Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
0
Ah, pääsiäinen. Se maaginen aika vuodesta, kun kaupat täyttyvät pörröisistä tipuista, lapset sokerihumalasta ja aikuiset… no, ainakin minä, laiskottelusta ja suklaamunien mättämisestä. Lopulta pääsiäinen oli ohi aivan liian nopeasti.
Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
Tänä vuonna päätin, että pääsiäinen ei ole pelkkää kaaosta ja stressiä, vaan nyt otetaan iisisti. Ja kuinka siinä sitten kävikään? No, me käytännössä vain nukuttiin ja syötiin suklaamunia. Aina kun joku kysyi, mitä teitte pyhinä, vastasin ihan pokkana: “En mitään, ja se oli parasta ikinä.”
Ensimmäinen aamiainen uudessa kodissa ja vielä pöydän ääressä
Tiedättekö, mikä oli oikeasti iso juttu? Me syötiin ekaa kertaa yhdessä aamupala pöydän ääressä tässä uudessa kodissa. Siis oikeasti katettiin pöytä, lapsi istui (melkein paikallaan), minä hengitin syvään ja mietin, että tässä se nyt on, meidän uusi arki. Ei enää muuttolaatikoita pöydällä eikä kahvikuppia lavuaarin reunalla. LED-kynttilät paloivat nätisti (meillä ne palaa kyllä muutenkin läpi vuoden) ja hetkeksi kaikki tuntui vähän juhlavammalta, vaikkei kukaan ollut edes kammannut hiuksiaan.
Parvekkeen melkein-ihme
Päätin myös vihdoin tarttua siihen ikuisuusprojektiin nimeltä tee parvekkeesta viihtyisä paikka, älä kaaosvarasto. Ja kuulkaa – sain parvekkeen melkein valmiiksi! Se “melkein” on tärkeä. Siellä on nyt matto (joka ei ole ihan oikean kokoinen), pari LED-kynttilälyhtyä ja sellainen fiilis, että tässä voisin joogata, jos osaisin joogata. Ja sitten se hetken inspiraatio: tein itselleni söpöily löhöämispaikan lattialle. Tiedättekö, pehmusteita, viltti, kahvimuki, ehkä kirja jota en oikeasti aio lukea. Vaan kuinkas kävikään? Söpö, meidän perheen pörröisin jäsen, katsoi paikkaa kerran, huokaisi tyytyväisenä ja omi sen. Eli nyt mulla on lattialla pehmustettu koiranpeti. Ihana.
Työhuoneen linnoitus… tai sen yritys
Minulla oli myös suuria suunnitelmia: laittaa työhuone siihen kuntoon, että voisin linnoittautua sinne tekemään niitä hommia, joita normaalisti lykkään ikuisuuteen. No, sainhan mä sen järjestykseen! Hetken seisoin ovella, tuijotin aikaansaannostani ja mietin, että “nyt teen hommia kuin kunnon yrittäjä”. Mutta sitten… laiskotti liikaa. Se uusi, upea työtila jäi täysin käyttämättä, koska sohva oli pehmeä ja suklaamunat lähempänä.
Pääsiäisen opetus: vähempikin riittää
Lopputulos? Tämä pääsiäinen ei ollut täydellinen Pinterest-juhla eikä Instan arvoinen. Mutta meillä oli kivaa. Nukuttiin, syötiin, vähän järjesteltiin ja naurettiin. Ja ehkä juuri se teki tästä pyhästä niin onnistuneen. Jos jotain opin, niin sen, että kaikki ei aina tarvitse olla valmista. Melkein valmis parveke, melkein käytetty työhuone ja täysin viety löhöpaikka, siinä tämän vuoden pääsiäispyhien virallinen saldo. Ja tiedättekö mitä? Se riitti oikein hyvin.
Ehkä nyt kun kello löy vappuaikaa, minäkin herään ja löydän uuden rytmin työhuoneessa ja silloin myös blogi muuttaa omalle kiertoradalleen ja täyttyy mitä ihanimmista asuista. Ehkä se on utopiaa, ehkä taas ei, ehkä ompeluprinsessan uni on liian syvä. Tänään kuitenkin ravistan sen prinsessan hereille.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: