Kesän käsityöt menivät nappiin
0
Kesän käsityöt menivät nappiin, ainakin jos mittarina on se, että mitään ei valmistunut. Tässä raportti siitä, miten käsityökesäni 2025 muistutti enemmän Netflix-maratoonia kuin ompelumaratoonia.
Kesän käsityöt menivät nappiin
Kesä 2025 oli täydellinen käsityöunelma, jos unelma on se, että käsitöitä ei tule tehtyä juuri ollenkaan. Suunnittelin keväällä innoissani, että tänä kesänä syntyy kokonainen vaatekaapillinen upeita itse tehtyjä luomuksia. Näin jo sieluni silmin kuinka Instagramini täyttyy #käsityöihmeitä ja #omatekoinenparashuominen -hashtageista. Lopputulos? Jos käsityökesäni olisi TV-sarja, se olisi ”Game of Moans”, paljon odotusta, vähän toimintaa ja lopussa vain tyhjyyttä.
KATSOTAAMPA, MITÄ OIKEASTI TAPAHTUI:
Tässä kohtaa peitän silmäni ja hengitän syvään, koska lista ei ole pitkä eikä erityisen vaikuttava. Mutta mennään silti.
FARKKUOPERAATIO 2025, PALUU OMPEUKONEELLE
Kesän ensimmäinen suuri projekti: farkkujen tuunaus. Minun ja mieheni liian pienet farkut saivat uuden elämän, ja voin rehellisesti sanoa, että niistä tuli ihan uudet farkut. Tai no, ainakin jotain mikä muistutti farkkuja. Käytin koko luovan energiani siihen, että sain yhdisteltyä lahkeet ja vyötäröt niin, että ne eivät heti hajoa. Ja kyllä, ne päällä voi kävellä julkisella paikalla jos ei katso liian tarkasti.
LOUNAMEKKO JA SEN PIKKUVELI
Kesän toinen huippusuoritus: lounamekko ja kaksi lounatoppia. Jep, oikein kaksin kappalein. Tämän jälkeen tunsin itseni suorastaan tuotteliaaksi käsityöguruksi. Kuka tarvitsee lomamatkoja, kun voi hikoilla ompelukoneen ääressä ja miettiä, miksi kaavassa ei lue että ”tässä kohtaa hermostut ja heität kankaan nurkkaan”?
Burda, tuo saksalainen kärsimyksen lähde
Burdan kaavoilla syntyi hame ja röyhelötoppi. Jälleen kerran opin, että Burdan kaavat ovat kuin arvoituksia: ratkaisu löytyy, mutta se vaatii kolme päivää, viisi hermoromahdusta ja yhden ”miksi minä teen tätä itselleni” -kriisin. Lopputulos? Ihan käyttökelpoinen hame. Röyhelötoppi sen sijaan näyttää siltä, että se on ollut mukana useammassa festarissa kuin minä.
KALASTAJAHATTUJEN VALTAKAUSI
Kesällä syntyi myös muutama kalastajahattu. Ilmeisesti olin päättänyt, että maailman pitää nähdä minut kylän trendikkäimpänä kalastajana. Voin raportoida, että kukaan ei pyytänyt minua oikeasti kalaan, mutta hattu sai ainakin naapurin koiran haukkumaan.
FRANKENHAME:KAHDESTA VAATTEESTA SYNTYNYT HIRVIÖ
Kesän luovin hetki oli epäilemättä se, kun yhdistin kaksi vanhaa vaatetta ja tein niistä yhden hameen. Frankenstein olisi ollut ylpeä. Hame on sellainen, jota käytetään vain kotona tai Instagramissa ja sielläkin vain jos lisää mustavalkosuodattimen ja ironisen kuvatekstin.
Virkkaus ja räsymattomekko
Lankatöissä pääsin todella luovaksi ja virkkasin jämäkeristä räsymattomekon. Kyllä, luit oikein, mekon. Ongelma? En ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Mekko roikkuu nyt kaapissa muistuttamassa minua siitä, että joskus innostun projekteista, joita en koskaan näe loppuun asti.
TOTUUS PALJASTUU, KÄSITYÖKESÄ FLOPPASI
Jos ollaan rehellisiä, tämä kesä oli käsitöiden osalta melkoinen pohjanoteeraus. Tein vähemmän kuin koskaan ennen. Ompelukone pysyi useammin pölyttymässä kuin surraamassa. Puikot eivät klikittäneet, virkkauskoukku sai lomaa ja minä lähinnä suunnittelin käsitöitä, siis päässäni.
Laiskuus? Mahdollisesti. Kiinnostuksen puute? Ehkä. Vai oliko syynä se, että kesä oli yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea muuta? Ehkä käsityökesän todellinen opetus on se, että joskus on ihan ok olla tuottamatta. Vaikka Instagramin mukaan pitäisi olla koko ajan luova, tuottava ja inspiroiva, minä otin rennosti.
LOPPUTULOS: EIKADUTA
Vaikka käsityökesä ei ollutkaan se ”tuotannon kultakausi”, en kadu mitään. Opin, että vähemmän voi olla enemmän tai ainakin vähemmän stressaavaa. Ja hei, ne farkut ovat yhä ehjät! Ehkä ensi kesänä syntyy enemmän. Tai sitten ei. Ehkä teen vain uuden kalastajahattusarjan ja kutsun sitä kokoelmaksi.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: