Mikä vaatteissa kiehtoo?
2
Mikä vaatteissa kiehtoo? Tätä olen mittinyt tässä muutaman päivän, kun olen tätä vaaterumbaa tässä käynyt ja raahannut syys -ja talvivaatteet ylös ja kaikki kesävaatteet on viety alas. Mikä kumma vaatteissa viehättää niin paljon, että niitä haluaa kerätä tällaisia määriä? Älkää ymmärtäkö väärin, en ole muuttumassa minimalistiksi, se ei toimi minulla.
Mikä vaatteissa kiehtoo?
Olen siis kaksi päivää ihan kaikessa rauhassa tyhjentänyt vaatekaapit ja vaihtanut vaatteet päittäin, kengät on vielä laittamatta, mutta vaikuttaa sille, että homma olisi suht hanskassa. Löysin ison määrän ”uusia vaatteita” eikä näin ollen tarvitse alkaa ostelemaan mitään kaappiin, ainakaan sen suurempia juttuja. Muutamat vaatteet lähtee kirpparille ja muutamat tuunauspinoon. Löysin siis jälleen kaapista sopimattomia asioita, jotka lähtevät nyt pois elämästäni.
Minulla yksi ainoa vaatimus vaatteelle, joka saa olla kaapissani ja seon se, että se tuntuu päälläni lempivaatteelle. En halua kaappiin mitään sellaista, joka ei lemppari ole. Silloin useasti voikin tulla sellainen olo, että kaapissa ei ole mitään puettavaa. On vähän sellainen tyhjän kaapin syndrooma. Kun alunperin hankkii vain lempivaatteita, niin silloin ei tuota ongelmaa tule vastaan. Nyt vain joudun luopumaan osasta lempivaatteita, koska ne eivät enää sovellu päälleni. Eivät mahdu tai eivät enää istu oikein. Kaikkea en voi myöskään tilan puutteen vuoksi laittaa tuunauspinoonkaan, joten joku saa annettua hyvän kodin näille.
Tyhjän kaapin syndrooma
Tyhjän kaapin syndrooma on monen naisen vihollinen. Kaappi täynnä vaatetta, muttei mitään päälle laitettavaa. Myös minulla oli joskus nuorempana näin ja aloin taistella sitä vastaan. Keinoja oli monia, mutta vasta myöhemmin aloin ymmärtämään, että minun kohdalla paras tapa päästä ongelmasta eroon on se, että täytän kaappini tietyllä tavalla. Ja tosiaan olen kokeillut kaikenlaista, myös minimalismia jo silloin kun se ei vielä ollut se juttu. Eikä se koskaan onnistunut minulla.
Lopulta löysin oman tapani ehkäistä tuota tyhjän kaapin ongelmaa. Hankin ja tein vain vaatteita, jotka tuntuvat heti päällä lempivaatteilta, kaikki muu jää hankkimatta ja tekemättä. Näin kaappiin ei kulkeudu mitään sellaista, jota en käytä. Toki tässä iässä vartalokin muuttuu ja aina ne kaikki lempivaatteetkaan eivät enää sovi. Silloin on päätettävä niiden jatkosta. Tuunataanko vai myydäänkö. Myyminen on nyt pakollinen ja ne mitkä eivät mene myy, menee jakoon.
Nyt on kiva katsoa järjestyksessä olevaa kaappia. Kohta se on taas sekaisin…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Seinäjoen käsityömessut
Kaupallinen yhteistyö: Seinäjoen käsityömessut
Kaupallinen yhteistyö: Seinäjoen käsityömessut
Seinäjoen käsityömessut, ihan uusi asia minulle. En ole koskaan ennen ollut käsityömessuilla, enkä myöskään Seinäjoella. Eli kaksi uutta asiaa, kaksi uutta seikkailua oli tiedossa viime lauantaina kun hyppäsin junaan ja lähdin kohti Seinäjokea. Jännitys oli valtava tällaiselle introvertille, joka mieluummin pysyy omissa oloissaan kuin sukeltaa ihmisvilinään.
Seinäjoen käsityömessut
Aamulla kello 6.19 juna lähti puksuttamaan kohti Seinäjokea. Menomatkalla halusin olla rauhassa ja nauttia vain olostani leväten. Siksi hiljainen paikka, oma paikka. Koko osastolla meitä ei ollut kuin muutama henkilö. Sain rauhassa rentoutua pitkän matkan aikana. Oli toki minulla mahdollisuus katsella videoita ja pelata, virkkaushommatkin otin mukaan. Vaikka en sitten juuri virkkaillut, vaan lepäilin menomatkan. Seinäjoelle päästyäni lähdin kävelemään kohti Seinäjoki Arenaa. Palttoot roikkumaan ja ei kun kiertämään.
Messuilla oli mukana muitakin vaikuttajia, kuten Jaana Talvitie ja Tuija Mäki. Pääsimme siis tutustumaan messuihin omalla tavallamme ja pääsimme yhdessä myös lavalle kertomaan käsityöharrastuksestamme. Oli aivan mahtavaa tutustua käsityövaikuttajiin ja luoda kontakteja. Tuijan kanssa kiertelimme yhdessä messuja sen jälkeen kun olin ensin istahtanut neulan alle. Tosiaan, olin varannut paikan tatuoinnille tuon päivän aikana ja sen vuoksi lähdin hyvissä ajoin paikalle, jotta ehdin myös kiertämään aluetta hyvin.
Päivän asuna oli vanhoista farkuista valmistettu korseletti, valkoinen over size kauluspaita ja mustat itse tehdyt korkeavyötäröiset housut. Asu vaati myös ison määrän eri pituisia helmiä.
Mitä jäi käteen?
Käteen jäi vaikka ja mitä, muutakin kuin se tatuointi. Olin ennen reissua jo kirjannut ylös omat tärppini, jotka kiersin tietenkin heti ensimmäisenä. Muutaman asian vien myös töihin nuorille, varsinkin Woolning -ohjelma toisi nuorille hyvän avun kun suunnittelevat neuleita. Mutta löysin paljon muutakin mielenkiintoista kuin vain omat tärppini, joihin tutustuin jo ennen reissua.
Tärpit:
- Tiina Rikala näyttely, @latexbytiinarikala
- Sanna Partanen näyttely, @ssipe_
- Woolning @woolning (Linkki ohjelmaan)
- Kaksosflikat @kaksosflikat
- neuloosisko, @neuloosisko
- Zero Waste Auntie, @zero.waste.auntie.miieli
- Ja tatuointi @bitebacktattoo osastolla.
Vaikuttajat:
- Jaana Talvitie @jaanaknits
- Tuija Mäki @varikaskadenjalki (Linkki blogiin)
Ehkä se kaikkein jännittävin osio oli se, että meitä vaikuttajia haastateltiin neulelavalla. Haastattelijana toimi Strömssöstä tuttu Lee Esselström. Kysymykset olivat helppoja ja jutustuelu rentoa, vaikka ensin jännitti ihan hirmuisesti, että miten tämä nyt oikein menee. Haastattelun jälkeen singahdin tattoo-osastolle ja sain käsivarteen uuden tatuoinnin, taas. Kolmen viikon aikana on tullut kolme tatuointia kehoon. Tämä viimeinen liittyy harrastukseeni ja sen esittely tulee piakkoin, kunhan tulee kunnolla ensin terveeksi. Loppusuoralla ollaan jo. Tatuoinnin jälkeen seikkailin Tuijan kanssa vielä siellä ja täällä. Oli kiva tutustua muihin vaikuttajiin ja vihdoinkin olla myös mukana käsityömessuilla, varmasti tulen toistekin.
Osa kuvista on kuvannu Linda Mäki @lindamarialexandra
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua: