Lempineuleet osa 2
4
Aikaa on vierähtänyt paljon ja nyt lempineuleet osa 2 pääsee vasta ulos teidän luettavaksi. Olen nimittäin ihan kokonaan unohtanut tämän lukijan toiveen täyttämisen. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä. Esittelen siis ne minun lempineuleet, jotka olen ihan itse joskus tehnyt. Kaikki ovat lempineuleita, mutta osasta tulee vähän enemmän ja katsellaan, millaisia tähän kakkos osaan tulee esille.
Lempineuleet osa 2
Olen harjoitellut neulomisen jalon taidon nuorena aikuisena, kun odotin esikoistani ja halusin ehdottomasti hänelle tietynlaisen nutun. Siitä lähti neuloosi lapasesta ja tässä olemme nyt. Monet neuleet ovat pääseet jo uusiin koteihinkin, kun en kaikkiin enää mahdu, mutta osaan mahdun ja uusia on tullut tehtyä monen monta. Yhä useammin myös ilman mitään ohjeita, oman maun mukaan siis.
Skappel
Heräsin aika myöhään skappeliin, mutta lopulta tein paidan meidän Krakovan reissulle vuonna 2019. Oli muuten ihana kääriytyä tähän aina kun tultiin takaisin asunnolle. Paita on minulle aivan liian suuri, mutta se ei haittaa yhtään mitään. Käytän paitaa edelleen kotona lähes päivittäin. On muuten lähdössä meidän seuraavalle reissullekin mukaan.
Neulottu hääpuku
Tämän puvun olen tehnyt vuosia sitten. Oli yksi ensimmäisistä neuleita, joita olen tehnyt ja tämä päätyi lopulta hääpuvukseni vuonna 2006 kun meidät vihittiin mieheni kanssa. Täydellinen se ei ole. Virheitä on paljon, mutta niin kuin totesin, se on minun ensimmäisiä töitäni.
Villa-asu
Harmaa hame on myös neulottu kauan sitten, Florica -langalla 90 -luvulla. Edelleen kovassa käytössä. Ehkä välillä minun on vaikea yhdistellä hametta, mutta neule, jonka olen muutama vuosi sitten tehnyt on ollut hameen kanssa paras kaveri.
Lepakkohihainen neule
Tämä ihana neule valikoitui sen vuoksi, koska lepakkohihat ovat aina olleet minun se juttu. Vuosien saatossa olen tehnyt monenlaisia lepakkohihaisia paitoja niin ompelemalla kuin neulomalla. Tästä tuli heti suosikkini numero yksi kun se valmistui muutama vuosi sitten.
Virkkaus on ottanut ison harppauksen
Virkkaamista olen opetellut vasta nyt vanhempana. Taisin ensimmäisen kerran virkata jotakin tuossa 2007 ja sen jälkeen jäi koukku pitkäksi aikaa nurkkiin pyörimään. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen koukulla puuhastellut aktiivisesti ja olenkin jonkun verran oppinut hommaa. En vieläkään oikein ymmärrä ohjeita, mutta ei haittaa tahtia.
Virkattu kesämekko
Tämän mekon tekoon meni vuosi. Ja koska aloitin tämän neuleen teon meidän road tripillä kohti Yyteriä, niin tarkoituksena oli myös kuvata valmis työ siellä. Valitettavasti meidän seuraavan kesän Yyteri reissu peruuntui ja mekko oli kuvattava Helsingissä.
Virkattu oloasu
Tämä olikin tavallaan aika taidonnäyte minulta, sillä tässä ei ole mitään ohjetta suuntaan tai toiseen. Lankakin läheni uhkaavasti loppua, joten yläosa menetti takakappaleensa. Tätä asua varjelen ja se päätyy päälle vain tietyissä tilanteissa. Kuten Yyterissä.
Virkattu toppi
Tämä toppi on näyttävä, vaikka on todella helppo työ. Ei tarvitse osata tehdä kuin pylväitä. Kaikki yhdistetään myös pylväillä. Ihan uskomattoman helppo valmistaa ja olen jopa ohjeetkin tehnyt tähän toppiin.
Virkatut hiirisukat
Nämä sukat ovat todella suloiset ja lempparini. Tykkään kaikesta tällaisesta ja kotona on kiva tallustella erilaisissa hassuissa tossuissa ja sukissa. Siksi hiirulaiset ovat minulla arkipäivää kotosalla.
Vaikuttaa nyt sille, että ennen kuin vuosi vaihtuu on pakko tehdä tähän vielä yksi osa, sillä aika paljon jäi vielä ihania lemppareita ulkopuolelle. Eli palaan asiaan ennen kuin vuosi koosteet iskeytyy kuvaruutuun. Lupaan sen. Harmi, että tässä meni näin monta kuukautta, vaikka tämä postaussarja piti olla valmis nyt syksyllä. Näillä mennään.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Peilikuvia
Peilikuvia on vaikea ottaa, enkä ole niiden ottamista oppinut näiden vuosien aikana, vaikka miten olen opetellut. Koko ajan otan peilin kautta kuvia, kun yritän esitellä päivän asujani. Mutta harva niistä sitten lopulta päätyy yhtään mihinkään. Minun kohdallani peilikuvat eivät toimi mitenkään päin. Ei mitenkään.
Peilikuvia
Jos ihan totta puhutaan, en oikein ole koskaan edes ymmärtänyt näiden kuvien päälle. Ongelma minulla on kuitenkin se, ettei minulla arjessa ole enää ketään, joka kuvaisi asujani samalla tavalla kuin ennen. Ei ole autoa, jolla minua kuljettaa töihin ja kotiin. Ei miehellä ole sellaiseen aikaakaan, kun hän käy myös töissä ja aivan eri aikaan kuin minä. En minä halua työpaikalle ennen kahdeksaa, jos päivä alkaa vasta kello 13.00. Joten pakko jotenkin pärjätä omin voimin näiden kuvien kanssa.
Paras apuväline on tripod, valitettavasti sekin useasti unohtuu kotiin. Eli, mikään järkevä ratkaisu ei siis onnistu meikäläiseltä ja on pakko valittaa siitä tänne ihan estottomasti. Kolmas vaihtoehto on olla ottamatta kuvia ja pitää some hiljaisena. Sitä lähinnä teenkin. Ihan jo siitä syystä, että nämä peilikuvat eivät minun kohdalla toimi mitenkään. Toki välillä niiden kanssa leikin, mutta koska en niistä pidä, niin ne eivät myöskään juurikaan mihinkään julkaisuun pääse. Paitsi nyt.
Irvistys pelastaa jo jotakin.
Hyvin se takki näkyy juu.
Kuvaaminen on hankalaa
Nykyään tuntuu, että kuvaaminen on todella hankalaa puuhaa. Ennen oli paljon helpompaa, kun se kuvaaja kulki aina mukana joka paikkaan. Nykyään ei niinkään. Ja mukaan on tullut myös unohtelu, lähdetään johonkin ja päätetään, että nyt otetaan kuvia siitä ja tästä. Hmmm, miten käykään? Kotona huomaan, että ai hemmetti, ne kuvat jäi ottamatta. Ja sitten tulee harmi kun olisi ollut kiva esitellä kiva asu täälläkin. Joko itse tehtyä tai sitten vaatekaappipäiväkirjan sivuna.
On vielä yksi juttu ja se on se, että en edes pidä kuvattavana olemisesta. En ollenkaan. En välttämättä haluaisi ollenkaan sitä hommaa. Olisi paljon kivempi kuvata muita kuin itseään. Mutta, koska teen lähes yksinomaan itselleni, niin niitä ei kauheasti kuvata muiden päällä. Joten on vain kärsittävä tästä tilanteesta. Ei auta kuulkaa mikään. Sopeudu tai lopeta. Näin se menee.
Pökkelönä on hyvä olla.
Hauskaa lauantaita!
Seuraa minua: