Virkattu hellemekko
0
Tämä virkattu hellemekko ei valmistunut ihan käden käänteessä, eikä kahdessakaan. Vuosi sitten road tripille tarvitsin jonkin homman käsille ja lopulta siitä tuli tällainen. Olen työn edistymistä aina välillä esitellyt Instagramissa ja olenkin todella tyytyväinen kun sain tämän lopulta valmiiksi. Lankoja on kaikenlaiset jämät ja langan vaihtaminen on tehty solmuilla.
Virkattu hellemekko
Vuosi sitten pakkasimme meidän pikku Swingin täyteen tavaraa. Meidän oli tarkoitus lähteä köröttelemään ensin kohti Turkua, tarvitsin kuitenkin jotakin tekemistä käsilleni, joten singahdimme ihan ensimmäiseksi Nihtisillan Kierrätyskeskukseen, sillä tarvitsin lankoja uuteen projektiini. Osa langoista löytyi jo kotoa, mutta niillä ei pitkälle olisi pötkinyt. Joten ostin kassillisen erilaisia kesäisiä lankoja, joukossa paljon erikoislankoja, joita oli paljon tarjolla 80 -luvulla. Ja ei muuta kuin hommiin.
Sain aika nopeasti molemmat kupit valmiiksi ja aloin virkkamaan alaosaa suoraan rinkulana. Aluksi ajattelin, että teen minimallisen mutta helmaa alkoikin tulla reilusti enemmän. Mekon helmaan tein lisäyksiä tasaisin väliajoin ja mekon helma onkin aika A-linjainen. Kun olin saanut lopulta helmankin sopivan mittaiseksi (jätin myös venymisvaraa), sovitin mekkoa päälleni ja toetsin, että rintani tarvitsee tukea. En laittanut toppauksia, vaan virkkasin nyörin ja nyöristä tuli täysin eri väriskaalaa kuin päävärit. Eli kontrastia halusin mahdollisimman paljon ja sen vuoksi nyöri on väriltään musta.
Vuosi meni ja nyt on toinen suunnitteilla
Vuosi meni tämän mekon tekoon. Tokikaan en koko vuotta tätä samaa työtä tehnyt, vaan tein muitakin tässä välillä. Valmiiksi mekko tuli siis keväällä ja tarkoitus oli kuvata se Yyterissä, sillä Yyteriä varten tätä tein, mutta se saa nyt odottaa ensi vuoteen. Jos päästään silloin paremmalla onnella nauttimaan Yyterin ihanasta rannasta ja bungalowin ihanasta tunnelmasta. Silloin voikin saada mekosta sellaiset kuvat mitä halusin. Nyt mennään kuvilla, jotka otimme kymmenen aikaan illalla Pikkukosken uimarannalla.
Opin tästä hommasta myös sen, että olisi hyvä hankkia kupit rinnoille ja kiinnittää ne virkattuihin kuppeihin. Pitää alkaa sellaisia metsästämään jostain. Huono puoli vain on siinä, ettei sitten virkatut kupit pääse muotoutumaan itselle sopivaan muotoon. Tukikupit kun ei veny ollenkaan. Mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee, jos innostun tekemään toisen mekon, vähän erilaisemman kuitenkin. Tämä homma on siitä kivaa kun jokainen voi tehdä omanlaisen, omilla väreillä ja omilla ajatuksilla.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Maailma Barbie kuplassa
Maailma on nyt barbie kuplassa, käydään Barbienäyttelyissä, kuvataan itseä Barbieboxissa, ostellaan pinkkejä vaatteita ja ollaan eletään Barbiekuplassa. Tästä syystä haluankin viedä teidän ajassa hiukan taaksepäin ja kertoa uudelleen hiukan näyttelystä, joka sai Helsingissä pitkän jonon aikaiseksi Kansallismuseoon. Nimittäin Barbienäyttely vuodelta 2018. Barbie – The Icon avautui meille 27.4.2018 ja tietenkin minä olin siellä jonottamassa. En ole koskaan jonottanut mihinkään niin kuin tuonne.
Maailma Barbie kuplassa
Barbie on ollut elämässäni kauan, ei kuitenkaan ihan niin kauan kuin moni voisi luulla. Innostuin Barbeista aika vanhana, nuorempana kiinnosti vain autot. Barbie oli enemmän minulle kuitenkin sellainen sovitusnukke, jolle tehtiin paljon vaatteita, tein talon ja huonekaluja. Leikkiminen oli vähän niin ja näin. Nuken maailmaan en oikein osannut koskaan sukeltaa. Mutta Barbie nukkeja minulla oli ja monen monta. Edelleenkin katselen leluhyllyissä tätä nukkea, vaikka se ei enää niin glamour ole, vaan siitä on tehty enemmän lapsenomainen. En koe nykyajan Barbieta enää samana kuin se oli ennen.
Nyt kaikki puhuu Barbie elokuvasta. Elokuvan myötä on tullut joihinkin kauppoihin oma Barbie vaatemallisto, on kaikenlaista tilpehööriä myynnissä ja YouTube täynnä Barbie aiheisia kirppislöytöjä ja pukeutumisvinkkejä. Tuo kaikki on ymmärrettävää. Elokuvan näkemistä odotan minäkin kovasti. Tarkoitus olisi hyödyntää samalla kertaa myös synttärilahja, jonka sain työpaikaltani. Mutta katsotaan nyt milloin menemme. Mitä muuta odotan tässä Barbie kuplassa on se, että saisimme toisen näyttelyn tänne.
Barbie – The Icon
Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, siihen hetkeen kun Kansallismuseon näyttely avautui ja tungin itseni sellaiseen ihmismassaan mikä siellä oli. Minun oli tämä näyttely nähtävä. Oli ihana katsella Barbien historiaa, sekä nähdä ne nuket, jotka löytyy omasta laatikosta ja juuri se Barbie, jota en koskaan saanut, vaikka miten sitä kinuin ja toivoin. Jos joskus kyseisen Barbien satun näkemään myynnissä, niin aivan varmasti sen ostan.
Linkkejä:
Minulla on töissä myös kerhoissa muutamia Barbiehöperöisiä nuoria ja he ovatkin tehneet muotinäytöstä yms. Barbeille töissä. Eli Barbie on edelleen lapsille ja nuorille tärkeä nukke. Heille tämä nukke on myös sellainen, että he voivat tehdä sellaisia vaatteita kuin vain ikinä keksivätkään tehdä. Käyttää mielikuvitusta ja rakentaa oman nuken elämän juuri sellaiseksi kuin haluavat. Samalla tavoin nukke oli minulle sellainen. Barbien myötä elin sellaisessa kuplassa, että minusta tulee suuri muotisuunnittelija. Ei tullut oikeassa elämässä sitten kuitenkaan. Mutta pääsen kertomaan käsityön ilosanomaa töissäni.
Barbie -The Icon
Seuraa minua: