Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
0
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia, pieniä hetkiä elämästä. Oli ne sitten suuria taikka pieniä. Tämä postaus on kaikkea muuta kuin siloteltu, se on läjä kuvia, joiden takaa löytyy jokaisesta oma tarina, mutta kaikkia tarinoita emme voi niin vain kertoa, varksinkin kun ne unohtuu arjen jalkoihin. Mutta jokaisella kuvalla on oma merkitys, oma ajatus.
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
Oletko koskaan katsonut kännykkäsi kuvavirtaa ja huomannut, että siellä on enemmän kuvia kahvikupista kuin itsestäsi? Tai mallinukesta, joka on saanut uuden nahkan mutta silti seisoo olohuoneessa kuin outo sukulainen? Tervetuloa minun arkeeni, tänään puhutaan räpsyistä, niistä elämäni sekasikiöistä, jotka eivät mahdu asukuva tai sisustusvinkki -laatikoihin, mutta ovat juuri siksi kaikkein rehellisimpiä.
Kirpparille lähtevä identiteetti
Ensimmäinen räpsy:
- kasallinen vaatteita, jotka lähtevät kirpputorille. Entisiä minä-kuviani, joihin en enää mahdu, fyysisesti tai henkisesti. Osa niistä on ollut mukana blogin asukuvissa joskus 2012, kun luulin olevani tyyli-ikoni. (Spoiler: en ollut.) Mutta niissä on silti tarinoita, lankanyppyjä, joiden syntyhetki liittyy johonkin tärkeään tai turhaan. Kierrätys ei ole vain ekologinen teko, se on myös irtipäästämisen rituaali.
Takkutukka ja lankaläjä
Toinen räpsy:
- minä, takkutukka ja silmät ristissä, lanka kasana sylissä. Ei, tämä ei ole estetiikkaa. Tämä on elämää. Olenko ainoa, jonka “luova kaaos” tarkoittaa käytännössä sitä, että sohva on lankojen hautausmaa ja kahvikuppi on unohtunut neuleen alle? Käsityöt ovat ihania, mutta joskus ne myös hajoavat käsiin, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Seuraava projekti on jotain, mistä “puukottaa kirjasta” tulee ehkä saamaan uuden merkityksen… Mutta totuus on, että kasa on kaukana langasta.
Mallinuken uusi nahka
Kolmas räpsy:
- mallinukke, joka sai uuden päällisen. Näyttää vähän siltä kuin se olisi herännyt henkiin tai joutunut epäonnistuneeseen makeover-ohjelmaan. Mutta tiedätkö mitä? Siinä se seisoo ylpeänä. Jos mallinukke voi saada toisen mahdollisuuden, ehkä me kaikki voimme. Ehkä uusi pinta ei muuta sisältöä, mutta se antaa luvan katsoa itseä uusin silmin.
Päivän asu, mutta ei sillä tavalla
Neljäs räpsy:
- päivän asu, mytyssä sängyllä. Tämä ei ole mikään #ootd vaan ehkä #todaysmess. Elämä ei aina jaksa poseerata, ja hyvä niin. Vaatteet kertovat tarinan silloinkin, kun ne eivät ole päällä, joskus juuri silloin. Tiedätkö tunteen, kun farkut ja neule makaavat vierekkäin sängyllä kuin väsynyt pariskunta? Niin minäkin joskus.
Kahvia, croissant ja geisha, elämän kolminaisuus
Viides ja kuudes räpsy:
- kahvikuppi, croissant, geishaleivos. Pöytä, johon on kaatunut sekä maitoa että ajatuksia. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin elämä tuntuu hetken verran elokuvakohtaukselta. Tai ainakin hyvältä mainokselta. Kaikki ei tarvitse tarkoitusta, joskus se vain on. Ja se riittää.
Lopuksi:
- räpsyt eivät ole epäonnistuneita kuvia, ne ovat aitoja.
Jos odotat viimeisteltyä sisältöä, tämä ei ole se postaus. Tämä on pala elämää. Villanannan näköinen, vähän takkuinen, vähän provosoiva, mutta täysin totta. Räpsyt ovat muistiinpanoja arjen reunalta, muistutuksia siitä, että elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kuvauksen arvoista. Ja hei, jos joku kysyy, miksi julkaisit kuvan ruttuisesta paidasta ja vanhasta mallinukesta, voit sanoa: “Koska se kertoo enemmän minusta kuin täydellinen flatlay koskaan voisi.”
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: