Seikkailu Vintagetalliin
0
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta sai alkunsa harmaasta aamusta, joka ei luvannut paljoa. Päänsärky painoi ja olo oli kaikkea muuta kuin kevyt. Silti päätimme lähteä liikkeelle, sillä mielessäni oli yksi tärkeä asia: halusin löytää kauniin kehyksen kuvaa varten. Kehyksen, johon joskus, kun se päivä koittaa, asetetaan kuva Nupusta, meidän rakkaasta tiibetinspanielistamme, joka täyttää ensi kuussa 18 vuotta. Tämä matka ei ollut vain ostosreissu, vaan myös pieni seikkailu, jossa yhdistyi muistot, käsillä tekeminen ja vanhojen aarteiden etsintä.
Seikkailu Vintagetalliin
Aamu alkoi hitaasti. Kahvi ei vienyt päänsärkyä pois ja ulkona tihutti vettä. Olisin voinut jäädä kotiin, mutta sisällä kyti tunne, että juuri tänään oli oikea päivä lähteä liikkeelle. Nuppu, vanha mutta yhä eloisa ystävämme, seurasi katseellaan, kun etsin päälle jotain erityistä. Halusin näyttää itselleni, että vaikka olo ei ollut paras mahdollinen, ulkoinen olemus voisi silti tuoda voimaa.
Valitsin ylleni itse tekemäni vihreän raidallisen paidan. Sen kaava löytyy SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirjasta, josta olen saanut paljon inspiraatiota ompeluun. Kun paita sujahti päälle, muistin taas sen tunteen: käsin tehdyt vaatteet kantavat mukanaan aivan erityistä tarinaa. Ne eivät ole vain kangasta ja lankaa, vaan osa tekijänsä identiteettiä.
VAATTEET, JOISSA KULKEE TARINOITA
Paitaan yhdistin UFFista löytyneet valkoiset housut ja pitkän takin. UFFin second hand -löydöissä on aina jotain kiehtovaa, jokainen vaate on kulkenut jossain ennen minua, kantanut toisen ihmisen tarinaa. Kun yhdistän niitä omiin tekeleisiini, kokonaisuudesta syntyy jotain täysin uutta ja ainutlaatuista.
Jalkaan laitoin tummanvihreät kengät, jotka ostin kesällä Zakopanesta. Ne ovat matkamuisto, mutta samalla käytännöllinen osa arjen asuja. Korviin pujotin Epäonnistunut tyttö -nimisen taiteilijan tekemät kierrätysmateriaaleista valmistetut korvakorut, muistutus siitä, että kauneus syntyy usein epätäydellisyydestä ja siitä, että joku on nähnyt vaivaa luodakseen uutta vanhasta.
Kun katsahdin peiliin ennen lähtöä, huomasin että oloni oli jo hieman parempi. Vaatteet eivät aina ratkaise kaikkea, mutta joskus ne antavat juuri sen pienen lisävoiman, jota kaipaa.
Vintagetalli ja Helsingin kadut
Matka Vintagetalliin kulki pitkin Helsingin katuja, joilla on aina oma tarinansa. Rosoiset kivetykset, vanhat rakennukset ja kadunkulmien yllätykset luovat tunnelman, joka tekee pienestäkin retkestä erityisen. Vintagetallin edessä seisoi tuttu kyltti, joka johdatti sisään menneiden vuosikymmenten maailmaan. Siellä mennyt ja nykyinen kohtaavat, juuri sellaisessa paikassa vanhan kehyksen etsintä tuntuu oikealta.
Kehyksissä on jotain symbolista. Ne suojelevat ja kehystävät muistoja, antavat niille pysyvyyden. Minulle tämä kehys ei ole mikä tahansa esine, vaan paikka, johon joskus asetetaan kuva Nupusta. Ajatus tuntui raskaalta mutta samalla lohdulliselta. Elämä on aina läsnä tässä hetkessä, mutta muistot kantavat yli ajan.
KALLION KIERROS: PUISTOKIRPPIS JA VINTAGELIIKKEET
Vintagetallin jälkeen emme halunneet vielä lähteä kotiin. Päätimme jatkaa kävelyä ympäri Kalliota, tuota ihanaa asuinaluetta, jossa mennyt ja nykyisyys huokuvat rinta rinnan. Kallio on kuin seikkailu itsessään: katujen kulmista voi löytää vanhoja kahviloita, graffitein koristeltuja porttikäytäviä ja pikku putiikkeja, joihin ei ehkä muuten koskaan eksyisi.
Pysähdyimme puistokirppikselle, jossa tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Myyntipöydät notkuivat kaikkea vanhoista astioista retrovaatteisiin, ja ilmassa oli tuttua toritunnelmaa. Oli kuin jokainen pöytä olisi kertonut omaa tarinaansa, elämästä, jota joku oli joskus elänyt.
Matkan varrella osuimme myös useisiin eri vintageliikkeisiin. Jokainen liike oli oma maailmansa: yhdessä saattoi olla 70-luvun mekkoja, toisessa vanhoja nahkalaukkuja, kolmannessa tarkkaan valittuja design-esineitä. Oli ilo huomata, että Helsinki elää ja hengittää vintagekulttuuria. Kun kuljin hyllyjen väleissä ja hipelöin kankaita, tunsin samaa inspiraatiota kuin silloin, kun ompelen itse.
Hitaan muodin ja kestävyyden polku
Seikkailu Kallion kaduilla ei ollut vain ostosretki, vaan myös osa matkaani hitaan muodin ja kestävän kuluttamisen parissa. Itse tehty paita, UFFin löydöt, kierrätyskorut ja pitkään palvelleet kengät kertoivat kaikki samaa tarinaa: ei ole tarvetta juosta uuden ja nopean perässä. On lupa hidastaa, pysähtyä ja arvostaa sitä, mikä kestää aikaa.
Hidas muoti on enemmän kuin trendi, se on asenne. Se kertoo siitä, että jokainen valinta on merkityksellinen. Kun ompelen itse, valitsen vastuullisemmin. Kun ostan käytettynä, annan vaatteille uuden elämän. Kun arvostan jo olemassa olevaa, vähennän turhaa kulutusta.
SEIKKAILUN JÄLKIMAKU
Paluumatkalla katselin Helsingin katuja uudessa valossa. Vaikka aamu oli alkanut päänsäryllä, päivä toi mukanaan keveyttä. Olin löytänyt kauniin kehyksen ja saanut vahvistusta sille, että omat valinnat ja oma tyyli kantavat silloin, kun olo muuten horjuu.
Nuppu odotti kotona, tuttuun tapaan omalla pedillään. Katsoin häntä ja tiesin, että se päivä kun kehystä tarvitaan, tulee joskus. Mutta ei vielä tänään. Tänään oli päivä, jolloin sain kulkea pitkin Helsingin katuja, kokea Kallion kirpputorit ja vintageliikkeet, pukeutua vaatteisiin, joilla on tarina, ja löytää jotain kaunista, joka kantaa mukanaan muistoja.
Seikkailu Vintagetalliin ja Kallion kaduille oli lopulta enemmän kuin matka vintagekauppaan. Se oli matka omaan mieleen, käsillä tekemisen voimaan ja siihen, miten pienet asiat, kuten itse tehty paita tai käytetty kehys, voivat kantaa suuria tunteita.
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta jää mieleen päivänä, jolloin päänsärky vaihtui inspiraatioon. Se muistuttaa, että jokaisella matkalla, oli se kuinka pieni tahansa, voi olla iso merkitys.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Miksi muoti tarvitsee propagandaa
Miksi muoti tarvitsee propagandaa ja miksi me kaikki olemme sen uhreja? Tämä on kysymys, jota harva uskaltaa ääneen pohtia. Muodista puhutaan usein kauneuden, itseilmaisun ja luovuuden kautta. Silti, mitä enemmän tarkastelen ilmiötä, sitä selvemmin näen: muoti on yksi maailman tehokkaimmista propagandakoneistoista. Sen tehtävä ei ole pelkästään pukea meitä, vaan manipuloida, ohjata ja ennen kaikkea sitouttaa meidät jatkuvaan kuluttamisen sykliin.
Miksi muoti tarvitsee propagandaa ja miksi me kaikki olemme sen uhreja?
Muoti ei vain seuraa, se käskee mitä ostamme, mitä puemme päällemme ja mitä suosimme. Meille on opetettu ajattelemaan, että muoti ”syntyy katutasolla” tai että suunnittelijat vain ”tulkitsevat ajan henkeä”. Tämä kuulostaa viattomalta, jopa romanttiselta. Totuus on kuitenkin toisenlainen: muoti kertoo, mitä pitää haluta, ja milloin pitää haluta. Se on komentokieli, jota toistetaan näytöslavoilta, Instagram-feedeistä ja mainostauluista.
Muodin propaganda ei ole sattumaa. Se on harkittua vallankäyttöä. Jokainen sesonki, väri ja siluetti suunnitellaan niin, että edellinen kausi vanhenee yhdessä yössä. Se, mikä eilen oli tyylikästä, on tänään noloa. Ja jotta et jäisi jälkeen, sinun on ostettava uusi.
Propagandan vanhat temput
Kun ajattelee poliittista propagandaa, mielikuvat vievät toisen maailmansodan aikaisiin julisteisiin tai totalitaaristen valtioiden marsseihin. Mutta myös muodissa käytetään aivan samoja menetelmiä, vain tyylikkäämmässä paketissa.
- Me ja muut: Jos pukeudut oikein, kuulut sisäpiiriin. Jos et, olet ulkopuolinen.
- Pelko ja häpeä: Pukeudu väärin, ja näytät nololta, vanhentuneelta tai ”epätrendikkäältä”.
- Lupaus paremmasta elämästä: Tämä laukku ei ole vain laukku, se on lupaus menestyksestä, rakkaudesta ja ihailusta.
Muodin propaganda on niin taitavaa, ettemme edes huomaa sitä. Mainoksia ei tarvitse huutaa, riittää, että katsoja näkee yhden kuvan ”täydellisestä elämästä” ja alkaa kaivata sitä.
Neuletakki on ommeltu vuonna 2012. Kaava: Ottobre 5/2012. Takin alla on oloasu, jonka olen ostanut vuosi sitten Siisti Kirppikseltä. Pikkulaukku on ostettu Redin Second Hand Marketista.
Some on uuden ajan univormu
Sosiaalinen media on vienyt muotipropagandan täysin uudelle tasolle. Enää ei riitä, että pari suurta muotitaloa määrittelee kauden värit. Nyt miljoonat vaikuttajat tekevät samaa reaaliajassa. Heidän tehtävänsä on näyttää meille, miltä meidän pitäisi näyttää.
Ironista kyllä, some on tehnyt muodista sekä näennäisesti vapaampaa että todellisuudessa entistä kontrolloidumpaa. Jokainen haluaa olla ”oman tyylinsä luoja”, mutta lopulta kaikki tilaa samat trendikengät, koska algoritmit toistavat niitä silmiemme edessä. Lopputulos: massayhtenäisyys, jossa yksilöllisyys on illuusio.
Olemmeko kaikki uhreja?
Kyllä. Jokainen meistä on ollut muotipropagandan uhri, halusi sitä tai ei. Se voi olla se hetki, kun ostat paidan, jota et tarvitse, koska ”tämä väri on nyt in”. Tai se tunne, kun jätät lempivaatteesi kaappiin, koska pelkäät, että se näyttää vanhanaikaiselta.
Uhrius ei ole häpeä, vaan osoitus siitä, miten taitavasti systeemi on rakennettu. Kun muoti saa meidät kyseenalaistamaan oman arvomme, se on onnistunut.
Voiko propagandasta irtautua?
Täydellisesti, ei. Me elämme maailmassa, jossa viestit ympäröivät meitä tauotta. Mutta voimme oppia tunnistamaan ne. Kun alat nähdä muodin propagandaa sen omana kielenään, jokin muuttuu. Et ehkä enää tunne tarvetta juosta joka trendin perässä. Ehkä alat valita vaatteita itsesi, ei markkinakoneiston vuoksi.
Tämä ei tarkoita, että muoti pitäisi hylätä kokonaan. Päinvastoin: muoti voi olla väline leikkiin, identiteettiin ja kulttuuriin. Mutta silloin, kun me päätämme säännöt, ei mainostoimisto.
propaganda paljastettuna
Miksi muoti tarvitsee propagandaa? Koska ilman sitä me emme ostaisi uutta joka kausi. Me pitäisimme edelleen kiinni vanhoista, rakkaista vaatteistamme. Ja se olisi muotiteollisuudelle katastrofi.
Miksi me kaikki olemme sen uhreja? Koska olemme ihmisiä, joilla on tarve kuulua joukkoon, tulla ihailluiksi ja tuntea olevamme ajan tasalla. Muoti käyttää näitä inhimillisiä tarpeita armotta hyväkseen.
Ehkä kaikkein radikaalein teko onkin se, että uskaltaa kulkea omaa tietään. Uskaltaa pukea päälleen sen, mikä tuntuu oikealta, silloinkin kun se on täysin ”väärin”.
Ja ehkä, kun seuraavan kerran näet mainoksen, joka lupaa sinulle täydellisen elämän uuden mekon muodossa, voit hymyillä ja todeta: ”Taidan jättää tämän propagandan väliin.”
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: