Kun pinna palaa ja kori täyttyy
0
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: