Koko asu roskiksesta
0
Koko asu roskiksesta? voiko se olla tyylikästä? Mitä se edes tarkoittaa, ihmettelet. Tässä postauksessa mietitään mitä kaikkea tuo pitää sisällään ja pyöritään muutoinkin aiheen ympärillä. Minulle kun asia on kovin selkeä, mitä taas jollekin muulle se ei ole. Mutta kysytään heti, että kuinka paljon hankit kirppareilta vaatteita tai materiaaleja?
Koko asu roskiksesta
Kuvittele tämä: seisot kaupungin satamassa, aurinko heijastuu aaltojen pinnasta ja joku pysäyttää sinut kysyäkseen, mistä ihmeestä olet löytänyt noin upean asun. Vastaus? Kaikki tämä on tehty jätteistä. Tai no, Kierrätyskeskuksesta, jos halutaan olla tarkkoja, mutta jätteistä kuulostaa skarpimmalta, eikö?
Päälläni on paita, jonka kangas on löytynyt Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta. Housut olivat aikanaan verhot, ja veikkaan, että aika tylsät sellaiset. Nyt ne hulmuavat kaduilla värikkäinä ja ylpeinä uudesta elämästään. Käsilaukku? Virkattu omin käsin, tietenkin. Ja lenkkarit, second handia Fidasta.
Itse tehty on uusi musta
Miksi meidän pitäisi tyytyä massatuotettuihin vaatteisiin, kun meillä on mahdollisuus pukeutua uniikisti, vastuullisesti ja luovasti? En tarvitse uutta, kun osaan tehdä sen itse. Tämä paita ei ole vain vaate, se on kannanotto. Jokainen sauma ja siksakki huutaa: en ole osa pikamuodin koneistoa.
Ja kyllä, housut ovat verhoista. Mitä sitten? Jos Marie Antoinette pystyi käyttämään torttua hatun sijasta (no okei, ei ehkä oikeasti), niin minä saan aivan hyvin tehdä housut vanhoista ikkunatekstiileistä. Eikä kukaan huomaa, ellei kerron itse.
Vaatekaappipäiväkirja: Rakasta sitä mitä jo omistat
Tämä postaus on osa vaatekaappipäiväkirjaa, matkaa oman vaatekaapin syvyyksiin. Tavoitteena ei ole lisätä uutta, vaan nähdä vanha uusin silmin. On ihan turha marssia kauppaan ostamaan “uutta tyyliä”, kun kaapissa saattaa odottaa kymmenen tarinaa, jotka on jääneet kertomatta. Kyse ei ole vain siitä, mitä sinulla on, vaan siitä, miten siihen suhtaudut. Jokainen vaatekappale ansaitsee tulla rakastetuksi, ei hylätyksi, kun uusi sesonki alkaa. Rakastetaan jo olemassa olevia vaatteita. Korjataan, tuunataan, käytetään. Uudestaan ja uudestaan.
Kierrätysmuoti ei ole ruma muoti
Miksi yhä kuulen lauseita kuten ”mä en käytä kirppiskamaa, kun se näyttää nuhjuiselta”? Hei! Se näyttää nuhjuiselta, jos et osaa nähdä sen potentiaalia. Kierrätysvaatteet eivät ole pelastusarmeijan jämät, ne ovat inspiraation aarreaitta. Ja kyllä, vaatii hieman vaivannäköä. Mutta tiedätkö mikä muu vaatii vaivaa? Planeetan pelastaminen. Ompelukone on mun ase, virkkuukoukku mun miekka.
Second hand -tyyli ei tarkoita toisen luokan tyyliä
Tässä asussa ei ole mitään toissijaista. Se on moderni, mukava ja ennen kaikkea oma. En tarvitse kalliita merkkejä tunteakseni oloni arvokkaaksi. Arvoni ei tule hintalapusta, vaan siitä, että tiedän itse, kuka vaatteeni on tehnyt, minä itse. Eikä siihen mennyt senttiäkään fast fashion -yhtiöille.
Kierrä, käytä uudelleen, KUNNOSTAUDU
Tämä ei ole vain muotia. Tämä on aktivismia. Tämä on hiljainen mutta tyylikäs keskisormi ylikulutukselle. Tämä on kutsu sullekin: lähde mukaan. Etsi Kierrätyskeskuksen kangaslaareista aarteita. Käy Fidassa. Opi virkkaamaan. Tee oma laukkusi. Ole ylpeä siitä, että näytät hyvältä, ja tiedät, ettei kukaan lapsityöläinen kärsinyt, jotta voisit tehdä sen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Rakkauden ja juhlien toukokuu
Meille tämä kuu on rakkauden ja juhlien toukokuu. Toukokuussa meillä on juhlia jos jonkinmoisia, on kahden lapsen synttärit, äitienpäivä ja valmistujaisia yms. Tänä vuonna synttäreiden lisäksi nuorin jättää hyvästit peruskoululle ja astuu seuraavalle etapilleen. Tämä kaikki tietää vain yhtä asiaa, perhepäivää.
Rakkauden ja juhlien toukokuu
Viime lauantaina hypättiin autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Meidän porukalla oli jälleen aika kokoontua Vaakahuoneen Paviljongissa, niin kuin joka ikinen vuosi. Viime vuosi oli poikkeus, sillä oli tyttäreni häät. Näin keskityimme niihin ja hyppäsimme yhden vuositapaamisen yli. Mutta nyt taas pitkästä aikaa oli kiva kokoontua yhteen ja nauttia ruoasta ja seurasta. Minulla oli myös vähän tuomisia mukanani tyttärelleni sekä poikani avovaimolle.
Kassi oli täynnä erilaisia ihania juttuja, jotka halusin kovasti jo antaa näille ihanille naisille. Tänä vuonna porukkaa oli vähemmän mitä yleensä, mutta se ei haitannut. Tärkeimmät ihmiset olivat kuitenkin mukana. Lapseni ja äitini. Ikävä taas jäi, kun illalla suuntasimme takaisin Helsinkiin. Tänä vuonna emme voineet jäädä yöksi, Nuppua ei voi enää kauheasti liikuttaa ja hoitajia ei saatu Helsinginpäähän, joten iltamme oli lyhyt.
Virkattuja lahjoja ja ruokaa
Vaakahuoneelle kun pääsimme, niin pakkohan sitä oli heti lahjoittaa lahjat ihanille nuorille naisille. Ensin annoin tyttärelleni virkatun valkoisen pussukan, jonka sisältä löytyi virkattu mekko. Tätä mekkoa hän on pyytänyt ja vihdoinkin sain sen tehtyä. Seuraavana annoin vihreän ihanan laukun / pussukan poikani avovaimolle, joka on tuonut iloa ja valoa meidän perheeseen. Olemme nyt samiksia, sillä meillä kaikilla on nyt samanlaiset pussukat. Minulla pinkki ja valkoinen, tyttärelläni valkoinen ja pojan avovaimolla vihreä. Jokaisen omaan makuun sopivaa siis.
Saimme vaihdettua kuulumisia, nautittua ruoasta ja rentoutuminen oli taattu. Nuorin poika vain oli enemmän nyt omissa oloissaan, jostakin syystä. Toki äitinsä ja kumminsa kanssa jutusteli mutta ei juuri muiden pöytäseurueen kanssa. Ruoan kanssa oli vähän ongelmia, jotenkin työntekijöiden välinen kommunikaatio ei sujunut. Ruoka nimittäin tuli vähän miten sattui pöytään. Alkupalat tulivat vasta kun osa oli saanut jo pääruoan yms. Mutta lopulta kaikki saivat kuitenkin ruokaa navan alle ja päästiin vielä jälkiruokaa nauttimaan toiseen ravintolaan. Ihana ilta ja ikävä jäi kovertamaan sydäntä.
Päivän asu koostui itsetehdyistä osista.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: