Kun sydän tietää hiljaisen surun
0
Kun sydän tietää, hiljaisen surun kaunis voima on kirjoitus hetkestä, jolloin elämä pysähtyy ja sydän on täynnä kyyneleitä, joita ei vielä ole edes itketty. Tämä teksti on omistettu niille päiville, kun tiedät, että muutos on tulossa, etkä voi sitä estää.
Kun sydän tietää, hiljaisen surun kaunis voima
On olemassa hetkiä, jolloin koko maailma tuntuu hiljenevän. Kun herään aamulla, kuuntelen hiljaista taloa ja hengitän syvään, sydän tietää jo. Tietää sen, mitä sanat eivät vielä sano. Tietää, että nämä päivät ovat arvokkaita ja että jokainen hetki on lahja.
Surusta ei usein puhuta ennen kuin se on ohi. Mutta on olemassa sellainen suru, joka alkaa jo ennen hyvästejä. Se hiipii hiljaa sydämeen ja tekee kaikesta kirkkaampaa, jokainen halaus, jokainen pieni katse, jokainen kosketus tuntuu entistä tärkeämmältä. Se on haikeutta, joka tekee hetkistä pyhiä.
Olen huomannut, että tällainen hiljainen suru pakottaa pysähtymään. En enää juokse kellon perässä samalla tavalla. Annan aikaa sille, mikä on tärkeintä. Kuuntelen, silitän, katson silmiin ja painan mieleen jokaisen pienen yksityiskohdan. Voin melkein kuulla kellon tikityksen ja samalla tiedän, että ajan arvo on nyt suurempi kuin koskaan.
Tämä hetki opettaa minulle jotain olennaista elämästä. Että rakkaus on kauneinta silloin, kun se sattuu. Että ilo ja suru kulkevat käsi kädessä, ja että joskus on vain pakko olla tässä ja nyt, ilman suunnitelmia, ilman aikatauluja.
Surulle on annettava aikaa
Kun katson ympärilleni, kaikki tuntuu elävämmältä. Aurinko osuu ikkunaan eri tavalla, ilma tuoksuu voimakkaammalta, ja jopa sade on kaunis. On kuin maailma tietäisi, että sydän on herkempi. Tämä herkkyys tekee elämästä täyteläisempää, vaikka se tekee myös kipeää.
Haluan kirjoittaa tämän, koska tiedän, että moni muukin kokee saman. On asioita, joita emme voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. On hetkiä, jolloin olisi helpompaa kääntää katse pois ja olla ajattelematta tulevaa. Mutta minä en halua. Haluan katsoa tätä hetkeä silmiin, vaikka se sattuu. Haluan olla läsnä ja kiittää jokaisesta päivästä, jonka saan.
Ehkä sinäkin tunnet joskus näin. Ehkä olet itsekin pitänyt kiinni jostain rakkaasta ja tiennyt, että pian on aika päästää irti. Se on elämän suurimpia rohkeuden tekoja olla siinä, rakastaa viimeiseen hetkeen asti, vaikka tietää, että sydän tulee särkymään.
Tänään valitsen kiitollisuuden. Valitsen sen, että jokainen hetki on arvokas. Että jokainen askel, jokainen kosketus, jokainen yhteinen päivä on lahja. Suru ei vie pois rakkautta, se syventää sitä. Ja vaikka tiedän, että edessä on vaikeita hetkiä, haluan muistaa tämän kauneuden.
Kirjoitan tämän myös siksi, että ehkä joku, joka lukee tätä, uskaltaa tuntea omankin surunsa. Että muistamme: suru on merkki rakkaudesta. Se on se hinta, jonka maksamme siitä, että olemme saaneet kokea jotain suurta ja merkityksellistä.
Kun sydän tietää, maailma muuttuu. Se pysäyttää ja opettaa. Ja vaikka kyyneleet valuvat, olen kiitollinen siitä, että olen saanut rakastaa niin paljon, että tämä sattuu.
Ja sinä, joka luet tätä, pysähdy hetkeksi. Haluan kuulla, mitä sinun sydämesi tietää juuri nyt. Jaa tarinasi kommenteissa tai pidä hetki hiljaisuutta itsellesi. Elämä on kaunis, vaikka se on välillä kipeää ja yhdessä nämä hetket kantavat meitä eteenpäin.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua: