Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
2
Minun viikonloppu oli täynnä ärränpäitä ja hikistä kantamista. Oikeasti, en ole varmaan koskaan kiroillut niin paljon kuin viikonloppuna kun aloimme roudata syys -ja talvivaatteita kohti yläkertaa. Tämä oli ainoa hetki elämässäni kun kirosin sitä, että minulla on niin upea kokoelma vaatteita ja kenkiä.
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Olen useasti miehelleni sanonut sitä, että joutuu kyllä kestämään aika paljon kun on meikäläisen kanssa. En ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä mitenkään päin. Ja se pahin tulee esille aina tällaisen toiminnan kautta. Kiukku ja hammasten kiristys. Kaikki kiitos miehelle, että jaksoi kantaa kanssani nuo monet kymmenet laatikot edes takaisin ylös ja alas. Minä taas kiukuttelin, kun mietin kuumeisesti, että mitkä vaatteet tulee mukaan ja mitkä jäävät varastoon. Kauhea hulabaloo. Sovitin ja suunnittelin asuja ja viikkasin kaappiin.
Mitä tässä siis valitan? En yhtään mitään. Itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja elän sen mukaan. Mutta tietenkin sillä hetkellä kun se kaikkein kovin homma on, niin ei siinä voi kyyneliltä välttyä. Varsinkin kun huomaa, että joku niistä ihanista lempivaatteista ei enää päälle mene. Siinä sitä hammasta purren irvistellään ja siirretään vaatteet kiltisti mappi ööhön. Eli viedään naapuriin myytäväksi. Koko projekti kesti kokonaisuudessaan neljä päivää, eli juuri sen ajan kun minulla oli vapaat. Koko tuona aikana, emme tehneet itse ruokaa, vaan lähdimme kiltisti ravintolaan tai haimme valmiin ruoan kotiin. Näin tosiaan saimme keskityttyä vain ja ainoastaan tähän projektiin.
Nyt voi huokaista helpotuksesta
Nyt ei enää ole itkua ja hammasten kiristystä, vaan nyt on ihana katsoa siistiä vaatekaappia ja siistejä vaatejonoja ja rivejä. Minulla on syvät vaatekaapit, joten vaatteita mahtuu kahdessa mitassa. Kaksi riviä siis yhdellä hyllyllä. Paksun neuleet vievät kaikkein eniten tilaa ja osa niistä onkin laatikoissa kaappien päällä. Niitä en juuri koskaan liikuta mihinkään. Ne saavat olla paikallaan kesät ja talvet. Otan vain tarvittaessa sieltä esille sen minkä tarvitsen.
Parasta tässä hommassa on se, että pääsee kaksi kertaa vuodessa kunnolla näkemään mitä se kaappi on syönyt ja näin pystyy tekemään kunnon siivouksen ja rakentamaan uusia asukokonaisuuksia ja hahmoja. Kyllä, minä rakennan myös erilaisia hahmoja vaatteillani. Vaikka se ei aina välttämättä näy ulospäin, niin minä tiedän hahmot ja niiden hahmojen maailmaan.
Nautitaan vaatteistamme ja puetaan ne ylpeydellä päälle!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Olen taivaanrannan maalari
Olen taivaanrannan maalari ja aika hyvökin siinä. Koen olevani maailman paras oloneuvos ja sitä tukee myös hyvin elämäntyylini. Olen vain ja möllötän. Mitään muuta ei siinä tosiaan tarvita, kuin möllöttäminen. Miten tämä kaikki sitten todellisuudessa ilmenee? Tarkastellaan sitä hiukan tässä.
Olen taivaanrannan maalari
Minusta näkee jo pitkälle, että olen aika laiska tekemään yhtään mitään. Kun pitäisi siivota, keksin heti parempaakin tekemistä. Koen, että siivous on hukkaan heitettyä aikaa. Tuon ajan voi käyttää vaikka ulkoiluun ja seikkailuun. Tai ruuanlaittoon menee aivan liian paljon aikaa, sen ajan voin käyttää siihen, että kävelen naapuri ravintolaan syömään. Asiat, joita jaksan tehdä on matkustaminen, retkeilyt, seikkailut ja makoilu.
Kyllähän minä kuitenkin pakolla nuo kaikki teen, ei siinä, mutta en vapaasta omasta tahdosta. Rehkiminen ei oikein sovi elämäntapahihhulin tyyliin. Tokikaan ei pidä kuvitella, että tykkäisin asua likaisessa kodissa, siitä en pidä ja ruuanlaittokin on kivaa. Kyse on siis enemmän laiskuudesta, tosin, en tykkää siivota ja koen ettei siivoaminen ole naisen hommia edes. Se on aivan liian raskasta puuhaa.
Takki ja neule itse tehtyjä.
Neulemekko on Kierrätyskeskuksen ilmaisosatolta.
Belle Baguette lé cafe
Mikä on elämäntapahihhuli?
Elämäntapahihhuli on ihminen, joka nauttii kaikista elämän pienistä asioista ja keskittyy vain ja ainoastaan niihin nautintoihin. Toki realistinen pitää olla ja sitä arkea on pakko myös elää. Käydä töissä, laittaa kotia, tehdä ruokaa ja käydä kaupassa. Kaikkea ei voi ulkoistaa, vaikka kuinka haluaisi. Siksi on löydettävä fiksu tasapaino, jotta voi elää oman tyylinsä mukaisesti. Nyt vihdoin tässä iässä olen täysin sinut sen kanssa, etten ole siivoushirmu, enkä jaksa puuhastella kyökissä. Tosin kyllä tässä osa syy on myös ammatinvalinta. Saan nukkua pitkään aamuisin ja kun pääsen töistä, pääsen suoraan suihkun kautta nukkumaan.
Tämä systeemi sopii minulle täydellisesti. Ja saan vielä tykseni tehdä kädentaitoja, joka on ihan parasta ja sopii niin hyvin tähän taivaanrannan maalarin titteliin. Eli arki on nautittavaa, koska työssäkin saa tehdä asioita, joita harrastaa. Miten onkaan näin hyvin käynyt? Toki, onhan se kovaa työtä vaatinut, ei ole ollut ihan helppo tie päästä siihen missä nyt on. Mutta se on ihan toinen juttu se. Nautitaan vielä tämä päivä ja huomenna töihin. Tuitui kaikille!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: