Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa
2
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa. Aamu Jätkäsaaressa alkoi muutama viikko sitten erityisen lempeästi. Aurinko kurkisti pilviverhon takaa ja meri näytti olevan yhtä rauhallinen kuin mieli. Meidän tiibetinspanieli Söpö herätteli minut lempeästi tassullaan, ihan kuin hän olisi tiennyt, että nyt on täydellinen hetki lähteä aamulenkille.
Aamulenkillä kotikulmilla – Söpön kanssa Jätkäsaaren rannassa.
Asumme aivan meren äärellä, ja yksi lempparireiteistämme kulkee Jätkäsaaren rantaa pitkin. Siinä on jotakin maagista – sekoitus merituulta, modernin kaupunginosan sykettä ja luonnon rauhaa. Kaupungin äänet hiljenevät ja meren liike ottaa vallan. Tällä kertaa pysähdyimme tutulle laiturille, siihen, missä voi istua hetkeksi alas ja katsella veden peilaamaa taivasta. Tänä aamuna pilvet väistyivät juuri sopivasti, jättäen sinisen aukon keskelle harmaata- kuin taivas olisi hymyillyt meille. Laitureilla on vielä hiljaista, ja vesi peilaa taivaan sinisenä hetkenä, jolloin pilvet tekevät taivaalle oman taideteoksensa.
Kiedoin päälleni lämpimän valkoisen takin ja vedin pipon korville. Söpö hypähti syliini rantapenkillä, ja siinä me istuimme hetken hiljaa. Hän katseli merta vakavana ja viisaana, kuten hänellä on tapana. Pienessä koirassa on yllättävän paljon elämänfilosofiaa, hän tietää, että juuri nämä pienet pysähdykset tekevät päivästä merkityksellisen.
Takin alle puin itse tehtyä. Poolopaita on tehty itse ja farkkuhaalarit on tuunattu vanhoista farkuista. Nämä päällä fiilis nousee korkealle.
Jätkäsaari – Helsingin Manhattan
Jätkäsaari on meille paljon enemmän kuin kaupunginosa – se on koti. On uskomatonta, kuinka läheltä voi löytyä näin kauniita näkymiä ja hiljaisia hetkiä. Täällä meri tuo jatkuvuutta ja muistuttaa, että elämä virtaa eteenpäin omalla painollaan. Jätkäsaaren rannassa on jotakin, mikä pysäyttää kiireen. Täällä arki ja lepo kulkevat käsi kädessä. Ja kun tällaisen hetken saa jakaa rakkaan karvakaverin kanssa, ei oikeastaan kaipaa mitään muuta.
Söpö on mitä parhain lenkkikaveri. Hän ei kiirehdi, vaan pysähtyy tutkimaan ja ihmettelemään. Hänen kanssaan opin pysähtymisen taidon joka aamu uudelleen. Ja juuri siksi nämä hetket tuntuvat niin merkityksellisiltä, ne ovat pieniä palasia suuresta onnesta. Tällaiset aamut ovat muistutus siitä, miksi rakastamme näitä kotikulmia ja miksi Söpö on elämäni paras lenkkikaveri.
Nautinnollista pääsiäistä kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Käsityöharrastus ei ole halpaa
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa! Tiedätkö, mikä on vielä kalliimpaa kuin bensan hinta, sähkö ja avokadoleipä yhdessä? No, käsityöharrastus tietenkin! Ja silti me vaan hymyillään, kun löydetään se ”tarpeellinen” trikoo- tai merinovillakangas – viidettä kertaa tällä viikolla.
Käsityöharrastus ei ole halpaa. Mutta se on terapeuttisempaa kuin viisi kertaa psykologilla – ja tuotoksista saa pitää kiinni.
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa!
Tässä ei ole kaaos – tässä on luovuuden polku.
Langat maksaa, mutta niin maksaa elämäkin – ja kangas vielä enemmän! Hyvä merinovillalanka voi maksaa enemmän kuin viikonloppureissu Kuopioon, ja viskoositrikoo tuplasti sen verran – jos siinä on flamingoja tai seeproja. (Koska miksi ei?) Ja silti me ostetaan – koska se kuosi! Se fiilis! Ja se mahdollisuus, että just tästä syntyy mekko, joka pelastaa koko elämäntilanteen.
Varasto ei ole kaaos – se on järjestetty inspiraatio
Kun joku kysyy, miksi sinulla on 27 muovilaatikkoa lankaa ja kangasta olohuoneessa, vastaat: ”Tää on mun varasto. Tärkeä osa prosessia.”
Käsityöläisen kaapit eivät ole täynnä rojua – ne ovat täynnä potentiaalia! Jokainen kaavapaketti, kangaspala ja puikko odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ja koska kangas ei homehdu (toivottavasti), se on melkein kuin säästötili – mutta hauskempi.
Ei, en kaatanut kaapillista materiaalia pöydälle. Tämä on suunnittelua.
Ompelukone ei petä – paitsi silloin kun se tekee sitä ihme siksak-jumitusta
Sä tiedät, että tää harrastus ei ole halpa, kun huomaat sanoneesi ääneen lauseen: ”Tarvitsen uuden peitetikkikoneen.” Ja sitten selaat Tori.fi:tä, Verkkokauppaa ja kaikki suomalaiset kangaskaupat… vaan huomatakseen, että kaikki koneet maksavat saman verran kuin viikon Thaimaan-reissu.
Mutta hei – ainakin kone pysyy kotona. Ja sillä saa aikaan itselle täydellisesti istuvat housut, joita kaupasta ei koskaan löydy. Vähän kuin tekisi ruokaa itse – paitsi että tämä voi vaatia 40 euron kaavat, kolme metriä kangasta ja hermoromahduksen.
Mutta se tunne, kun valmistuu… priceless.
Se hetki, kun viimeinen tikki on tehty, lanka päätelty, tai ompelusauma silitetty. Se on euforiaa. Se on se hetki, kun peilin kautta katsoo sinua uusi vaate – jonka sinä teit. Ihan itse. Omat kädet, omat virheet ja oma ylpeys. Ja silloin koko se kangasbudjetin repeäminen ei tunnu enää missään.
Tarkoitus oli vain lyhentää yhdet housut – nyt on ompeluhuone, 400€ kone ja oma Etsy-kauppa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: