Neulottu kesätoppi
0
Neulottu kesätoppi on tullut valmiiksi tässä toukokuun lopulla. En oikein ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä, mutta muutaman tasokuvan saatte toki nähdä ehdottomasti nyt. Olen aikanaan ostanut Parislankoja aika ison määrän, osasta olen virkkailut donitseja ja nyt tästä farkunsinisestä tulikin sitten toppi. Loppulanka varmaan menee juuri tuollaiseen donitsiin.
Neulottu kesätoppi
Oli jotenkin todella vaikeaa lähteä tekemään kesäistä neuletta puuvillalangasta. En oikein tiedä miksi näin oli ja miksi oli niin hankalaa neuloa tämä toppi. Alun perin ajattelin tehdä jonkin oman jutun, mutta homma muuttui matkalla kun huomasin, että haluan jotakin helppoa ja se helppo on se, että neulon ohjeesta enkä ajattele mitään. Seuraava haaste olikin se, että millainen on se toppi, jota oikeasti myös käytän. Monta toppia selailin ja monet olivat tosi ihania, mutta lankaakin oli niin rajallinen määrä, että moni jäi tästä syystä odottamaan parempia aikoja. Lopulta päätin tehdä tämän kyseisen topin.
Ohje: Summer Lily
Koitin valita tosiaan sellaisen työn, joka on iisibiisi ja jota ei tarvitse miettiä eikä laskea. Noh, onhan tämä helppo, mutta kyllä pitää laskea koko ajan, ettei mene ihan päin mäntyä tämä työ. Tikutin silti menemään kovalla tempolla ja aika nopeasti se tulikin valmiiksi. Uskon myös, että toppi tulee olemaan yksi lemppareitani vuosia. Kunhan saan kuvattuakin sen joskus. Tällaista tämä meikäläisen työskentely on. Aina tehdään kovalla tohinalla ja sitten kuvaamiset on vähän niin ja näin. Tai sitten menee toisin päin.
Neuleunelmia syksylle
Niitä unelmia ei oikein ole. On tiettyjä juttuja mitä on tehtävä pois jaloista pyörimästä. Eli tyttären villasukat ja itselle pari paitaa. Siinä ne suunnitelmat. Tosin pojatkin ovat pyydelleet sukkia, eli sukkahommia tulee varmaan tässä tehtyä enemmänkin. Äitikin on kovin pyydellyt sukkia. Joten olisi hyvä, että neuloosi vain pysyisi poissa ja voisin keskittyä vain ompeluun…Ehkä. Tosin neuloosi auttaa kyllä hyvin siihen, että saisi hyvin valmiiksi kaikkea. Mutta tosiaan neuloosi on jättänyt meikäläisen nyt täysin.
Minulla on tuossa sängyn vieressä yksi keskeneräinen työ, mutta voi olla, että se jää kesken kevääseen asti. Puuvillaa kun on. On hyvin epätodennäköistä, että tulisin sen neulomaan nyt talvea vasten. Olen vähän sellainen, että talvella lämpimät neuleet ja kesällä sitten ohuet kesäneuleet. Saa nähdä miten käy tämän kanssa lopulta. Lankoja täytyy kuitenkin saada tehtyä pois, niin toivottavasti pian jonkin sortin neuloosia alkaa kuulumaan.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Vohvelia ja Helsingin kesä
Vohvelia, haluan vohvelia. Näin alkoi yksi aamu tässä taannoin. Toki kotonakin olisimme voineet vohvelit paistella, mutta halusin muutakin kuin vain vohvelia ja kauppaan ei haluttu lähteä, joten ruokaa napaan ja vaatteet niskaan ja nokka kohti Helsinkiä ja Kämpin Galleriaan herkuttelemaan WaffDadyn vohveleilla.
Vohvelia ja Helsingin kesä
Meillä on tosiaan meidän reissun jälkeen, joka keskeytyi ollut suuria hankaluuksia keksiä jotain järkevää tekemistä meille. Yleensä pyöräily on auttanut tähän, mutta meillä herätään niin myöhään, että ei ole sitten lopulta kiinnostuttu lähtemään pyöränselässä seikkailemaan. Siksi homma mennyt ihan makoiluksi, mikä sekin on toki ihan kiva juttu. Nyt kun poika lähti siskonsa luokse saamaan laatuaikaa sisaruksensa kanssa, niin meillä oli hyvin aikaa laittaa meidän reissuasiat kuntoon ja hoitaa niin rahanvaihdot kuin muukin tarpeellinen.
Ja koska vohvelit oli mulla mielessä, niin pakkohan sitä oli googletella sitten paikkoja. Valitettavasti täällä on lopetettu monta hyvää paikkaa ja kuplavohvelit saivat jäädä unholaan, joten ainut paikka mikä vielä auki on, löytyi Kämpin Galleriasta. Joten junalla keskustaan ja siitä kipiteltiin kohti Käppiä. Helsingin keskustan sanotaan olevan aivan autio. Noh, ei se sitä kuitenkaan ollut, vaan kadut täynnä ihmisiä. Vaikka oli sateinen ilma, niin jotkut istuskeli siitä huolimatta terasseilla.
Vohvelit maistui ja musa soi
WaffDaddy on erikoistunut suolaisiin vohveleihin, mutta koska me olimme jo syöneet ruokaa, niin halusimme ehdottomasti makeat vohvelit. Ja kyllä maistui. Kun herkuttelut oli herkuteltu, lähdimme tallustelemaan vatsat täynnä kohti Katajanokkaa. Mies halusi ehdottomasti päästä istahtamaan lasillisille kanavarannalle. Hetken nautinnon jälkeen lähdimme vielä pikkuruiselle tallustelulle Katajanokan Kasinon ympäri. Olisin halunnut mennä pidemmällekin, mutta miehen kengät kalvoi sen verran, että oli vain hypättävä sporaan ja annettava sen viedä meidät kohti Rautatieasemaa.
Junalla kohti Ogelia ja Ogelista autolla kohti kotia. Kotona alkoi armoton siivoaminen ja paikkojen kuntoonlaitto, että mummeli voi olla täällä hoitamassa koiria ja poikaa kun me singahdamme kesän viimeiselle reissulle. Ja tässä kohtaa voin sanoa, että poika itse halusi jäädä mummelin kanssa tänne kotiin. Ei väkisin enää häntä vedetä perässä, menee muuten koko reissu tappeluksi. Joten hän nyt ei tosiaan halunnut lähteä mukaan, niin saa jäädä kotiin.
Tämmöinen pieni kesäpäivä meillä tällä kertaa.
Ihnaa päivää kaikille kaikille!
Seuraa minua: