VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti
0
Tammikuussa alkoi VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti, jonka tarkoituksena oli innostaa kaikkia kierrätykseen, tuunaamiseen ja luovaan muodin uudistamiseen. VillaNanna ReFashion Yhteisprojekti syntyi halusta jakaa ideoita, avata ovia yhteisöllisyydelle ja tuoda näkyviin arjen refashion-projekteja vuoden ajalta.
VillaNanna ReFashion -Yhteisprojekti
Tammikuussa käynnistynyt VillaNanna ReFashion -yhteisprojekti oli minulle itselleni tärkeä, kokeileva ja rohkea idea: vuoden mittainen matka kohti kestävämpää muotia, luovuutta ja omannäköistä tyyliä. Halusin luoda projektin, johon kuka tahansa voisi osallistua, pelkkä tägäys Instagramissa riitti, ja minä saisin luvan jakaa työt blogissa ja somessa. Ajatus oli avoimuus, yhteisöllisyys ja luova ilo.
Kun vuosi on nyt lopuillaan, voin sanoa ääneen sen tosiasian, joka näkyi pitkin matkaa: projektiin ei osallistunut muita kuin minä itse. Samaan aikaan myös oma panokseni jäi huomattavasti suunniteltua pienemmäksi. Tämä ei kuitenkaan tee projektista merkityksetöntä, päinvastoin, se kertoo jotain tärkeää luovista prosesseista, arjesta ja siitä, miten ideat elävät.
ReFashion-projekti, mitä alun perin tavoittelin? Projektin alkuperäiset tavoitteet olivat selkeät:
Halusin innostaa ihmisiä tuunaamaan
- Refashion-kulttuuri kasvaa, mutta usein ihmiset kaipaavat matalan kynnyksen projektia tai pientä tönäisyä aloittaakseen. Toivoin, että yhteisprojekti voisi toimia inspiraationa ja tarjoaisi tilan, jossa luovuutta voi jakaa ilman suorituspaineita.
Halusin näyttää, että muotia voi tehdä omilla ehdoillaan
- Korjaaminen, muokkaaminen ja uudelleenrakentaminen ovat olleet aina osa käsityöidentiteettiäni. ReFashion-projekti oli tapa tuoda tämä ajattelu näkyviin vuoden mittaisena sarjana.
Halusin rakentaa pienen luovan yhteisön
- Ajatus oli, että vuoden aikana syntyisi pieni, mutta innokas porukka, joka jakaa ideoita ja kuvia omista tuunauksistaan. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt, mutta se avasi uudenlaisen näkökulman.
Kun projektissa on osallistujana vain itsesi
Kun yhteisprojekti on lopulta yhden ihmisen projekti, se herättää väistämättä ajatuksia. Minulle tämä vuosi opetti kolme asiaa:
Luovuus ei ole aikataulutettava asia
- Vaikka suunnitelma oli hieno, elämä kulkee omia polkujaan. Vuoden aikana oli jaksoja, jolloin inspiraatio loisti poissaolollaan, ja hetkiä, jolloin projektin jatkaminen tuntui tärkeältä mutta ei kiireelliseltä. Tämä on luovassa työssä täysin normaalia.
Kaikkien ideoiden ei ole tarkoitus kasvaa yhteisöiksi
- Jotkut projektit ovat enemmän sisäisiä. Ne ovat tapa kokeilla, etsiä ja tutkia omaa suuntaa. VillaNanna ReFashion oli lopulta ennen kaikkea matka itseäni varten ja ehkä niin oli tarkoituskin.
Kestävä tyyli syntyy pienistä teoista
- Vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se muistutti minua siitä, että refashion ei ole kilpailua eikä keräilyä. Se on hiljaista arkea: yhden vaatteen korjaamista, toisen uudelleensuunnittelua, kolmannen pelastamista roskalta.
Mitä ReFashion-projektin aikana syntyi?
Vuoden aikana tein useita pieniä ja suurempia tuunauksia, osa valmistui, osa jäi ajatuksen tasolle, osa odottaa vieläkin viimeistä silauksen hetkeä. Niissä on kuitenkin sama ydin:
- halu käyttää vanhaa uudelleen
- halu tehdä omannäköistä tyyliä
- halu olla ostamatta uutta, jos se ei ole tarpeen
Nämä projektit olivat pieniä askelia kohti kestävämpää arkea ja ne ovat edelleen nähtävissä blogissa ja Instagramissani.
Onko ReFashion-projekti epäonnistuminen?
SEO-maailman näkökulmasta vastaus on: ei todellakaan. Sillä vaikka projekti ei kerännyt osallistujia, se tuotti silti sisältöä seuraavista hakuteemoista, jotka kiinnostavat jatkuvasti:
- refashion ideat
- vaatteiden tuunaus
- kierrätys muoti
- slow fashion vinkit
- tee se itse muoti
Nämä aiheet ovat ajankohtaisia, kasvavia ja erittäin hakukoneystävällisiä. Blogipostaukseni, kuvat ja refashion-prosessit ovat edelleen löydettävissä ja toimivat inspiraationa niille, jotka hakevat ideoita myöhemmin.
Mitä seuraavaksi?
Vaikka vuoden mittainen yhteisprojekti ei saanut tuulta alleen, en ole lopettamassa refashion-sisältöä, päinvastoin. Ensi vuoden puolella aion tehdä:
- kevyempiä minihaasteita
- uusia refashion-ideoita
- inspiraatiopostauksia ennen–jälkeen -muutoksista
- selkeitä ohjeita pieniin tuunauksiin
Yhteisöllisyys ei katoa, vaikka virallinen projekti ei kasvanut suureksi. Ehkä seuraava muoto sopii paremmin sekä minulle että niille, jotka kaipaavat ohjausta pienemmissä paloissa.
miksi jatkan refashionia?
Koska se tuntuu oikealta. Koska se on ekologista. Koska vanhasta voi aina tehdä kauniimpaa. Ja koska inspiraatio syntyy usein pienistä, hiljaisista hetkistä, ei suurista yleisöistä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
Mitä on olla taiteilija omassa vaatekaapissa? Tänään astelen omassa kodissani kuin olisin vähintään Pariisin muotiviikkojen päätähti, mutta todellisuudessa seison keskellä makuuhuonetta itse ompelemissani housuissa ja paidoissa, jotka on koottu leikkuujätteistä niin kuin luontoäiti ja askartelujumalat yhdessä olisivat sen suunnitelleet. Tämä on kertomus siitä, kuinka kaksi vaatekappaletta voi saada ihmisen tuntemaan olevansa suuri taiteilija, oman elämänsä mestariteos, vaikka villasukat jalassa ja toisessa kädessä kahvikuppi, josta juoma ehtii jäähtyä ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän postauksen loppuun.
Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
Tämä on oman elämän catwalk, ilman kissanruohoja mutta mahdollisesti kissankarvoja… Kuvissa poseeraan itsevarmasti tai ainakin riittävän itseironisesti, paita ylle sommiteltuna niin, että tikit huutavat käsityön ilosanomaa. Kankaanpalat, jotka joskus olivat vain surullisia leikkuujätteitä, ovat nyt renessanssitaiteilijoiden hengessä nousseet uudeksi elämäksi. Olen kuin Michelangelo farkkupalassa, Da Vinci trikookankaassa. Ainoa ero on, että heillä ei ollut saumuria eikä tarvetta ottaa someen #ootd -poseerauksia villasukissa.
Housut puolestaan ovat ommeltu kaavalla, jonka onnistumisprosentti oli etukäteen yhtä epävarma kuin sääennuste marraskuussa. Silti tässä ne ovat: leveälahkeiset, pehmeät, vähän boheemit, juuri sellaiset joissa voisin kirjoittaa runokokoelman, perustaa taidekollektiivin tai vain mennä kauppaan ostamaan maitoa ja näyttää siltä kuin olisin menossa performanssi-iltamaan.
Minimalismi kohtaa maximalismin, ainakin henkisellä tasolla
Vaatteiden esteettisyys ei ehkä ole normatiivisen trenditaulukon kärjessä (tai edes sivulauseessa), mutta niissä on tarina. Se tarina on: ”Löysin paloja, ompelin, käytän, kukaan ei voi pysäyttää minua.”
Kun pukeudun näihin luomuksiin, tunnen itseni ihmiseksi joka ei vain elä elämäänsä vaan askartelee sen kasaan pala kerrallaan. Se on hyvin konkreettinen metafora, sillä jokainen näistä paidoista on kirjaimellisesti koottu paloista, jotka muut olisivat heittäneet menemään. Ekologinen, eettinen ja esteettinen, kolme E:tä, joista yhden ainakin väitän onnistuneen.
Ja kyllä, tiedän miltä näytän. Taiteilijalta, joka on saanut apurahan ehkä kahvikuppiin mutta ei konjakinväriseen silkkikaapuun. Mutta jos tyyli on asenne, niin olen kävelevä julkilausuma: Tee itse, kanna ylpeydellä, ja poseeraa kuin maailma odottaisi muotilehden kansikuvaa.
Tyyli ei ole mikä, vaan kuka
Moni voisi kysyä: ”Voiko tätä käyttää julkisesti? Onko tämä muotia?” Ja minä vastaan: Minä olen muotia kun käytän sitä. Trendit syntyvät rohkeudesta, ompelukoneesta ja toistuvasta ajatuksesta: ”Tämä voi olla huono idea, mutta teen sen silti.”
Toisessa kuvassa paita muistuttaa tilkkutöiden ja farkun liittoa, joka kuulostaa siltä kuin folk-festivaalit ja denim-messu olisivat päätyneet samaan telttaan. Silti se toimii, ainakin minulle, ja ehkä se riittää. Joskus vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan identiteettiä, luovuutta, kokeilua ja vähän sitä, ettei jaksanut silittää.
SEO-kulma, eli kuinka tullaan hakukoneiden suosikiksi villasukissa
Koska tämä on WordPress-postaus ja Google pitää avainsanoista yhtä paljon kuin minä pidän kangasjämien uudelleenkäytöstä, nostetaan pari termiä näkyviin kevyen itseironian kanssa:
- Upcycling muoti
- Itse tehty paita
- Ompelu kotona
- Uniikki käsityöasu
- Hidasta muotia ja nopeasti juotu kahvi
- Taiteellinen tyyli
Jos siis joku googlaa ”voiko itse tehty tilkkupaita olla hieno”, vastaus on: kyllä, kunhan käyttäjä uskoo siihen enemmän kuin läheiset ja ohikulkijat yhteensä.
onko tämä trendikästä? Ehkä ei. Onko tämä minä? Kyllä.
Tämä asu on enemmän kuin paita ja housut. Se on manifesti. Se on käsityön juhla. Se on se pieni kapina, jossa sanotaan fast fashionille: “Kiitos mutta minä ompelen itse.” Se on samalla lempeä kutsu nauraa, inspiroitua ja pukeutua siihen mikä tekee arjesta vähän taiteellisemman, vaikka se tapahtuisi makuuhuoneen catwalkilla ja villasukissa.
Minä olen oman elämäni suuri taiteilija. Ja nämä vaatteet ovat näyttämö, jolla esitykseni alkaa.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: