Paljon onnea minä
2
Paljon onnea minä. Viikolla tuli jälleen yksi vuosi lisää ikään ja täytyy sanoa, että tuntuu todella oudolle olla 52 -vuotias, kun pää tuntuu olevan vielä kuin nuorella naisella. En varmaan ikinä totu siihen, että olen vanhempi kropaltani mitä olen mieleltäni. Kroppa tuntuu hajoavan jokaisella askeleella, mutta ajatuksissani tuntuu kuin leijailisin ilmassa kuin keijukainen.
Paljon onnea minä
Vietin synttäreitäni aika tavallisesti. Ensin olin töissä, sitten UFFin tasarahapäivillä ja sen jälkeen tallusteltiin syömään ja kotiin tutumaan. Vähän luksusta arkeen. Tasarahapäiviltä en kauheasti mitään hankkinut, vain jotakin pientä, jota tarvitsen meidän juhliin. Eli siis blingbling oli etsinnässä ja hyvä sellainen löytyikin. Kun sopivat tamineet löytyy, niin on helppo juhlia. Tietenkin tallustelin töistä suoraan mieheni kanssa treffeille. Nähtiin Kampissa, josta tallusteltiin hitaasti UFFiin Fredalle. UFFissa nyt ei käytännössä kauaa oltu, kun tiesin mitä etsin ja nappasin mukaani sen mitä etsin.
Shoppailun jälkeen laitoimme tassua toisen eteen ja kävelimme kohti Merimakasiinia, jossa oli tarkoitus nauttia päivällistä ja tosiaan, kyllä nautin ja täysillä. Mies tilasi itselleen tomaattisen kalakeiton ja minä puolestani katkarapuleivän. Vatsat tuli täyteen ja ai että oli hyvää. rankan työrupeaman jälkeen on aina ihanaa nauttia näin olostaan. Vähän pitää siis juhlia, vaikka suuresti ei juhlisikaan.
Miltä tuntuu vanheta?
Tässä on singahdeltu sinne ja tänne jo monta kymmentä vuotta ja useasti on kyselty miltä tuntuu vanheta ja miltä tuntuu hengailla somessa kaikkien nuorien ja kauniiden keskellä. Siihen vastaan, että en heidän kanssa rupea kilpailemaan. Minä olen minä ja elän miten haluan. He ovat he ja elävät niin kuin he haluaa. En vertaile itseäni heihin, minä olen joskus itse ollut nuori ja elin onneksi ilman somea siihen aikaan. Ehkä siksi minulla on niin paksu nahka, etten pienistä hätkähdä. Koska minua on vain yksi, olen ainutlaatuinen, joten senkään vuoksi minun ei tarvitse yhdenkään muun kanssa kilpailla.
En muutoinkaan ihan tuota vertailua tai kilpailua ymmärrä. Eikä minun tarvitse, puuhastelen omiani ja omassa pienessä kuplassani. Olen iloinen jokaisesta ihmisestä, jotka tulee minun kuplaani, moikkaa ja tykkää. Se riittää minulle. Jokainen ryppy ja jokainen harmaa hiustupsu on osa elämää, joka on eletty täysillä. Olen rakentanut elämäni sellaiseksi kuin haluan sitä elää ja silloin ei kiinnosta haluta jonkun muun elämää. Näin tämän itse näen. Mitä mieltä te olette tästä?
Mahtavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hei nyt ommellaan
Viikko siitten hihkaisin heti aamusta, että hei nyt ommellaan ja nostin kolme työtä keittiön pöydälle, jotka ajattelin ommella. Homma meni aika täydellisesti päin vesilintua. Ompelin lopulta kaksi vaatetta, joista toinen meni purkuun kokonaan. Näin en sitten oikein ommellut kuin sen yhden ainoan asian. Mutta joskus käy näinkin ja se on ihan ok.
Hei nyt ommellaan
Ensimmäinen työ oli pojan pieneksi jäänyt paita, sekä hänen kaksi t-paitaansa, näiden lisäksi löysin ylijäämälaatikosta vielä palan mustaa pitsiä. Suunnitelmissa oli yhdistää nämä kaikki toisiinsa jotenkin ja ajattelin tehdä homma hiukan over the top tyylillä, mutta se sitten jäi, kun matkan varrella ajattelin, etten sitä sitten tule käyttämään, jos laitan ison määrän kaikenlaista hörhelöä. Suunnitelmissa olisi vielä tehdä selkään painatus, mutta katsellaan sitä sitten joskus. Nyt on kuitenkin paita valmis.
Tarvikkeet:
- Kaksi numeroa liian iso kauluspaita
- Kaksi numeroa liian isoa t-paitaa
- Mustaa pitsiä
Tee näin:
- Pura paidasta tasku
- Leikkaa paidan sivut ja hihat irti olkapäiltä alas asti
- Tee sama toiseen t-paitaan
- Ompele pala pitsiä t-paidan helmaan
- Ompele kauluspaidan hihan puoleiset kappaleet t-paidan keskikappaleeseen
- Ompele tasku sopivaan kohtaan
- Leikkaa pitsistä hihan pätkät
- Ompele hohat kiinni kauluspaidan hihaan
Tästä työstä jäi yli yksi t-paita, jonka kiikutin omaan kaappiin. Jää nähtäväksi tulenko sen vielä tuunaamaan jotenkin, vai tuleeko se käyttöön ihan sellaisenaan. Nyt kuitenkin kaapissa on over size paita, joka ei nyt sitten ole ihan niin yliampuva mitä alun perin suunnittelin. Tavallaan ihan hyvä juttu vain, ettei ole. Tätä voi nyt käyttää myös töissä ihan huoletta.
Homma menee päin seiniä
Seuraavaksi laitoin leffan pyörimään, otin purkurin käteen ja aloin työstää farkkuja ja pliiserattua hametta. Ajatuksena oli yhdistää nämä kaksi erilaista materiaalia toisiinsa. Aloitin purkamalla farkkujen sivusaumat ja sen jälkeen leikkasin sivusaumoihin hameesta kaksi osaa. Tämä työ meni sitten niin harakoille ettei mitään määrää. Sovitin työtä päälleni ja ei auttanut muu kuin alkaa purkaa työtä. Tällä kertaa purin farkut kokonaan palasiksi. Nyt kyseiseen projektiin on tullut mukaan myös rikkoutuneet nahkahousut. Eli näistä kolmesta eri vaatteesta on tulossa jotakin yhtenäistä, mitä se sitten ikinä mahtaa olle, niin selviää sitten joskus. Kun seuraava ompelupäivä koittaa.
Ja koska tämän työn kanssa meni loppu aika päivästä, niin en päässyt kolmanteen hommaan käsiksi ollenkaan. Myös se saa nyt odottaa ensi kertaa. Siinäkin työssä yhdistän fakkujen jämiä ja nahkajämiä. Näitä kun tuolta ylijäämälaatikosta löytyi. Pieni harmi tästä nyt tuli, mutta aina ei voi onnistua ja voi olla, että seuraava työ sitten tuleekin onnistumaan. Ainakin toivon niin.
Rentoa isänpäivää!
Seuraa minua: