virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat
6
Seikkailu voi alkaa. Virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat. Joskus seikkailu alkaa juuri siitä, kun tarttuu koukkuun, kirjaimellisesti. Tällä kertaa otin projektikseni jotain suloisen pehmeää, silmiä hivelevän pinkkiä ja samalla yllättävän käytännöllistä: käsin virkatun pussukan chenille-langasta! Tämä pikkupussukka ei ole vain suloinen asuste, vaan myös lämmin muistutus siitä, että käsillä tekeminen voi tuoda arkeen juuri sen kaivatun annoksen taikaa.
Virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat
Pehmeyttä ja pinkkiä, täydellinen yhdistelmä
Kuvittele hetki, kun upotat sormesi samettisen pehmeään chenille-lankaan. Se on kuin virkkaisit hattaran keskellä pilven reunalla. Pussukan väriksi valikoitui räväkkä pinkki, joka huutaa iloa ja rohkeutta. Se ei ole vain väri, se on asenne. Langaksi valitsin paksun chenillen, sillä halusin pussukasta ryhdikkään mutta samalla pehmeän. Virkkaaminen oli suorastaan meditatiivista, silmukka silmukalta syntyi muoto, joka kutsui ottamaan syliin. Ja sen minä tein, kirjaimellisesti, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy!
Ohje löytyy TikTokista, kiitos Sofia Tivinen!
Pussukan ohje ei ole omasta päästäni, vaan se löytyy Sofia Tivisen TikTok-profiilista. Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan, Sofia opastaa selkeästi ja lempeästi, joten ohje sopii myös vähemmän virkanneille. TikTok on muutenkin aarreaitta käsityöideoita etsivälle! Tämä malli hurmasi mut heti, se on tarpeeksi yksinkertainen, jotta sen saa valmiiksi nopeasti, mutta lopputulos näyttää siltä kuin siihen olisi upotettu tuntikausia. Ja paras osa? Pussukka sulkeutuu kuin itsestään, kiitos fiksun taittelutekniikan.
Missä tämä pussukka seikkailee? No, kaikkialla, erityisesti Jätkäsaaressa!
Kuvat on otettu rakkaassa paikassani, Jätkäsaaren rannalla. Se on minulle erityinen paikka, siellä meri hengittää, tuuli tuo uusia ajatuksia ja kiire unohtuu. Pinkki pussukka istuu penkillä kuin kuningatar konsanaan, valmiina kantamaan sisällään kaiken tärkeän: huulipunan, muistikirjan, salaisen aarteen tai vaikka virkkauskoukun seuraavaa projektia varten. Pussukka kulkee mukanani kahvilaan, puistoon, tapaamisiin ja tietenkin kirpputorikierroksille. Se on kuin pieni pala itseilmaisua olkapäällä, huomiota herättävä mutta lempeä. Aivan kuten hyvä ystävä.
DIY on uusi luksus
Nykyään käsin tekeminen ei ole vain harrastus, vaan myös tapa ilmaista itseään. Tämä pussukka muistuttaa, että luksus ei aina tarkoita kalliita merkkejä, joskus se tarkoittaa aikaa, jonka käytät luodaksesi jotain itse. Jotain, joka on juuri sinun näköisesi. Jotain, joka saa sinut hymyilemään. Ja hei, jos minä pystyin tekemään tämän, sinäkin pystyt! Tarvitset vain koukun, kerän chenille-lankaa ja ripauksen uteliaisuutta. Anna itsellesi lupa kokeilla, epäonnistua ja onnistua. Koska seikkailu alkaa juuri siitä hetkestä, kun uskallat aloittaa.
Virkkaa, rakasta, seikkaile
Pehmeä chenille-pussukka on kuin taskullinen rakkautta. Se on tehty omin käsin, ajatuksella ja ilolla. Ja vaikka se saattaa näyttää pieneltä, sen tarina on suuri, juuri siksi se ansaitsee tulla nähdyksi. Jos sinäkin haluat lähteä tälle virkkausseikkailulle, kurkkaa ohje TikTokista nimellä Sofia Tivinen. Ota koukku käteen, valitse oma väri ja anna seikkailun alkaa!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Tyhjän vaatekaapin syndrooma, miksi se ei kuulu minun maailmaan. Seison vaatekaapin edessä. Ovessa roikkuu unelmia, hyllyillä toivoa ja henkarissa epätoivo. Siis taas se tunne: ”Ei mulla ole mitään päällepantavaa!” Vaikka kaappi natisee liitoksistaan. Rautalangasta väännettynä: tyhjän vaatekaapin syndrooma.
Tyhjän vaatekaapin syndrooma
Mutta tiedättekö mitä? Sitä ei ole täällä. Ei täällä meillä. Ei meidän kaapeissa. Koska täällä jokainen vaate on lempivaate. Jokainen vaate pääsee päälle. Jokainen vaate ansaitsee paikkansa. Kaappi ei ole museo tai odotushuone, vaan toimiva osa elämää.
Kun kaikki on lempivaatetta, mikään ei jää käyttämättä
Meillä ei piilotella ”kalliita mutta epämukavia”, ”jos laihtuisin viisi kiloa” tai ”ehkä ensi kesänä” -vaatteita. Meillä rakastetaan vaatteita, jotka istuvat tänään. Nyt. Niitä, jotka hymyilyttävät peilissä, eivätkä kiristä nivusista. Jos vaate ei tunnu hyvältä, se ei jää. Piste. Kaappi ei ole terapiahuone väärille ostoksille, se on koti lempivaatteille.
“Mutta entä juhlat?” kysyt ja juhlavasti vastaan: lempivaatteilla!
Moni pelkää luopua juhlavista vaatteista, joita käyttää kerran vuodessa, jos sitäkään. Mutta entä jos juhla on joka päivä? Entä jos puet lempihameen kauppaan tai silkkipaidan siivouspäivään? Miksi säästää parasta vain erityisiin hetkiin, kun elämä on juuri nyt? minun kaapissa ei ole arkea tai juhlaa. On vain elämää ja siihen sopivat vaatteet.
Ei “ehkä joskus”, vaan “tänään heti”
Tyhjän vaatekaapin syndrooma syntyy kompromisseista. Niistä vaatteista, jotka eivät ole ihan hyviä, mutta “menettelee”. No ei. Me emme ole menetteleviä ihmisiä. Me ollaan niitä, jotka pukeutuu villasukkiin villatakkiin ja villiin elämään, joka päivä. Jos vaate ei saa sinua tuntemaan itseäsi itsenäsi, se ei kuulu kaappiisi. Ei tänään, ei huomenna.
Vähemmän on enemmän, kun se on just eikä melkein
Minun kaappini ei pursua, se hengittää. Siellä on tilaa nähdä vaatteet ja itsensä. Kun kaikki on lempparia, et huku valintoihin. Et jää miettimään “mitä tänään päälle”, vaan valitset tunteella. Inspiroidut. Olet kotona kehossasi ja kaapissasi.
Sano hyvästi syndroomalle, valitse vain lempivaatteita
Tyhjän vaatekaapin syndrooma on oire siitä, että kaapissa asuu vaatteita, mutta ei sinua. Tee rehellinen tsekkaus. Kysy jokaiselta vaatteelta: “Laittaisinko sinut päälle tänään?” Jos vastaus on ei, vapauta se. Anna sen löytää koti, jossa se on jonkun toisen lemppari.
Minun kaapissa ei ole tilaa syyllisyydelle. Vain tyyli, tunne ja elämä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: