Juhannusmekko vuosimallia 2025 vintagekangasta ja neonvärejä
0
Tänään esittelyssä Juhannusmekko vuosimallia 2025 vintagekangasta ja neonvärejä, mekko tosin ei ole tänä vuonna syntynyt, vaan on tehty Ylijäämäprojektin tiimoilta vuosi sitten keväällä, mutta nyt se on päällä ensimmäistä kertaa koskaan. Mekko ei ole edes enää muotia, kaava on 2000 -luvun Burdasta ja kangas on taas ehtaa vintagea. Mutta niin ihanan kestävää puuvillaa.
Juhannusmekko vuosimallia 2025 vintagekangasta ja neonvärejä
Juhannus ei ole juhannus ilman juhannusmekkoa. Minulle siitä on tullut vuosien varrella rakas perinne joka kesä ompelen itselleni uuden mekon, ja lähes aina hyödynnän siihen kierrätysmateriaaleja. Mekon muoto vaihtelee vuosittain, mutta tärkeintä on, että se tuntuu omalta ja että sen takana on jokin tarina. Tänä vuonna tuo tarina liittyy äitiini ja kasarimuotiin. Erilaiset tarinat ovat osa juhlan tunnelmaa, ja samalla kunnianosoitus käsityölle, kierrätykselle ja omalle tyylille.
Kierrätyskangasta äidin varastoista
Vuoden 2025 juhannusmekko syntyi äitini vanhasta puuvillakankaasta, joka on todennäköisesti peräisin 80–90-lukujen taitteesta. Kangas löytyi hänen varastoistaan, ja siinä on ihastuttavan nostalginen tunnelma: mustalla pohjalla tanssahtelee neonvärisiä salamaniskuja, kuin suoraan jostain vanhasta aerobictunnin mainoksesta tai ysärin discosta. En voinut vastustaa kiusausta, tämä kangas huusi päästä mekoksi! Materiaali on puuvillaa, napakkaa mutta kevyttä, ja sopii täydellisesti kesämekkoon. Tällaiset löydöt ovat minulle aarteita. Rakastan ajatusta siitä, että vanha kangas saa uuden elämän. Se on ekologista, nostalgista ja samalla henkilökohtaista. Kierrätysmateriaalista syntyvä mekko kantaa mukanaan historiaa, mutta elää tässä hetkessä minun päälläni.
Mekon malli: yksinkertaista ja ilmavaa
Valitsin juhannusmekkoon yksinkertaisen mallin: väljähkön ja kevyen mekon, joka solmitaan niskan taakse. Alla pidän valkoista t-paitaa, mikä tuo asuun rentoa kesäfiilistä, mutta mekko toimii mainiosti myös ilman, vaikka bikineiden kanssa rannalla tai ilta-auringossa vilvoitellessa.
Halusin pitää mekon mahdollisimman helppona ja mukavana, mutta silti kiinnostavana. Neonväriset salamat tekevät yksinkertaisesta siluetista hauskan ja katseenvangitsevan. Tämä mekko ei ota itseään liian vakavasti, se sopii juuri täydellisesti juhannuksen leppoisaan ja iloiseen tunnelmaan.
Ompeluprojekti itsessään oli ihanan mutkaton ja nopea, ja juuri siksi tämä mekko onkin juhannuksen suosikki: se syntyi helposti, mutta tuntuu erityiseltä. Ja ehkä tärkeintä on se, että se on osa isompaa tarinaa, vuosittain vaihtuva juhannusmekkoni kertoo ompelun ilosta, kierrätyksestä, omasta tyylistä ja ennen kaikkea siitä, että juhannuksena haluan tuntea oloni hyväksi omissa vaatteissani.
Kaava löytyy Burda-lehdestä 5/2000, ja se on yksi niistä luottokaavoista, joita voi muokata monenlaisiin tarkoituksiin. Suosittelen lehteä lämpimästi kaikille, jotka etsivät helppoa ja mukavaa kesämekkomallia.
Itse tehty juhannusmekko on osa kesäperinnettä
Juhannusmekon tekeminen on minulle yhtä tärkeä osa juhannusta kuin saunominen tai kokko. Se on hetki itselleni, jolloin saan keskittyä käsillä tekemiseen ja vaivattomaan luovuuteen. Tänäkin vuonna mekko syntyi muutamassa illassa ja vaikka malli on yksinkertainen, siihen sisältyy paljon tunnetta.
Itse tehty vaate kantaa aina erityistä voimaa. Se on juuri oman näköinen, mukava päällä ja usein vielä ekologinen valinta. Ja mikä parasta, se tuo iloa pitkään juhannuksen jälkeenkin.
Kierrätys ja käsityö, kestävää muotia juhlaan
Jos sinäkin haaveilet juhannusmekosta, suosittelen kokeilemaan kierrätysmateriaaleja. Kurkkaa äidin tai mummin kangasvarastot, selaa kirpputoreja tai käytä vanhaa verhoa tai pöytäliinaa. Ompeluun ei tarvita paljon – pelkkä puoli metriä kangasta voi riittää, kun malli on riittävän yksinkertainen.
Minun juhannusmekkoni muistuttaa tänä vuonna siitä, miten kauniita asioita syntyy, kun yhdistetään vanhaa ja uutta. Neonvärisiä salamia, puuvillan pehmeyttä ja yksi kesäinen tarina lisää.
Millainen on sinun juhannusmekkosi tai juhannusperinteesi?
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Uusi kohtaa vanhan
Työpäivän asussa uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja, mutta toinen on ostettu hetki sitten ja toinen aikaa sitten. Kuvien mekko on sellainen, joita olette nähneet monen monta täällä blogissani ja edelleen näitä samanlaisia hankin, jos tulee sopivia vastaan. Vihreä sekä keltainen uupuu, muuten löytyykin monissa väreissä näitä mekkoja. Ehkä sellaiset vielä tulee vastaan.
uusi kohtaa vanhan, vaikka molemmat ovat vanhoja
Muutama viikko sitten ylleni päätyi asu, joka sai minut hymyilemään peilin edessä ja toivottavasti myös sinut hymyilemään näitä kuvia katsellessa. Kyseessä on yhdistelmä, jossa uusi kohtaa vanhan, vaikka oikeasti molemmat osapuolet ovat vanhoja: UFFista vastikään löytämäni kukkamekko ja 90-luvulta saakka uskollisesti mukana pysynyt farkkupaita. Tässä asussa kohtaa ysäri ysärin ja toimii yhä!
Second hand -löytö, jossa on sielu
Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan second hand -vaatteita yhä enemmän. Ei ainoastaan ekologisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että vanhoissa vaatteissa on tarina. Ne ovat jo nähneet maailmaa ja silti edelleen käyttökelpoisia, kauniita ja ennen kaikkea persoonallisia.
UFFista löytynyt mekko on täydellinen esimerkki tästä: ihana, ryppykangasta oleva pitkä mekko, jonka vaalealla pohjalla kukkivat hennot siniset ja violetit kukat. Se huokuu kepeää kesätunnelmaa ja tuo mieleen ne ihanat lapsuuden kesät, jolloin kaikki tuntui mahdolliselta. Tämä mekko ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on ja juuri siksi se on täydellinen.
90-luvun farkkupaita, todellinen klassikko
Farkkupaitani puolestaan on kulkenut kanssani jo vuosikymmeniä. Ostin sen joskus 90-luvun alussa ja siitä asti se on nähnyt niin arkea kuin juhlaa. Se on ollut päälläni festareilla, muutoissa, huonoina päivinä lohtuvaatteena, kun odotin esikoistani ja nyt se sai uuden elämän tämän mekon rinnalla. Farkkupaita on muutenkin vaate, joka ei koskaan mene pois muodista, se vain löytää aina uuden tavan olla ajankohtainen. Ja mikä parasta: se pehmentyy käytössä, mukautuu käyttäjäänsä ja kulkee mukana kuin hyvä ystävä.
Tyyli ei vanhene, vaikka kantaja vanhenee
Moni sanoo, että tyyli, jota käytti nuorena, ei sovi enää keski-ikäiselle. Olen aivan toista mieltä. Tyyli ei ole ikäkysymys, se on identiteetin ilmaisua, iloa, leikkiä ja itsensä hyväksymistä. Jos jokin vaate saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, se toimii, oli ikä mikä tahansa. Tämä asu on minulle muistutus siitä, että voin yhä käyttää niitä elementtejä, jotka joskus määrittelivät minua, mutta nyt uudella tavalla. Farkkupaita ei enää yhdisty minihameeseen ja platformeihin, vaan herkkään kukkamekkoon, pehmeisiin pastelleihin ja elämänkokemukseen.
Nostalgia pukeutumisessa on luvallista ja voimauttavaa
Nostalgia pukeutumisessa ei ole vain sallittua, se voi olla myös voimauttavaa. Kun yhdistän 90-luvun vaatteen nykyhetken löytöön, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Se ei ole vain asu, vaan pieni aikamatka ja samalla osoitus siitä, että minä, ja sinä, voimme kasvaa vanhemmiksi menettämättä yhteyttä nuoruuteemme. Muodin ei tarvitse olla uutta ollakseen tuoretta. Toisinaan parhaat asut löytyvät omasta kaapista tai kirpputorilta. Ja mikä tärkeintä: parhaiten toimiva tyyli on aina se, joka tuntuu omalta.
Kestävä pukeutuminen on tulevaisuutta
Uuden ja vanhan yhdistäminen ei ole vain esteettinen valinta, vaan myös vastuullinen teko. Jokainen kierrätetty vaate on askel kohti kestävämpää maailmaa. Kun käytämme, huollamme ja yhdistämme vanhoja vaatteita uudella tavalla, vähennämme tekstiilijätettä ja osoitamme, että muoti voi olla sekä kaunista että kestävää. Ja kun vaate tuntuu hyvältä päällä, kuten tämä kukkamekko ja farkkupaita tekevät, silloin tiedän olevani oikeilla jäljillä.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: