Sori en seuraa muotia
6
Sori, en seuraa muotia, vaan pukeudun miten haluan. Kesän aikoihin alkoi some täyttyä syksyn trendeistä ja tietenkin kaikki hyppäsi myös minun silmille. Minua ei muoti jaksa kiinnostaa, vaatteet kyllä noin niin kuin yleisesti, mutta en välitä hankkia trendivaatteita. Varsinkin kun kirppareilta löytyy lähinnä vanhempien kausien juttuja.
Sori, en seuraa muotia
Minulle on aina ollut tärkeää se, että pukeutuminen on hauskaa ja se on leikkiä, ei vakavaa, eikä muiden sanelemaa. Sen vuoksi olen jättänyt trendit ja muodin muille ja keskityn pukeutumaan miten haluan ja tietenkin lempivaatteisiini. Ei minulla muita ole kaapissa, kuin lempivaatteita. Olen aina ollut tällainen, oman tieni kulkija. Se oli yksi monista syistä miksi lähdin opiskelemaan vaatetusalalle. Toki silloin oli vähän pakko seurailla muodin tuulia ja opiskella muodin historiaa. Mutta siihen se oikeastaan sitten jäikin. Se muodin seuraaminen.
En ole oikein koskaan ihan ymmärtänyt näitä erilaisia lehtien ja vaikuttajien trendi julkaisuja, joissa sanotaan mitä saa laittaa päälle ja mitä ei. Koska itse lähden aina tuosta asiasta liikkeelle, että mitä haluaa laittaa päälleen. Parasta on kun itse viihtyy niissä asuissa, jotka on itselleen valinnut ja tietenkin miksi pukea päälle trendivaatteita päästä jalkoihin, jos ne päällä tuntee olonsa huonoksi?
Mekko: Globe Hope
Jokaisen pitäisi pukeutua niin kuin haluaa
Olen useasti kuullut sanottavan, että ei uskalleta pukeutua niin kuin haluaisi. Mikä aiheuttaa tuon? Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä kenelläkin on päällään, kunhan on vaatteet päällä, kun lähtee ovesta ulos. Itseäni ei ainakaan. Totta on kyllä se, että jos tulee jotakin hienoa vastaan katson tarkkaan ja rekisteröin kaikki taskut, värin, kuvion ja mallin. Niin kuin juuri tällä viikolla näin upean villakangastakin erään nuoren päällä. Pientä kukonaskelkuviota, täyspitkä villakangastakki. Juuri sellainen, jsota itse tykkään.
Nyt sitten kotosalla olen käynyt läpi kaikki vielä hyllyssä olevat lehdet läpi, että löytäisin jotakin vähän samanlaista. Kangasta on nyt roskasäkeissä vino pino ja iso osa villakankaistani on nelisen metriä pitkiä, joten täyspitkä takki olisi itselläni vähän niinkuin työn alla, kunhan saan asunnon ensin laitettua. Ihan muuten ensimmäinen homma minkä meinaan ommella.
Mutta miksi muuten kukaan katselisi toisten vaatteita? Vain somessa saan negatiivistakin palautetta vaatteistani, mutta tosielämässä taas saan paljon kehuja, ne on tärkeämpiä kuin jonkun anonyymin huutelut. Ei muuta kuin lempivaatteet päälle ja nauttimaan elämästä.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Eettinen kysymys
Suuri eettinen kysymys avautui eteemme Krakovassa heinä-elokuun vaihteessa, kun olimme nauttimassa ihanan kevyestä elämästä siellä. Tämän postauksen teko kesti aika pitkään, sillä en oikein osannut laittaa ajatuksiani järjestykseen. Sen verran olen ollut kiukkuinen itselleni. Matkaillessa kun törmää useasti erilaisiin tilanteisiin, jotka olisi voinut jättää kokonaan reissusta pois.
Eettinen kysymys
Koska olen muuton keskellä tällä hetkellä, niin ompelu -ja neulehommat saavat nyt odottaa ja muutenkin vaatepostauksia tulee nyt hetken aikaa todella vähän. Kirjoittelen siis postauksia, jotka ovat odotelleet nyt pidempään tuolla suunnitelmissa. Mutta niitä blogin oikeita postauksia tulee kyllä heti kun mahdollista. Lupaan sen, blogi ei ole muuttumassa mihinkään. Mutta mennään aiheeseen.
Krakovassa on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa ja paljon on myös sellaista, jota en voi suositella. Itse en esimerkiksi hevosvaunuihin suostu menemään, sillä siinä on isoja eettisiä kysymyksiä. Hevoset seisoo siellä päivät pitkät, nykyään tosin on lakimuutos tullut siihen, että hevosilla pitää olla lepotaukoja sekä ruokaa ja juomaa. Tämä muuttui kun yksi hevonen kuoli tuossa muutamia vuosia sitten. Mutta edelleenkin hevoset seisoo siellä päivät pitkät.
Museum of Alive Butterflies
Vanhan kaupungin ympäristössä jaetaan koko ajan erilaisia mainoksia ja koitetaan sisäänheittää porukkaa erilaisiin museoihin, sekä peliluoliin. Kun sain mainoksen käteeni, jossa oli mainos elävistä perhosista innostuin. Ajattelin, että kyseessä on vähän samalla tavoin rakennettu juttu kuin meillä täällä Suomessa. Eli on erilaisia kasvihuoneita, joissa lentelee sitten perhosia.
Mutta, älä mene tähän lankaan. Itse tosiaan kärsin edelleen siitä, että tuin tällaista toimintaa. Emme olleet kuin hetkisen, kun työntekijä lykkäsi heti meihin perhosia. Näky oli kamala tuossa paikassa. Revittyjä siipiä, kuollieta perhosia siellä täällä. Lapsia, jotka repi perhosia, eivätkä aikuiset sanoneet mitään. Lintuja häirittiin ja kiusattiin. Ei kukkia missään, vain yksi pieni huone, jossa oli kyllä ilman kosteus oikea mutta ihmismäärä oli aivan liian suuri huoneeseen nähden. Älkää menkö, älkää tukeko tätä toimintaa.
Eettisyys matkailussa
Kestävä kehitys on myös matkailussa asia, josta puhutaan paljon. Millä matkustetaan ja mitä määränpäässä voi tehdä. Vaikka kuinka tarkka koittaa olla, niin ei aina mene nappiin. Minulle tämä reissu opetti taas uutta myös siitä, että aina kannattaa hyödyntää googlea, aina. Ei olisi ollut iso asia nopeasti katsoa mikä paikka ja mitä siitä kirjoitetaan netissä. Olisin herännyt kuvitelmistani heti ja jättänyt tuon paikan kokematta.
Tuo hetki ei ollut minun hetkeni ja kannan siitä tullutta taakkaa harteillani. Minun olisi pitänyt ymmärtää, olenhan niin tarkka noista hevosistakin. Mutta astuin harhaan ja tein sellaista mikä ei kuulu minun toimintaani. Voin luvata, etten tee sitä enää toiste. En enää mene sokkona jonnekin, vaan selvitän ensin mikä homman nimi on. Tuo oli sellainen asia, josta jäi huono fiilis ja moitin itseäni asiasta edelleen. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta tällä tavoin koitan tuoda kaikille tiedoksi, ettei kannata mennä moiseen paikkaan ja tukea tuollaista toimintaa.
Hyvää sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: