Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
0
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri ei ole vain tarina ompelusta, vaan kertomus muodonmuutoksesta, luovuudesta ja salaperäisestä jäljestä, joka jäi kankaaseen kuin aikojen takaa. Rätti ja lumppu -projektin uusin asu näyttää, miten vanhasta pihan verhosta ja leikkuujätteestä syntyy tyylikäs kesälook ja kuinka jokainen kangaspala voi kätkeä sisäänsä arvoituksen, joka ei ehkä koskaan täysin ratkea.
Verhosta vaatteeksi: zero waste -mysteeri
Ompeluhuoneen lattialta löytyy usein enemmän tarinoita kuin ensimmäisellä silmäyksellä uskoisi. Kun tartuin tähän Rätti ja lumppu -projektin uuteen kokeiluun, en vielä tiennyt, että yhdestä aikoinaan pihan paviljongissa liehuneesta verhosta ja yhdestä pienehköstä kangastilkusta syntyisi kokonainen kesäasu. Mutta niin vain kävi ja vieläpä täydellisessä zero waste -hengessä.
Tämän päivän pääosassa on pitsimäinen valkoinen paita, joka on saanut uuden elämän vanhasta verhosta. Muistan vieläkin, kuinka ilta-aurinko siivilöityi sen pitsimäisen pinnan läpi ja loi pehmeän varjon hiekkakäytävälle. Verho kuitenkin menetti aikanaan tehtävänsä ja päätyi varastoon.
Kun myöhemmin aloitin Rätti ja lumppu -projektin, tuo verho nousi uudelleen esiin. Materiaali oli kevyttä, hengittävää ja täynnä kauniita kukkakuvioita täydellinen lähtökohta kesäpaidan kaavalle. Ja mikä parasta, kangasta oli juuri sen verran, että sain leikattua paidan ilman että sitä tarvitsi jatkaa tai yhdistellä useista paloista.
Lopputulos on yllättävän moderni: väljästi laskeutuva, lyhythihainen paita, joka näyttää melkein siltä kuin olisi suoraan jonkun design-merkin kesämallistosta.
- Kaava: SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirja
Shortsit leikkuujätteestä
Zero waste -ompelussa jokainen tilkku on arvokas. Paidasta jäi jäljelle pieniä kangaspaloja, mutta ei niin suuria, että niistä olisi saanut mitään yksinään. Onneksi olin säästänyt valkoisen pellavakankaan tilkun, jonka yhdistin näihin pieniin jäännöksiin.
Kun ompelin palat yhteen, shortsien kaava hahmottui yllättävän helposti. Näin syntyi ilmavat, kevyet ja mukavat shortsit, jotka sopivat täydellisesti yhteen verhosta syntyneen paidan kanssa. Vaikka kangaspalat olivat erikokoisia ja -muotoisia, sain niistä koottua tasapainoisen kokonaisuuden. Lopputulos näyttää siltä kuin shortsit olisi suunniteltu alusta alkaen juuri tätä paitaa varten.
Zero waste -ajattelun voima
Tämä asu on minulle enemmän kuin vain paita ja shortsit. Se on muistutus siitä, kuinka paljon potentiaalia kätkeytyy materiaaleihin, joita moni pitäisi roskana. Vanha verho, leikkuujäte, satunnainen tilkku niistä voi rakentaa jotakin uutta, kaunista ja käyttökelpoista.
Rätti ja lumppu -projektin tarkoituksena on haastaa oma luovuus, mutta myös antaa esimerkki siitä, miten jokainen voi vähentää tekstiilijätettä. Zero waste -ompelu ei aina ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Kun asun saa valmiiksi, mukana on aina tarina, joka tekee siitä erityisen.
Asun stailaus
Tämä valkoinen kaksikko toimii parhaiten lämpiminä kesäpäivinä. Pitsin läpi kuultava valo tekee paidasta kevyen ja ilmavan, ja shortsien rento malli tuo mukavuutta. Asun voi yhdistää esimerkiksi:
- ruskeisiin nahkasandaaleihin ja olkilaukkuun boheemia tunnelmaa varten
- valkoisiin tennareihin ja denim-takkiin rennommaksi kaupunkilookiksi
- isoihin korvakoruihin ja huolettomaan nutturaan iltamenoon
Minimalistinen värimaailma antaa tilaa asusteille ja tekee tästä täydellisen pohjan monenlaiseen tyyliin.
VANHAN VERHOJEN SALAISUUS
Mutta kuten kunnon tarinassa, tähänkin asuun liittyy pieni mysteeri. Kun silitin valmista paitaa ja katsoin tarkemmin pitsikuviota, huomasin jotain erikoista. Kukkaornamenttien seassa näkyi outo koukeroinen kuvio, kuin käsin tehty kirjain. Ensin ajattelin sen olevan vain sattumaa, mutta mitä enemmän tutkin, sitä varmemmaksi tulin: verhoon oli kudottu jokin merkki.
Onko se vanhan valmistajan salainen tunnus? Vai piilotettu nimikirjain ehkä entisen omistajan, ehkä jonkun tuntemattoman käsityöläisen, joka vuosikymmeniä sitten valmisti tämän kankaan?
En saanut vastausta, enkä ehkä koskaan saakaan. Mutta se tekee tästä paidasta vielä kiehtovamman. Jokainen kerta, kun puen sen ylleni, muistan että tässä asussa kulkee mukanaan pieni ratkaisematon arvoitus. Agatha Christie olisi varmasti ollut tyytyväinen, sillä eikö parhaissa tarinoissa mysteeri jää aina osittain avoimeksi?
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kesä 2025 oli liian lyhyt
Kesä 2025 oli liian lyhyt, aivan liian lyhyt. Olisin monin tavoin tarvinnut enemmän lomailua ja rentoilua. Juuri kun aloin rentoutumaan, niin olikin aika palata töihin. Tällaista en enää kyllä halua ja pidänkin jatkossa kiinni siitä, että lomani pidän yhtäsoittoa, ilman väliviikkoja.
Kesä 2025 oli liian lyhyt
Koska minun loma oli tai tuntui lyhyelle, niin tuli tehtyä hyvin vähän yhtään mitään. Yleensä me menemme ja tulemme ja nautimme maailmasta, mutta tänä kesänä vain kaksi viikkoa tuntui lomalle. Toki Nuppu oli meillä viimeistä kesää, eikä senkään vuoksi voinut lähteä mihinkään kauas. Reissussakin mietimme vain, että näemmekö Nuppua enää. Mutta vaikka valitankin tässä elämääni tai oikeastaan kesääni, niin minun kesään mahtui myös paljon ihanaa, tämän artikkelin tarkoitus on sukeltaa katsomaan mitä kaikkea oikein teimme.
PERHETAPAAMINEN TURUSSA
Meidän kesä oikeastaan alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, kun juhlimme meidän perhettä. Toukokuussa on aina kaikenlaisia juhlia, valmistujaisia, koulun kevätjuhlaa yms. meillä on sen lisäksi kahden lapsen, esikoisen sekä kuopuksen syntymäpäivät, joten niitä juhlimme kuun vaihteessa aina ja tietenkin samassa ravintolassa, Turun jokirannan alajuoksulla.
KESÄKURSSEJA OMALLA TILALLA
Kesäkuussa meillä oli kesäkursseja kolme viikkoa yhtä putkeen, tänä vuonna en ollut yhdelläkään leirillä, siihen oli syynsä nimittäin Erasmus+ nuorisovaihto Tanskassa. Eli parempi pitää kurssit omalla tilalla, että on helpompi vielä tehdä joitain matkaa koskevia hommia. Yleensä jään lomalle juhannuksena, mutta tällä kertaa en. Juhannus meni muutenkin vain lötköillen. Odotin kovaa jo Tanskan reissua. Kurssien jälkeen jäimme viikon lomalle, ennen matkaa Tanskaan.
Erasmus+ ja Tanska
Kesä-heinäkuun vaihteessa istuimmekin lentokoneessa nenä kohti Tanskaa. Paikkaa jossa en ole koskaan ennen ollut, Århus oli aivan ihana paikka, jonne varmasti haluan vielä uudelleen. Tanska muutenkin kiinnostaa. Kööpenhamina ei niinkään innostanut, mutta olen iloinen siitä, että saimme pari ylimääräistä päivää siellä, kun jäätiin sinne jumiin, lennot peruttiin. Ihania muistoja kuitenkin jäi ja nähtiin aika valtavasti kaikkea. Opittiin valtavasti meidän nuorista ja parasta oli katsoa miten he ryhmäytyi tiiviiksi paketiksi.
Zakopanen vuoristoilma rentoutti
Zakopane oli kesän kohokohta, vuoristomaisemat ja vuoristomajatalon pieni ullakkohuone ajoi viimeisetkin stressin hikipisarat pakoon. Kasprowi Wierchin jylhät maisemat ja vaellus kohti Morskie Okoa ei unohdu koskaan tämän likan mielestä. Vuoriston syleily ja rento meno jätti kauniit muistot sieluun elämään. Ja viikon viimeinen päivä päästiin rentoutumaan Chocolowskien ihaniin altaisiin. Silloin ajatteli, että tämä se on todellista elämää.
KAZIMIERZIN SYKE
Ennen lähtöä takaisin Suomeen, oli pakko hengähtää Kazimierzin syleilyssä. Olla vain ja hengittää, ei mitään muuta. Kävellä Josefa katua edestakaisin ja antaa flown imeytyä syvälle sisuksiin. Mitään muuta ei tarvittu. Keinuva keveä olotila saavutettiin oikeastaan heti kun astuimme junasta ulos. En halunnut taksiin, vaan kävellä, kävellä aika pitkän matkan +30 asteen lämpötilassa. Miksi? Koska halusin imeä Krakovan sisälleni, tuntea todella olevani siellä nyt.
Tänä vuonna emme päässeet yyteriin. Se on ainoa asia, joka jäi kutittamaan hampaan koloon. Mutta reissua ei tehty Nupun vuoksi ja loppuloma oltiinkin hyvin tiivisti koirien kanssa. En siis oikeasti vaihtaisi sitäkään aikaa mihinkään. Nyt kun Nuppua ei enää ole. Kesä kuitenkin tuli ja meni, tuntui hyvin lyhyelle ja olisin mieluusti vielä lomaillut. Mutta nyt mennään kohti talvea ja seuraavaa lyhyttä hengähdystaukoa. Kiitos kesä, olit suloinen!
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: