Ilmaisosaston löydöistä hame
0
Minihame ja kahdet farkut, näistä ilmaisosaston löydöistä hame, joskus täydellinen vaate ei synny kaupasta, vaan pölyisestä kulmasta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Tästä syntyi hame, joka ei kumartele kaavoja eikä sääntöjä.
Ilmaisosaston löydöistä hame
Jos joku olisi sanonut minulle, että elämäni upein hame alkaa pieneksi jääneistä farkuista ja kiristävästä farkkuhameesta, olisin nauranut. Tai olisin huokaissut epäitoivoissani ja jatkanut selaamista nettikaupoissa, kuten kuka tahansa, joka yrittää epätoivoisesti löytää sen oikean farkkuhameen. Mutta ei, kohtalo ohjasi minut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle, tuohon luovien sielujen kulta-aarreaittaan, jossa vaatteet odottavat uutta elämää.
Pölyisten hyllyjen välistä löysin ensin pienen, ahdistavan tiukan farkkuhameen. Sellaisen, joka huutaa vuotta 2004. Vieressä lojui kaksi paria farkkuja, yhtä epätoivoisia, yhtä elämää nähneitä. Repeämiä, kulumaa, jopa polvessa aukko, jonka voisi tulkita muotiviestiksi tai katastrofiksi, näkökulmasta riippuen. Minä näin siinä potentiaalia.
Farkkuhame + farkut = jotain, mitä ei vielä ole olemassa. Siinä se oli. Alkemiaa farkuilla. Tällä laskulla syntyy ilmaisosaston löydöistä hame.
Luovuuden hetki: ompelukone vai hullun tiedemiehen laboratorio?
Avasin sakset. Leikkasin. Leikkasin vielä vähän lisää. Sitten leikkasin vahingossa liikaa ja päätin, että se oli osa suunnitelmaa. Kaikki hyvä muoti syntyy kuitenkin vahingosta, eikö niin? Patchwork, kontrasti, artsy look, sanoja, joilla peitetään se, että ompelukone melkein syö kankaan.
Päätin, että tästä tulee farkkuhame 2.0. Pituus saa vaihdella, reunat saavat rispaantua, ja epäsymmetria on uusi musta. Aloin liittää farkkujen lahkeita hameen helmaan kuin Frankenstein ompelisi unelmiaan. Palat sopivat yhteen oudon täydellisesti, kuin ne olisivat odottaneet toisiaan koko farkkuelämänsä ajan.
Kun lopulta silitin viimeisen sauman (tai ainakin sen, joka suostui asettumaan), hame oli valmis. Ei täydellinen, mutta juuri siksi täydellinen.
Tyyli, joka syntyy sattumasta
Kun vedin hameen päälleni, se ei enää ollut vanha farkkuhame. Se oli julistus. Pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan, suuri rakkauskirje luovuudelle.
Päälläni oli tarina: farkkujen mennyt elämä, ilmaisosaston hyllyjen hiljainen toivo, ja minun ompelukoneeni uupunut huokaus. Yhdessä ne loivat hameen, joka keinuu eri sävyissä, välillä sinertävä, välillä harmaa, aina vähän arvaamaton.
Se istuu kuin muistutus siitä, että muoti ei ole täydellistä, vaan elävää. Jokainen sauma kertoo, että tämä on tehty käsin, ajalla, ajatuksella ja ripauksella hulluutta.
Farkkuhameen uusi elämä
Kun lähdin ulos hame päällä, huomasin, että ihmiset katsoivat. Jotkut ehkä ajattelivat, että tuo nainen on hukannut järkensä. Toiset ehkä näkivät siinä jotain maagista: kerroksia, rytmiä, tarinaa.
Ja totta puhuen, minäkin tunsin oloni vähän taikuriksi. Miten on mahdollista, että vanhat farkut, jotka olivat olleet vuosia liian pienet, saavat nyt uuden elämän näin näyttävästi?
Hameessa on painoa, ei vain kangasta, vaan merkitystä. Se kantaa mukanaan ajatusta siitä, että kaikki voi muuttua kauniiksi, kun vain katsoo tarpeeksi tarkasti.
Miksi tehdä itse, kun voi ostaa?
Koska tässä maailmassa on jo liikaa tavaraa, liian paljon ”uutta”. Ja silti me kaipaamme aina jotain omaperäistä, jotain, missä näkyy meidän kädenjälki. Tämä hame on juuri sitä omaa, vähän vinoa, mutta täysin uniikkia.
Ja mikä parasta: se on tehty ilmaiseksi. Tai no, ehkä hermojen hinnalla. Mutta mitäpä ei luova sielu tekisi rakkaudesta farkkuihin ja siihen hetkeen, kun kangas tottelee ja muoto syntyy käsien kautta?
DIY-muoti on asenne, ei taito
Et tarvitse muotisuunnittelijan tutkintoa, vain rohkeutta ottaa sakset käteen ja rikkoa rajoja. Tämä projekti muistutti minua siitä, että virheet ovat usein kauneinta, mitä voi tapahtua. Repeämä farkussa voi olla yksityiskohta, epätasainen reuna voi olla viehätysvoimaa.
Jokainen pisto, joka meni vinoon, teki hameesta enemmän minun.
Asu joka elää omaa tarinaansa
Tämä hame ei jäänyt yksin. Se vaati seurakseen jotain pehmeää, lämmintä ja yhtä omapäistä. Niinpä vedin ylleni vihreän, tikatun takin, joka näyttää siltä kuin se olisi lainattu metsänpeikolta, lämmin, suojaava ja vähän salaperäinen. Sen alle kätkeytyy paksu valkoinen neule, jonka muhkeat hihat tekevät olon turvalliseksi, melkein kuin olisi villahuovan sisällä.
Jalassa kerros kerroksen päällä: itse tehty farkkuhame, kukkakuvioiset sukkikset ja vaaleat maiharit, jotka eivät kysy lupaa astua kuraiselle kadulle. Koko asu huokuu samaa energiaa kuin hame itse, vapautta, tarinallisuutta ja pientä hulluutta.
Tämä ei ole mikään täydellisesti suunniteltu lookbook-asukokonaisuus. Tämä on elämää. Sellaista, joka tuoksuu kahvilta, sateelta ja inspiraatiolta, joka iskee juuri silloin kun etsit vain hetken rauhaa.
farkkuhame, joka hengittää tarinoita
Nyt hame roikkuu kaapissani, mutta aina kun vedän sen ylleni, tunnen pientä ylpeyttä. Ei siksi, että se olisi täydellinen vaan siksi, että se on olemassa.
Farkkuhame, joka syntyi ilmaisosaston aarteista. Farkut, jotka eivät enää purista, vaan kulkevat mukana osana tarinaa. Ja minä, joka en enää etsi täydellistä hameetta kaupasta, vaan teen sen itse villisti, rohkeasti, vähän liikaa ja juuri sopivasti.
Ehkä tämä onkin se kuuluisa muodin taikapöly.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: