selkeällä ja kunnioittavalla tavalla.
Tässä käytännön ohjeet, joita itse käytän työssäni:
Kerro ennen, mitä tulee tapahtumaan
Nuori ei rauhoitu tilaan, jota hän ei tunne. Kerro:
- millainen esitys on
- mitä siellä yleensä tehdään
- miten yleisö vaikuttaa esitykseen
Tee selväksi, että esiintyjät ovat työnsä äärellä olevia ihmisiä
- Ei hahmoja, ei ruutua, ei animaatiota.
- Esiintyjä tuntee, näkee ja kuulee.
Sovi ryhmän sisäiset pelisäännöt
Näitä on hyvä noudattaa:
- ei huutelua
- ei kuvaamista, jos sitä ei sallita
- ei esineitä kädessä
- ei kommentointia esityksen aikana
Ja tärkein:
- Jos jollain on vaikeaa olla paikoillaan, poistutaan rauhassa aikuisen kanssa.
Anna nuoren tuntea itsensä osalliseksi
Moni häiriökäytös tulee siitä, että nuori kokee itsensä ulkopuoliseksi:
- “En mä tajua tätä. Tää on ihan tyhmää.”
- Siksi ennen esitystä voi katsoa trailerin, lukea lyhyen juonen tai keskustella:
- “Miltä susta tuntuu mennä katsomaan tätä?”
Puhu käytöksestä aina jälkeenpäin
Kysy:
- “Miltä esitys tuntui? Tuntuiko vaikealta olla paikoillaan? Oliko jokin yllättävää?”
- Nuoret oppivat reflektion kautta, ei käskyttämällä.
Photo by Tanya Prodaan on Unsplash
Kulttuurissa käyttäytyminen ei ole etikettiä vaan empatiaa
Käytöstavat eivät ole teatterin keksimä sääntökokoelma, jolla halutaan tehdä nuorten elämästä vaikeaa. Käytöstavat ovat empatian harjoituskenttä.
- Kun nuori oppii olemaan hiljaa, kun toinen esiintyy: hän oppii keskittymistä ja toisen arvostamista.
- Kun nuori oppii pidättäytymään heittämästä, vaikka tekisi mieli: hän oppii impulssinhallintaa.
- Kun nuori oppii poistumaan rauhassa, jos tilanne on liian vaikea: hän oppii tunnistamaan omia rajojaan.
Tämä kaikki on kulttuurihyvinvointia parhaimmillaan.
Me voimme vielä kääntää suunnan
Kilpisen puheenvuoro on erittäin tärkeä. Ei siksi, että nuoria tulisi syyllistää vaan siksi, että meidän aikuisten on aika ryhdistäytyä kulttuurin portinvartijoina. Meidän täytyy opettaa, mallintaa ja ohjata.
Meidän täytyy kertoa, miksi kulttuuri on tärkeää ja miksi sen äärellä käyttäydytään tietyllä tavalla. Meidän täytyy näyttää, että teatteri, ooppera, konsertti ja museo eivät ole paikkoja, joissa ”pitäisi olla hieno”, vaan paikkoja, joissa on lupa kokea, tuntea ja oppia, turvallisesti. Kulttuuri tarvitsee meitä. Eikä vähiten siksi, että kulttuuri on paikka, jossa nuoret voivat kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi.
Tämä on meidän yhteinen tehtävä
Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua. Kun viet nuoren kulttuuritapahtumaan, sinä luot kokemuksen, joka voi muuttaa hänen suuntaansa. Mutta vain, jos turvallisuus ja kunnioitus ovat mukana. Kulttuuri on kohtaamista, ja kohtaaminen on aina kahdensuuntaista. Pidetään siitä huolta, toinen toisistamme ja niistä, jotka seisovat lavalla.
Photo by Barry Weatherall on Unsplash
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hormonihelvetti Deluxe
Tervetuloa vaihdevuosien villiin maailmaan, jossa keho päättää siirtyä omalle taajuudelleen, hiki virtaa kuin kesäfestareilla ja mieli tekee puolessa tunnissa kierroksen epätoivosta nerouteen. Tämä on hormonihelvetti Deluxe. Tässä ei ole kyse mistään pienestä taitekohdasta. Tämä on KOKONAISVALTAINEN UUDELLEENOHJAUS. Ja kyllä, aion kertoa tästä kaikesta suoraan ja ilman suodattimia.
Hormonihelvetti Deluxe
Olen 53 ja kirjaimellisesti liekeissä!
Ensi keskiviikkona täytän 53. Se on ihana, kunnioitettava ja aivan helvetin kuuma ikä. Ja tarkoitan nyt kirjaimellisesti kuuma. En ehkä ole enää se parikymppinen, joka sai ravintolan tarjoilijat kompuroimaan pöytiä päin, mutta minä olen nykyään sellainen sisäinen Bioheat-järjestelmä, joka herättää koko talon ilman että avaan suutani. Mieheni kysyi eilen: ”Voitaisko harkita lattialämmitystä?” Sanoin: ”Minä olen lattialämmitys.”
Vaihdevuodet ovat kuin olisit saanut uuden supervoiman, jota et koskaan pyytänyt. Koko keho muuttuu, ja kaikki tapahtuu ilman käyttöohjeita.
Vartalo kuin taiteilijan luonnoskirja
Muistan kun joskus kaikki pysyi paikallaan. Nyt vartaloni on ottanut käyttöönsä liikkuvat hiekkadyynit ominaisuuden.
- Siirrän lantion tänne, vyötärö katoaa.
- Hengitän syvään, rinnat päättävät mennä etelään.
- Venytän varpaita, reidet ilmoittavat, että ne haluavat nyt osallistua kaikkeen.
Ja miksi kukaan ei kertonut, että iho muuttuu? Se ei ole enää se sileä, kevyesti kiiltävä kesäpäivän ihonhoitomainos. Ei. Tämä on lantionkangasmaisen arvokasta antiikkia, joka saattaa yhtäkkiä päättää kuivua juuri korvan taakse. Juuri siihen. Niin kuin keho testaisi: “Huomaako se tämän?” Kyllä. Kyllä minä huomaan.
Hikoilu, se uusi harrastus
Jos joku vielä kysyy, “Miltä kuumat aallot tuntuvat?” niin vastaan: Kuvittele, että istut rauhallisesti, ehkä juot kahvia. Kaikki on hyvin. Jopa kivaa. Sitten yhtäkkiä, joku avaa helvetin portit. Ei asteittain. Ei lempeästi. Vaan WHOOSH, OLET AURINKO! Ja sitten viidessä sekunnissa: Hytisen kuin olisin seisonut 6 tuntia avannossa. Vaihdevuodet ovat pohjimmiltaan äärisään henkilökohtainen meteorologinen simulaattori.
Mieli? Ai sekin mukana? Kyllä. Valitettavasti kyllä. Yhtenä hetkenä: “Elämä on kaunista. Minä olen viisas. Minä olen nainen ja voimakas.” 10 minuuttia myöhemmin: “Jos joku laittaa tuon kulhonsa väärään kaappiin vielä kerran, minä muutan Lappiin ja alan poronhoitajaksi. Yksin.” Tunteet eivät ole holtittomia. Ne ovat intohimolla dramatisoituja.
Ja tiedättekö mitä? Minä rakastan tätä. Tämä on minun aikani. Minä olen nainen, jonka ei enää tarvitse miettiä, mitä joku ajattelee. Minä olen ajatus.
Ulkonäkö ja sitten se todellisuus
On huvittavaa seurata maailmaa, jossa parikymppiset naiset puhuvat “ikääntymisen merkkien hidastamisesta.” Suloiset pikkukullat. Ei teitä vielä ikäännytä edes huoneilma.
Kun täytät 53:
- Hiukset päättävät elää fraktaalikaarevia todellisuuksia.
- Silmäluomet sanovat: “Painovoima ja minä olemme nyt yhdessä.”
- Leuka-alue miettii, olisiko toinen leuka kivempi kuin yksi.
Mutta tiedätkö? Se, mikä menetetään kimmoisuudessa, korvautuu karismalla ja sisäisellä päättäväisyydellä, joka voisi siirtää vuoria. Minä olen nainen, jolle ei selitetä. Minä olen nainen, joka selittää muille.
Seksuaalisuus, vahva, villi ja ihan tuurilla
Vaihdevuodet eivät tapa seksuaalisuutta. Ne muokkaavat sen uudelleen. Joskus se on kuin villihevonen. Joskus se on… no, hevonen, joka päätti mennä nukkumaan kesken kaiken. Ja se on ok. Emme ole enää niitä, jotka ajattelevat: “Laitanko valot? Entä vaihdanko lakanat?” Ei. Me olemme niitä, jotka sanovat: “Jos minä hikoilen, kaikki hikoilee. Se on yhteinen kokemus.”
Tämä ei ole kriisi. Tämä on päivitys. Minussa ei ole mitään vialla. Sinussakaan ei ole. Tämä on elämän level up. Minä olen 53. Minä olen villi, viisas, tulinen ja täysin hallitsematon sääilmiö. Ja jos joku ei jaksa tätä energiaa? Ovi on siinä. Ja minä lämmittelen sitäkin.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: