Sen pituinen se
0
Sen pituinen se, loman siis. Kesä on ollut tosiaan niin omituinen, etten oikein osaa suhtautua siihen, että huomenna on mentävä töihin. Jotenkin tuntuu sille, että kaipaisin vielä lomailua, jotenkin kaikki päättyi aivan liian nopeasti ja vielä voisin nauttia elämästäni. Kesä itsessäänkin oli jotenkin lyhyt, kun oli helteet, olin vielä töissä silloin. Kun loma alkoi, niin loppui helteetkin. Sellaista kesälomafiilistä en päässyt nyt kyllä kokemaan ollenkaan.
Sen pituinen se
Arki tulee olemaan ainakin ensimmäisen viikon aika rajua, olen aamu vuorossa, jotka ovat minulle aina erittäin vaikeita. Nuorisotyö on iltapainotteista ja siksi aikaiset aamut eivät ole minua varten ollenkaan ja meidän päivärytmi on muutenkin mitä sattuu tällä hetkellä. Mennään yhdeltä nukkumaan ja herätään kahdeksan ja yhdeksän välillä. Söpöä taas ei saa hereille millään, vaikka miten yrittää. Nuppu kyllä lähtee isännän perässä alkaertaan heti kun isäntä lähtee keittämään aamukahvia. Söpö jää nukkumaan mun viereen.
Meidän matkakin päättyy tänään. Koska kirjoitan nyt näitä postauksia etukäteen, niin en osaa sanoa miten kiva reissu nyt on ollut. Krakova on niin ihana kaupunki, että uskon, että meillä on kivaa. Päästään kokemaan vähän erilainen hotellikin. Yleensä kun otamme B&B tai huoneistohotellin tai vuokrataan asunto. Mutta nyt ollaan oltu erittäin laadukkaassa hienossa hotellissa keskellä Kazimierzia, minun rakkaassa kaupunginosassa.
Nautin vielä kesästä vaikka työt alkaakin
Olen kyllä päättänyt sen, että jatkan kesäloikoiluani vaikka työt alkaakin. Otan ihan rennosti vielä tämän elokuun, sillä meidän varsinainen arki töissä alkaa vasta syyskuussa. Toki kaikenlaista hommaa on ennen syyskuuta ja kiirettäkin pitää, mutta otan iisimmin nyt alun. Uuden ompelukoneen käyttöönottoa, siivoamista, kerholaisten ilmottautumiset, kerhojen suunnittelut ja materiaalihankinnat. Ne on ne meidän ensimmäiset asiat mitä tehdään kun tullaan töihin.
Kohta blogikin siirtyy arkeen ja julkaisutahti hidastuu ja osuu enemmän tuonne loppuviikkoon ja viikonloppuun. Olikin kiva taas blogata vaihteeksi joka päivä ja nähdä vähän miten rikkonainen tämä kesä lopulta meillä oli. Ei ihan tällaista kesää meillä ennen ole ollutkaan. Eipä se kyllä haittaa, ihan hyvä vain levätä ja olla vain. Kivointa oli se, että te olitte mukana meidän kesässä. Toivottavasti kaikilla on ollut ihana kesä ja saanut rentoutua niin paljon, että jaksaa sitten taas koko pimeän ja kylmän talven. Matkapostaukset tulee piakkoin.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Aurinkoinen Porvoo
Porvoo oli aurinkoinen vaikka satoikin. Aurinkoa ei tosiaan nähty kun suunnistimme kohti Porvoota tuossa viikonloppuna viikko sitten. Aamulla oli kauni ilma kun lähdimme, matkalla alkoi tulla vettä, mutta onneksi meillä oli mukana Museokortti, joten ei tarvinnut miettiä tekemistä. Joten automatkalla jo suunnittelimme, että emme lähde kiertämään mitään.
Aurinkoinen Porvoo
Porvoo kuuluu meillä joka kesäiseen käyntikohteeseen. Tosin yleensä viimeinen kesälomapäivä vietetään Porvoossa. Tosin nyt muutamana vuonna se on ollut hiukan liukuva. Mutta tosiaan nyt lähdimme reissuun ihan siitä syystä, kun nyt ollaan ihan muualla kuin Suomessa. Koska sade päivä, niin päätimme ettemme ole Porvoossa pitkään, vaan käydään museossa, haetaan suklaata ja sitten syömään ja kotiin lämpimään. Ei olla ennen oltu Porvoossa museossa, joten tämä oli kivaa vaihtelua hommaan. Koska auto parkeerattiin jälleen 24 paikalle, niin pääsimme siitä suoraan sillan yli kohti Raatihuonetta. Joten se oli meillä Museokorttikohteena.
Minusta Museokortti on erittäin hyvä juttu olla olemassa, kun ei tarvitse oikeasti budjetoida mitään museota, kun menee sisälle vain. Toki tämä vaatii sen, että museossa hyväksytään Museokortti. Eli voi mennä ihan milloin tahansa museoon ja se jos mikä on parasta. Tylsä päivä, mennään museoon. Eivät toki kaikki museot maksa paljon mutta silti on tämä kortti on kätevä. Kierrettiin siis museo rauhassa ja annettiin pahimman sateen huuhtoutua taivaalta.
Päivän asuna oli tilkusta tehty maksihame ja Uffista ostettu neulepaita.
Ravintola ja suklaata herkkusuille
Sade oli hiukan rauhoittunut, kun lähdimme museosta ja tietenkin vilkkaalle kadulle, jonka varrella on kaikenlaista kivaa. Suklaapuotiin menimme heti ja ostimme sieltä vähän tuliaisia kotiin. Suklaakahvia sekä pari keksiä. Sen jälkeen mentiinkin kovalla tohinalla kohti Ravintola Ranta-aittaa, sillä sade alkoi jälleen ropista hivenen kovempaan tahtiin. Onneksi oli pöytä vapaana ja pääsimme istumaan ikkunan luokse, jossa valoisampaa. Tilasimme alkupalat ja alkudrinkit ja nautimme olostamme. Mikään kiire ei ollut enää mihinkään.
Linkki ravintolan omille sivuille.
Suosittelen lämpimästi ruokailua Ranta-Aitassa. On meinaan todella hyvää ruokaa. Alkupalat olivat erittäin hyviä, tilasimme kaksi erillistä alkupalaa ja jaoimme ne keskenämme. Saimme erikseen jakolautaset. En ole koskaan syönyt missään niin hyvää kukkakaalia kuin tuolla sain. Pääruokana söin itse ankkaa, joka oli todella suussasulavaa. Jälkkäriksi me molemmat otimme porkkanakakkua ja nyt täytyy myöntää, etten ole tuolla tavoin syönyt porkkanakakkua vielä koskaan, mutta oli aivan älyttömän hyvää.
Hyvillä mielin vatsat pullollaan lähdimme kohti kotia ja jätimme heipat ihanalle Porvoolle.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: