Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
2
Meillä Suomenlinna kuuluu jokakesäiseen retkikohteeseen, joka on aina ollut nuorimman pojan toive. Mutta tänä vuonna Suomenlinna jäikin hänellä laskuista pois, Suomenlinnan taika on loppunut eikä kiinnostusta retkeilyyn enää ole. Suosikki pizzeriakaan ei sinne saa poikaa houkuteltua. Syyksi siihen ettei halua tulla sanoi, että oli jo toukokuussa äidin kanssa ja Nikolaissa syömässä, joten viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa kuin lähtee reissuun.
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Jätimme siis pojan rannalle ja suuntamme nokkamme kohti suloista saarta nimeltään Suomenlinna. Turisteja oli valtava määrä tulossa samaan lauttaan meidän kanssa ja jonoa oli yhtä paljon kuin aikanaan ennen koronaa. Olin vähän häkeltynyt siitä ja ahdistunutkin. Enhän voi sietää ihmisiä. Mutta hienosti päästiin lähtemään pienellä purkilla kohti Suomenlinnan satamaa. Tällä kertaa ei lähdetty seikkailulle, vaan suunnistimme heti matkan kohti Bastion Bistroon, sillä minulla oli jo kova nälkä. Lähdimme niin myöhään liikkeelle. Yleensä olemme Suomenlinnassa jo ennen puolta päivää.
Valitsin lohta ja mieheni burgerin, nautimme ruokailusta ulkona ja kun ruoka oli saatu alas kurkusta, lähdimme kävelemään reippaasti kohti Ehrensvärd -museota. Siellä oltiinkin oltu jo muutama vuosi sitten museopäivänä. Jäi hiukan sellainen olo, että näyttelyä oli typistetty paljonkin. Muistelisin, että viimeksi olisimme olleet myös jossain alakerrassa katsomassa jotakin. No mutta tällä kertaa siis ei missään alakerrassa käyty.
Linkkejä:
Jälkiruokaa näköalalla
Museoinnin jälkeen tallustelimme kohti Raivntola Piperia tarkoituksena nauttia jälkiruoka tässä kohtaa, ennen Kustaanmiekan tyypillistä turistikierrosta. Alunperin oli tarkoitus, että menemme myös uimaan, mutta emme musitaneet koko asiaa kun oli lähdönaika, joten uiminen jäi tällä kertaa. Tästä reissusta tuli muutenkin tällainen syömisreissu, tutustuttiin uusiin makuihin paikoissa, joissa emme ole ennen olleet. Pojan kanssa kun ne on aina ne samat. Paitsi Kekrijuhlissa, silloin ei ole pizzeria Nikolai edes auki, niin pakko tutustua muihin ravintoloihin silloin.
Kun kävely ja pakolliset kuvat oli napsittu lähdimme rauhallisesti tassuttelemaan kohti satamaa ja kohti Kauppatoria. Oli aika suunnata kohti kotia, kun lapsonenkin jo soitteli perään, että koska me tullaan kotiin. Ikävä oli rassukalla. Tai näin ainakin kiusoittelimme. Oli kiva reissu, vaikka ilman lasta se tehtiin. Olemmekin aivan uuden edessä, kun nuorimmainenkin on jo siinä iässä, että elää omaa elämää ja me omaamme.
Ja tällä reissulla sai Suomenlinna uuden merkityksen, miten me kaksi aikuista voimme yhdessä nauttia tästä paikasta, kun lapsoset eivät enää meidän kanssa reissuille lähde. Uuden opettelua siis meillä nyt ja paljon. Onneksi meillä on yhteisiä juttuja ollut aina, niin ei ihan tuulesta jouduta kehittelemään uutta. Otamme vanhat jutut haltuun uusilla tavoilla, aikuisten tavoilla.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pitsipöytäliina mukaan rannalle
Tiesitkö, että pitsipöytäliina sopii hyvin myös rannalle? Kyllä näin se on, tosin ensin tein siitä itselleni kaftaanityyppisen vaatteen, jonka voin heittää päälleni kun en ole uimassa. Olen sillä tavoin vähän hupsu, että aina pitää olla jonkinlainen suoja. Yksi syy on se, että palan herkästi ja haluan suojata ihoani muutenkin kuin fysikaalisella aurinkorasvalla.
Pitsipöytäliina mukaan rannalle
Minulta siis löytyy aika paljon erilaisia vaatteita, joita voin käyttää juurikin rannalla antamassa lisäsuojaa, on rantateltta, sellainen iso, jonka sisälle mahtuu kaikki kolme tai sitten vain minä ja poika. Siellä on kiva syödä ja oleskella ja se antaa mukavasti suojaa. Sen lisäksi meillä on käytössä fysikaalinen aurinkosuoja, nyt on testissä ihan toinen merkki. Atopik SPF 50 aurinkovoide on meillä testissä nyt ja olen tykännyt paljon. On helppo levittää ja ei jää valkoista pintaa iholle. Enkä ole palanut vielä kertaakaan. Tämän lisäksi suojaan itseäni myös erilaisilla vaatteilla, kovasti etsiskelen itselleni myös UV -suojattuja vaatteita, mutta vielä ei ole tullut vastaan mieleisiä.
Mutta koska minun on suojauduttava tarkkaan, niin minulta löytyy kaikenlaisia ihania hepeneitä rannalle. En halua pukeutua miten sattuu, vaan aina katson mikä sopii minkäkin kanssa. Minulla on siis useasti mukana se jokin ihanuus, johon kääriydyn uinnin jälkeen sekä vaate jolla tulen rannalle tai sitten minulla on valmiiksi sellainen asu, jolla voin olla niin rantaravintolassa kuin itse rannalla hyppimässä.
Alla olevassa linkissä on ohje, jota voit hyödyntää tällaisessa työssä. Pitsipöytäliina ei ole pakollinen, vaan voit tehdä kaftaanin vanhasta isosta huivista myös.
Syömään Haltialan tilalle
Koska sade ajoi meidät aikaisin pois rannalta ja rantaravintolat eivät nyt meitä innostaneet tarjonnallaan, niin suuntasimme nokkamme kohti Haltialan tilaa, jossa käymme joka kesä syömässä. Tänä kesänä emme vielä olleet ehtineet, joten suuntana oli Haltiala. En kuitenkaan kaftaanissa suunnannut sinne, vaan uikkareiden päälle heitin trikoomekon, jonka olen ommellut vuosia sitten. Ilman kaavaa. Näitä tuli tuli aikanaan tehtyä todella paljon ja niitä myös oli paikat täynnä. Tämä on enää jäljellä niistä ajoista. Se on ollut niin kiva tähän tarkoitukseen. Muuten en tätä mekkoloista käytä.
Mekko on tavallaan one size sillä se on tilava sekä jousto on hyvä. Tämän vuoksi olen voinut tätä käyttää näin monet vuodet, vaikka painoa on tullut tämän 20 vuoden aikana +30 kg. Ei siis haittaa yhtään vaikka leviää, kyllä varmasti jossakin vaiheessa tässäkin mekossa tulee raja vastaan, mutta nyt kuitenkin vielä voin oikein hyvin käyttää tätä mekkoa. Tällä yhdistelmällä: Ranta ja eläintila saimme rakennettua oikein ihanan rantapäivän, vaikka se päättyikin nopeasti kylmään sateeseen ja kovaan tuuleen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista