Liituraitaiset hääpäivähousut
0
Tässä on nyt ne liituraitaiset hääpäivähousut, jotka minun piti laittaa meidän 18 -vuotis hääpäivän juhliin päälle. Mutta ne eivät koskaan menneet päälleni tuona päivänä. Koska meillä oli eilen treffit ja mentiin leffaan, halusin hiukan pukeutua paremmin kuin yleensä, niin kaivoin nämä pöksyt kaapista.
Liituraitaiset hääpäivähousut
Olen alunperinkin ommellut nämä housut hääpäivää varten. Alunperin housuissa oli myös henkselit, mutta poistin ne eilen. Ne eivät ihan toimineet minulla. koitetaan toisiin housuihin sitten joskus. Housut ovat korkeavyötäröiset, niin kuin minulla yleensä aina kaikki on. Kaava on tietysti taasen tuttu ja yksi lemppareitani. Olenhan samalla kaavalla tehnyt housuja siitä lähtien kun tämä lehti on ilmestynyt.
Kaavatiedot: Miss B 2/92
Miss B on Burdan nuorille suunnattu lehti, tai oli siis aikanaan. Ja koska minun juttuni on 80-90 -lukujen tyylit, niin näitä lehtiä käytän edelleen, kun teen vaatteita. En nyt koko aikaa, mutta melkein. Näitä housuja olette nähneet paljon ja lisää on tulossa aivan varmasti. Mutta on kyllä ihanaa pukeutua itse tehtyihin vaatteisiin.
Housujen kanssa puin vintage -paidan, jossa röyhelö pääntiellä. Paidan olen ostanut aikaa sitten Fiskarsin kylästä. Village Vintage oli paikan nimi, ei ilmeisesti ole enää? Ei ainakaan toimi enää nettisivut. Mutta myymälä oli aivan ihana ja löysin silloin kaikenlaista kivaa ja jokainen vaate on edelleen kovassa käytössä.
Treffit ja yhteinen aika
Arki on ollut aika rankkaa, mies tekee töitä ja opiskelee samaan aikaan ja minulla on ollut kova kiire töiden kanssa. Emme ole juuri nähneet toisiamme ja kun näemme, se on sellaista moi ja hyvää yötä tai huomenta ja heippa. Joten nyt oli pakko ottaa vähän yhteistä aikaa meille kahdelle. Tämän kertaisilla treffeillä päätimme mennä leffaan katsomaan Tim Burtonin leffaa Beetlejuice. Tykkäsin leffasta, oli hyvä kakkososa.
Asia mistä en tykännyt, oli se, että puhelinta räplätään elokuvan aikana. Noilla leffahinnoilla luulisi puhelimen pysyvän taskussa hyvin syvällä. Noh, koitin siitä huolimatta keskittyä elokuvaan ja unohdinkin lopulta koko puhelinten käytön. Leffan jälkeen sujahdimme vielä läheiseen vanhaan apteekkiin, joka nykyään on viinibaari. Tuli kunnon Krakova fiilikset paikasta. Ja tuonne menemme varmasti uudelleenkin. Treffit eivät olleet mitkään viimeisen päälle, mutta ei me sitä kaivattu, vaan ihan rentoa olemista vain.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: