Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä, se on ihan itsestään selvää, että näin on. Parisuhde ei ole koskaan iloa ja onnea, vaan välillä myös ristiriitoja. Arki on useasti aika tavallista ja joskus henkisesti rankkaa. Parisuhde voi kadota arjen jalkoihin, hyvinkin salakavalasti. Parisuhdetta pitää muistaa hoitaa ja hoivata, eikä antaa sen valua pois reitiltään.
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Meille tulee helmikuussa jälleen vuosia täyteen, olemme silloin olleet naimisissa 19 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu kaikenlaista, vakavasta sairastumisesta ja avioeron harkinta-ajasta ollaan kuitenkin päästy näin pitkälle ja olemme edelleen yhdessä. Ja ei kyse ei ole siitä, että jäämme huonoon parisuhteeseen, vaan olemme taistelleet kaiken sen hyvän puolesta, jotka suhteessamme on.
Muutama vuosi sitten kirjoitin postauksen siitä, miten parisuhteemme oli kadonnut arjen jalkoihin ja meillä oli avioeron harkinta-aika päällä. Silloin kuitenkin saimme ulkopuolista apua, joka auttoi rakentamaan elämää uudelleen sille pohjalle mitä se oli silloin joskus ennen. Harkinta-ajan jälkeen päätimme siis jatkaa avioliittoa, mutta tiesimme, että kun arki on meillä rankkaa, niin pitää muistaa toinen sen keskellä.
Toisen huomioiminen ja tukeminen on tärkeää
Meillä molemmilla on työ, joka ei ole aina ihan helpoimmasta päästä ja henkisesti olemme useasti aika kuormittuneita. Toki työasioiden kuormitukset pyritään aina hoitamaan työyhteisön kanssa, mutta joskus työt tulevat kotiin mukaan ja silloin on vain pakotettava itsensä siihen, että työt jätetään sinne työpaikalle ja keskitytään ihan muihin asioihin kun pääsee kotiin. Toki meillä vielä ongelmana se, että mies tekee aamuvuoroa ja minä iltavuoroa, niin näemme aika huonosti viikolla toisiamme.
Mies opiskelee työn ohessa, joten sekin vähentää yhteistä aikaa. Aikaa on siis tavallaan varastettava, jotta pääsee palautumaan työstä ja voi keskittyä myös omaan parisuhteeseen. Ei siis riitä, että keskittyy parisuhteeseen vain loma-aikoina, vaan on keskityttävä siihen joka viikko ja joka päivä, tavalla tai toisella. Samaan aikaan pitää myös antaa toiselle tilaa palautua työstä ja antaa kumppanin tehdä niitä omia palautumisasioita, joka minulla on esimerkiksi ompelu ja neulominen. Miehellä on omansa ja hänelle pitää antaa se oma aika. Mutta rajansa niilläkin, oikeanlainen tasapaino pitää huolta koko perheestä.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Syksyn tuntua Porvoossa
Viime sunnuntaina syksyn tuntua oli jo ilmassa kun lähdimme viettämään yhteistä aikaa Porvoon vanhaan kaupunkiin. Porvoo on meillä joka kesäinen paikka, mutta tänä kesänä emme sinne menneet, tästä syystä mies ehdotti, että lähdetään käymään ja mennään syömään.
Syksyn tuntua Porvoossa
Tultiin Porvooseen aika myöhään iltapäivästä, joten oikeastaan kaikki paikat olivat suljettu, joitain turisteja vilisteli siellä täällä ihmettelemässä tätä suloista pientä paikkaa. Me lähdimme vanhan kaupungin laitamille kävelemään ja löydettiin meille ihan uusi asia nimittäin Porvoon linnanmäki. Sinne piti siis sukeltaa katsomaan vähän historiikkia tästä alueesta. Eihän siellä enää mitään muuta ollut kuin kumpu mutta uutta opittiin paljon.
Se olikin sitten tämän reissun ainut yleissivistävä pyrähdys ja kun laskeuduimme kumpareelta alas, alkoi massukka kurnia sen verran voimalla, että päädyimme linnanmäen läheisyydessä olevaan ravintola Saltiin. Tässä paikassa emme olekkaan vielä olleet, joten innolla tutkimme ruokalistaa. Päätimme ottaa koko menuun, sillä heillä oli juuri vaihtunut syysmenu, pakko oli maistaa. Ja voin muuten lämmöllä suositella tätä ravintolaa, hyvää ruokaa, hyvä tunnelma ja aivan ihana henkilökunta.
Menu ei ollut kauhean kalliskaan ja maku oli todella hyvä. Nautin jokaisesta palasta minkä suuhuni laitoin, samalla suunnittelimme seuraavaa matkaa, milloin ikinä se sitten onkaan ja muutenkin otettiin ihan rennosti. Arki on meillä niin kauhean hektistä, emmekä niin hirmuisen paljon toisiamme nää viikolla. Tämä oli kyllä aivan ihana irtiotto, vaikka ei koko päivää kestänytkään.
Syksyinen päivän asu
Minulla oli jo aamusta lähtien tarkka visio siitä, millaiseen asuun sonnustaudun, kun lähdemme Porvoon katuja kulkemaan. Sateisesta päivästä huolimatta päätin laittaa sellaisen asun, joka on enemmän siirtymäasu tulevaan syksyyn. Sillä ihan vielä ei ole niitä kurjia syksyisiä päviviä, mutta pian nekin tulee. Tosin, minulla on vielä kaikki ihanat syys -ja talvivaatteet varastossa, joten on ihan pakko yrittää pukeutua lämpimästi kesävaatteilla.
Asu:
- T-paita: Prisma
- Farkkuliivi: UFF
- Hame: Itse tehty ilman kaavaa
- Trenssi: UFF
- Vyölaukku: Globe Hope
- Kengät: Dr Martens
Olin juuri perjantaina ollut ottamassa uusia tatuointeja ja sain ihoteipistä kauheat allergiaoireet, joten oloni oli todellisuudessa ihan hirvittävä. Ihoni sattui, kuumotti ja teki mieli repiä ne osat ihosta pois, jossa teippiä oli ollut. Tatuoinnit siis voivat hyvin, mutta iho ympärillä oli kauheassa kunnossa. En varmasti unohda tuota koskaan. Onneksi nyt iho on jo paremmassa voinnissa, eikä ihoteippien jälkiä enää oikein ole. Mutta vaikka olo oli kurja, niin nautin silti tuosta reissusta. Oli tosi kivaa olla vain yhdessä.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:


4

























