Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
2
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä luodaan hiljaisten aamujen hämyssä. Valo herättelee varovasti ja kutittelee nenää, on aika herätä uuteen päivään. Hitaasti venytellen nousen ylös, kahvin tuoksu valtaa asunnon, on vain tämä hetki, elämän keveyttä ei voita mikään.
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
On hiljainen aamu. Sellainen, jossa valo hiipii verhojen raosta lempeästi, eikä mikään kiire hengitä niskaan. Tämän kaiken pehmeyden keskellä pysähdyn kädessäni lehti, jonka sivut vielä hieman kahisevat uutuudestaan. Sen kannessa tuijottaa vahva katse, mutta omassa maailmassani ei juuri nyt ole tilaa muulle kuin rauhalle.
Päälläni on harmaa collegepaita*. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan nuorimman poikani tekemä. Lahja, joka lämmittää enemmän kuin mikään villatakki voisi. Se muistuttaa minua rakkaudesta, käsillä tekemisestä ja siitä, kuinka suuria asioita pieniin pyykkikoreihin voikaan piiloutua. Hihaani koristaa keltainen virkattu hiusdonitsi, omien käsieni jälki. Se on pieni ilon pilkahdus, väriä arkeen, ja samalla todiste siitä, että vaikka elämä välillä väsyttää, luovuus ei katoa.
Muuton jälkeen: Pieniä lepohetkiä ja käsin tehtyä lämpöä
Takana on muutto. Rankka sellainen. Seiniin jäi naurua, huokauksia ja monta muistoa. Muuttosiivous pyyhki pois viimeisetkin jäljet, mutta sydämeen jäi polku, joka kulki läpi kodin, huone kerrallaan. Nyt ollaan uudessa ja vaikka kaikki ei ole vielä järjestyksessä, jotain on silti kohdallaan. Makuuhuoneen sängyllä lojuu Vogue. Se on kuin pieni silta toiseen maailmaan, täynnä tarinoita, inspiraatiota ja unelmia. Mutta minulle tärkeintä juuri nyt on tämä hetki. Se, kun voi vain olla, pehmeässä paidassa, itse virkatun donitsin kanssa, ja antaa kehon ja mielen hengähtää.
Muuton jälkeen olo voi olla hauras mutta toiveikas. Kun pöly laskeutuu ja ensimmäinen kahvi juodaan uudessa keittiössä, huomaa, miten tärkeää on ympäröidä itsensä tutuilla, rakkailla asioilla. Poikani tekemä collegepaita ja oma virkattu donitsi kantavat mukanaan kodin tunnetta, muistutuksia siitä, että koti ei synny vain seinistä, vaan tarinoista ja käsin tehdyistä hetkistä.
Jos olet itse muuttanut tai uuden alun äärellä, pysähdy hetkeksi. Kiedo ympärillesi jotain pehmeää, keitä kuppi teetä ja anna itsellesi lupa vain olla. Kaikki järjestyy ajallaan ja sillä välin, pienet ilot ja rakkaudella tehdyt asiat kantavat pitkälle. Elämän kauneus piilee juuri näissä itse tehdyissä vaatteissa, rakkaudessa perheeseen, rauhassa kiireen jälkeen. Siinä, kun kevätvalo osuu kasvoihin ja tietää, että on ihan hyvä juuri näin.
*Collegepaita on oikeasti poika tehnyt itselleen ja nyt se muuton aikana siirtyi minun kaappiini. Poika ei enää halua pitää sitä. On ollut yksi rakkaimmista paidoista hänellä.
Kuvan kahvikuppi on työkaverini tehnyt ja on yksi suosikkikuppejani, josta tykkään juoda kahvini.
Nähdään taas pian.
Lämpöisin ajatuksin,
Nanna
LUE MYÖS:
Oodi farkkutakille
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS: