Kun pinna palaa ja kori täyttyy
0
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vanhat aarteet käyttöön
Vanhat aarteet käyttöön ja unohtunut asu pääsee taas arkeen, kun siivoaa varastoja.
Aina välillä sitä huomaa, kuinka omat varastot ja laatikot kätkevät sisäänsä oikeita aarteita. Meidän ulkoinen varasto on ollut pitkään sellainen ”sitten joskus” -projekti: täynnä laatikoita, joihin on pakattu niin vaatteita, leluja kuin muistoja. Nyt muuton myötä tuli vihdoin hetki tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä tyhjentämään varastoa. Ja voi että, mitä kaikkea löytyikään!
Eilen esittelinkin vanhoja töitäni:
Vanhat aarteet käyttöön
Yksi iloisimmista löydöistä oli sinisävyinen camokuosinen asu, jonka olin jo melkein unohtanut. Muistan ommelleeni tämän setin muutama vuosi sitten, mutta jossain vaiheessa se jäi kaapin perälle, kun se ei enää istunut mukavasti päälle. Ehkä vähän kiristi sieltä ja puristi täältä ja mukavuus on aina ollut minulle kaiken pukeutumisen kulmakivi. Nyt kun varasto oli käyty läpi ja tämä asu löytyi, päätin kokeilla sitä päälle puoliksi vitsillä. Ja mikä iloinen yllätys: asu mahtui taas päälle ja tuntui vieläpä hyvältä! Se tunne, kun oma tekemä vaate, johon liittyy muistoja ja omaa kädenjälkeä, istuu jälleen, se on vertaansa vailla.
Vanhat vaatteet, uusi elämä
Tässä asussa yhdistyy monta asiaa, joista pidän:
- Rento malli, joka sopii niin kotoiluun kuin rennolle ulkoilulenkille.
- Camokuosi, joka tuo juuri sopivasti särmää ja hauskuutta tyyliin.
- Itse tehty vaate, joka muistuttaa siitä, että ompelutaidoilla voi luoda jotain täysin omaa ja uniikkia.
Olin yhdistänyt asuun vanhat luotto-Adidakset ja beigen lippiksen ja kokonaisuus toimi täydellisesti työpäivään. Yksinkertaista, mukavaa ja kuitenkin oman näköistä. Adidakset olen ostanut aikanaan naapurilta ja Leviksen lippis löytyi muutama viikko sitten Helsinki Outletista. Tarvitsin uuden lippiksen ja tämä beige lähti mukaan.
Varaston tyhjennys on enemmän kuin siivous
Kun avasin laatikoita ja kävin tavaraa läpi, tajusin taas, kuinka paljon meillä oikeasti on olemassa jo kaikkea tarpeellista ja kaunista. Kestävä pukeutuminen ei aina tarkoita uusia eettisiä hankintoja, vaan joskus se suurin vastuullisuus löytyy ihan vain siitä, että käytämme sitä, mitä meillä jo on.
Tämä asu muistutti minua myös omasta matkasta: kehosta, muutoksista ja siitä, kuinka oma olo ja vaatteet voivat kulkea käsi kädessä. Tietyt vaatteet ovat enemmän kuin kangasta – ne kantavat mukanaan tarinoita, vaiheita ja muistoja.
Materiaali on aikanaan ostettu kuopukselle, jolla oli pienenä camovaihe, en kuitenkaan saanut pukua tehtyä ja materiaali unohtui kaapinperukoille. Kun vihdoin osuin tuohon kankaaseen, kysyin haluaako poika siitä vielä jotain. Ei halunnut, joten kankaasta valmistui sitten minulle asu. Kaapissa on toinenkin kangas, joka on hänelle hankittu, mutta ei halua siitä enää mitään. Eli ensi syksynä teen siitä jotakin kivaa itselleni.
Pienet löydöt tuo suuret ilot
Tämä camo-asu oli vain yksi monista löydöistä. Varastosta löytyi myös kasa keskeneräisiä ompelutöitä, kangaspaloja, kirjoja ja muuta inspiraatiota tuleviin projekteihin. Kun katsoo omia tavaroitaan uusin silmin, löytää usein uutta intoa ja luovuutta.
Jos sinäkin mietit, että vaatekaapissa (tai varastossa) ei ole mitään päällepantavaa, suosittelen lämpimästi pientä aarteenetsintää omista nurkista! Saatat yllättyä siitä, kuinka monta mahdollisuutta sinulla on jo olemassa.
Minun vinkit oman vaatevaraston läpikäymiseen:
- Ota aikaa: Käy rauhassa läpi yksi laatikko tai kaappi kerrallaan.
- Sovita rohkeasti: Vaate, joka ei aiemmin toiminut, voi tänään tuntua täydelliseltä.
- Kunnioita tarinoita: Jokaisella vaatteella on oma historiansa ja arvosta sitä.
- Uusi ja yhdistele: Vanhakin vaate saa uuden elämän uusilla asusteilla tai pienillä muokkauksilla.
Tämän päivän oivallus: ”Parhaat aarteet löytyvät silloin, kun niitä ei osaa etsiä.”
Olen niin iloinen, että tämä camo-asu on taas osa arkeani. Se muistuttaa minua siitä, että oma tyyli ei vaadi uutta vaan se syntyy siitä, mitä jo rakastamme.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: