Mies on nukkunut vuoden sohvalla
0
Mies on nukkunut vuoden sohvalla, eikä tähän liity mitään dramatiikkaa. Hän kaipaa meidän yhteiseen sänkyyn, mutta joutuu nyt vain nukkumaan sohvalla. Syy ei ole hänen eikä minun, eikä myöskään meidän lapsen. Vaan ihan muusta syystä ja nyt kerron siitä täällä ja siitä miten se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.
Mies on nukkunut vuoden sohvalla
Muutimme runsas vuosi sitten Helsingin Manhattanille, monesta syystä. Koska halusimme olla lähempänä kaupunkia, kaikki kävelymatkan päässä. Halusimme siirtää pojan toiseen kouluun, joka antaisi hänelle enemmän mahdollisuuksia ja tietenkin meidän koiravanhuksen vuoksi. Nuppu ei siis enää oikein jaksanut rappuja kulkea ylös ja alas. Ei viihtynyt pihalla ja vaikka luonnossa on koirilla kiva temmeltää, se alkoi olla Nupulle hiukan liian pelottavaa. Kun käytiin täällä välillä kävelyllä koirien kanssa, huomattiin, että molemmat koirat tykkäsi alueesta ja me tietenkin myös. Joten kun sopiva asunto ilmaantui eteen, niin muutimme kuukauden varoajalla tänne.
Miten tämä muutto liittyy nyt tähän, että mies joutuu nukkumaan sohvalla? Minäpä kerron. Aika pian muuton jälkeen huomattiin, ettei Nuppu jaksa hypätä enää sängylle ja muutenkin dementia alkoi vaivata koiraa enemmän. Illat ovat Nupulle levotonta aikaa ja vähän pelottavaa. Nuppu on tehnyt oman pesän olohuoneeseen ja viihtyy siellä, mutta pelkää olla yksin. Joten mieheni nukkuu koiran kanssa olohuoneessa. Vähän niinkuin minä nukuin aikanaan Nupun kanssa eteisessä kun oli vauva. Minä tosin nukuin lattialla, mies saa nukkua sohvalla.
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen?
Todellisuudessa ei mitenkään. Tosin mies kaipaa kovasti viereeni nukkumaan. Itse nautin taas kovasti siitä, ettei kukaan ole vieressä. Tai noh, nukkuu Söpö vieressä, välillä ihan kiinni. Eli elämme koirien keskellä tässä. Söpö tosin on aina nukkunut minun vieressä, vauvasta asti. Miksi annamme tämän kaiken tapahtua? Koska se on helpompaa näin. Nuppu saa tuntea turvallisuutta kun isäntä on heti vieressä jos häntä tarvitaan ja huutoa tulee siten vähemmän. Ajattelemme siis myös naapureita yöaikaan. Dementoitunut koira kun saattaa huudella aika pitkään, jos siihen ei reagoi. Me ihmiset myös tiedämme, ettei tämä aika kestä pitkään enää, joten teemme vanhuksen elämästä mahdollisismman helppoa ja hyvää.
Nuppu on nyt 17 -vuotias ja yritämme helpottaa hänen loppumatkaansa mahdollisimman paljon. Toistaiseksi ei ole kipuja, eikä muita lääkkeitä kuin silmätipat. Sydän toki vuotaa, mutta ei ole vielä aiheuttanut sen enempää vaivaa. Ehkä tilanne tästä muuttuu vielä. Koira on reipas ja iloinen, puolikuuro mummeli. Nuppu on unohtanut täysin, että on minulle vihainen ja on ihanaa miten Nuppu juoksee moikkaamaan minuakin jo kun tulen kotiin. Nuppu on ollut siis siitä asti kiukkuinen minulle, kun Söpö tuli taloon. Mutta on unohtanut koko homman. Näillä mennään ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Seuraa minua: