Luova pysähdys ei ole loppu
0
Luova pysähdys ei ole loppu, vaikka siltä usein tuntuu. Kun jämälankaprojekti on saanut monta työtä valmiiksi ja flow vaihtuu tyhjyyteen, iskee luova krapula, pysähtyneisyys ja turhautuminen. Tässä postauksessa avaan miksi näin käy, miksi se ei ole epäonnistuminen ja miten junk journal auttaa palauttamaan luovuuden ja samalla hälventämään surua.
Luova pysähdys ei ole loppu
Luova pysähdys tuntuu liian provosoivalta myöntää. Sanon tämän suoraan: luova pysähdys ei ole romanttinen taiteilijan hetki. Se ei ole “ansaittu lepo”, eikä se tunnu lempeältä akkujen lataukselta. Se tuntuu tyhjältä. Se tuntuu kuin joku olisi sulkenut hanan, josta luovuus virtasi vielä eilen.
Kun jämälankaprojekti tuli ensimmäiseen etappiinsa, olin monta viikkoa ollut hurmoksessa. Työhön syntyi rytmi, ideat tulivat itsestään, ja kädet tekivät sitä, mitä mieli kuiskasi. Ja sitten, aivan yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Valmista tuli niin paljon, että jälkikäteen iski kaamea hiljaisuus. Luova krapula.
Provokatiivinen totuus?
Meitä opetetaan tekemään jatkuvasti, mutta ei koskaan lepäämään tekemisen jälkeen. Flow nähdään lahjana, pysähtyneisyys ongelmana. Mutta todellisuudessa toinen ei voi elää ilman toista. Flow ei katoa, se menee piiloon, koska tarvitsee tilaa. Flow ei ole maaginen tila. Se on neurokemiallinen ilmiö, joka syntyy dopamiinista, keskittymisestä, innostuneesta tekemisestä. Kun projekti valmistuu, dopamiinitaso romahtaa. Tämä on biologiaa, ei laiskuutta. Mutta me kuvittelemme, että pysähdys tarkoittaa luovuuden loppua.
Provokatiivinen ajatukseni tähän:
- Luova pysähtyneisyys on kapina tehokkuuskulttuuria vastaan.
- Se on paikka, jossa aivot kieltäytyvät juoksemasta ja kehittävät seuraavaa ideaa täysin omassa tahdissaan.
Pysähtyneisyys ei ole tyhjää, se on raakaa potentiaalia
Pysähtyneisyys ei ole hiljaisuutta, vaan odotushuone. Ideat eivät ole poissa. Ne vain odottavat, että mieli malttaa pysähtyä.
Ja rehellisesti? Suurin osa luovista ideoista syntyy juuri silloin, kun et tee mitään.
Se on epämukavaa, koska olemme tottuneet mittaamaan itseämme tekemisellä. Mutta pysähtyneisyys on kuin tyhjä kuppi: se näyttää turhalta, mutta on välttämätön, jotta siihen voi kaataa jotain uutta.
Junk journal on pysähtyneisyyden salainen vastalääke
Kun en jaksa neuloa, blogata tai edes miettiä uusia projekteja, junk journal on ensimmäinen asia, johon tartun. Ei siksi, että olisi pakko luoda, vaan siksi, että junk journal ei vaadi mitään. Se ei vaadi täydellistä ideaa. Se ei vaadi taitoa. Se ei vaadi suunnitelmaa. Junk journal on ainoa paikka, jossa luovuuden voi käynnistää ilman, että sitä tarvitsee suorittaa.
Miksi junk journal toimii luovan krapulan aikana?
Se sallii rosoisuuden
- Junk journalissa saa liimata väärin, kirjoittaa huonolla käsialalla, sotkea teippiä vinoon ja repiä papereita ilman päämäärää. Tämä vapauttaa mielen “valmiin työn” vaatimuksesta.
Se aktivoi kädet, vaikka mieli ei vielä jaksa
- Käsillä tekeminen on mielen ensimmäinen kieli.
- Kun kädet liikkuvat, ideat seuraavat perässä, aivan kuin aivot muistaisivat, miten luovuus toimii.
Se antaa tilaa tunteille, joita luova pysähdys nostaa pintaan
- Pysähtyneisyys tuo esiin surua, pettymystä, tyhjyyttä ja riittämättömyyttä. Junk journalissa nämä tunteet voivat näkyä väreinä, sivuina, sanoina tai repaleisina reunoina.
- Se toimii kuin paperinen turvapaikka, jossa mikään tunne ei ole väärä.
Se hälventää surua tavalla, joka ei vaadi sanoja
- Surua ei aina pysty kirjoittamaan blogiin.
- Junk journalissa suru saa tulla ilman lauseita.
- Sivut toimivat muistijälkinä: “näin minusta tuntui tänään”, ilman että sitä tarvitsee selittää kenellekään.
- Usein suru ei katoa, mutta se liikkuu.
- Ja kun suru liikkuu, luovuus liikkuu.
Tämä vaihe ei ole epäonnistuminen vaan välttämätön
Luova pysähdys ei ole merkki siitä, että ideat loppuivat. Se on merkki siitä, että ideat valmistuvat jossakin syvemmällä, ilman että näet niitä vielä. Kun flow hiljenee, tehtävä ei ole pakottaa itseäsi uuteen projektiin.
Tehtävä on kuunnella. Ja junk journal on se hiljainen, lempeä paikka, jossa mieli löytää uudestaan tien takaisin luovuuteen, omaa vauhtiaan.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Jämälangoista syntyy lämpöä ja iloa
Jämälangoista syntyy lämpöä ja iloa, se on ollut oman syksyni teema ja samalla pieni, pehmeä vallankumous käsityökorin pohjalla. Muutaman kuukauden aikana olen saanut aikaan yllättävän paljon: neuleita, asusteita ja pieniä ilahduttavia projekteja, jotka ovat kaikki syntyneet niistä langanpätkistä, joita moni ehkä ajattelisi hyödyttömiksi. Mutta juuri niissä piilee jotain taianomaista: värejä, muistoja ja lämpöä, jotka saavat uuden elämän, kun ne neulotaan yhteen.
Jämälangoista syntyy lämpöä ja iloa
Zero waste ja käsityön ilo on toisenlainen tapa tehdä käsitöitä. Zero waste -ajattelu on ennen kaikkea luovuutta. Se ei tarkoita pelkkää jätteettömyyttä, vaan sitä, että käytän sen mitä minulla jo on ja teen siitä jotain uutta. Jämälangoista voi syntyä todellisia aarteita: villahousut, pipo, ranteenlämmittimet, kauluri, toppi tai vaikkapa koristeellinen tyynynpäällinen.
Olen huomannut, että juuri jämälangoilla neuloessa syntyy vapaus. Ei tarvitse miettiä ohjeita niin tarkasti, vaan voi antaa värien ja lankojen kertoa tarinansa. Raidat asettuvat sattumanvaraisesti, ja juuri se tekee jokaisesta kappaleesta ainutlaatuisen. Zero waste -neulominen on samalla meditatiivista, se on kiitollisuutta siitä, ettei mikään mene hukkaan.
Jämälangoista syntyy muutakin kuin sukkia
Moni ajattelee jämälankaprojektien tarkoittavan vain villasukkia. Totuus on kuitenkin paljon laajempi. Villahousut, neuletopit, hihattimet ja pipot ovat olleet tämän syksyn suosikkejani. Erityisesti villahousut ovat olleet lempparini, täydelliset takkatulen äärellä tai aamukahvilla villasukat jalassa.
Yksi ihastuttava projekti oli pieni virkattu jäätelö, joka syntyi muutamasta grammasta pehmeää vaaleanpunaista ja beigeä lankaa. Se ei ehkä lämmitä, mutta saa hymyn huulille joka kerta kun sen näen. Aina ei siis tarvitse tehdä hyödyllistä, joskus voi tehdä vain kaunista. Käsityö saa olla myös leikkiä ja estetiikkaa ja jämälangoista syntyy juuri sitä.
Neulepaita neulottu muutamia vuosia sitten. Linkki neuleen esittelyyn.
Kun ilta hämärtyy ja takassa rätisee tuli, on täydellinen hetki tarttua puikkoihin. Lämpimät sävyt beige, ruusunpunainen, harmaa ja vanharoosa luovat tunnelman, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat. Jokainen kerros neuleessa kantaa mukanaan pienen tarinan: mistä lanka on jäänyt, mitä siitä aikanaan tehtiin, kenelle se ehkä kuului. Jämälankojen värit sekoittuvat kuin unessa, muodostaen harmonisen kokonaisuuden, jota ei voisi suunnitella etukäteen. Se on romantiikkaa puhtaimmillaan sattuman ja käsityön yhteinen tanssi.
Pehmeä vastalause kiireelle
Käsityö on minulle myös rauhoittumista. Kun maailma pyörii nopeammin kuin koskaan, puikkojen rytmi palauttaa mielen tähän hetkeen. Jokainen silmukka on pieni lupaus itselle: ei tarvitse ehtiä kaikkea, ei tarvitse ostaa uutta. Jämälangoista neulominen on hiljainen vastalause kulutusyhteiskunnalle tapa sanoa, että arvo löytyy yksinkertaisuudesta. Langoista, jotka kerran jäivät kesken, syntyy nyt jotain uutta ja merkityksellistä.
Inspiraatiota omiin projekteihin
Jos jämälankoja on kertynyt laatikoihin tai koreihin, nyt on täydellinen hetki kaivaa ne esiin. Aloita pienestä: lämmin kauluri, hihattimet, pipot tai vaikka säärystimet. Tai tee kuten minä, neulo villahousut, joihin kietoutua pitkän päivän jälkeen.
Kokeile yhdistellä eri lankapaksuuksia ja sävyjä rohkeasti. Usein juuri ne oudoimmat yhdistelmät tuottavat kauneimmat tulokset. Jämälankaprojektit voivat olla myös erinomainen tapa opetella uutta tekniikkaa ilman suurta investointia tai lahjaideaksi, joka on aidosti uniikki ja lämmin.
Jämälangoista syntyy lämpöä ja iloa, myös sydämeen
Kun katson nyt valmistuneita neuleita, en näe vain vaatteita. Näen hetkiä, ajatuksia ja tunnelmia, jotka ovat tallentuneet jokaiseen silmukkaan. Jämälangoista syntyy lämpöä ja iloa, sekä käsille että sydämelle. Ja ehkä juuri siksi nämä projektit ovat kaikkein rakkaimpia. Niissä on tarina, joka jatkuu, aina seuraavaan neuleeseen asti.
Lisää on tulossa, joten kannattaa seurata blogia!
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: