Koiravanhuksen elämää
8
Tässä elämme koiravanuksen elämää yhdessä koiran kanssa, mutta millaista sitten on koiravanhuksen elämä, kun kuulo alkaa olla heikkoa ja näkökin alkaa olla entinen. Koira tarvitsee toisenlaisia käskyjä, koska on itsekin hyvin hämmentynyt tilanteesta, kun ei enää kuule tuttuja ääniä ja komentoja tai ei enää nää tulla illan hämärässä yläkertaan, vaan kaatuilee rappusissa. Miten tällaisen koiravanhuksen kanssa eletään ja onko se enää koiran elämää?
Koiravanhuksen elämää
Minulta on kyselty paljon Nupun perään, miksi koira ei näy enää kuvissa, Instassa näkyy lähinnä Söpö, että onko Nuppua enää? Nuppu täytti elokuussa 15 vuotta on saavuttanut vanhuusiän. Tipsut elää vanhoiksi mutta kaikenlaiset vanhuuden tuomat ongelmat alkaa tässä vaiheessa. Siksi kävimme loka-marraskuun vaihteessa eläinlääkärissä, tietenkin tytöt saivat molemmat rokotukset, mutta koska Nuppu on korkeassa iässa, halusi lääkäri myös katsoa Nupun vointia. Olin puhunut jo aikaa varaessa, että Nupun kuulo on heikentynyt sekä hämäränäkö on poissa. Nupun on myös hankala hypätä sänkyyn, vaikka nuorempana Nuppu hyppi pöydällekin kuin kissa ilman vaikeuksia.
Lääkäri tutki Nupun ja antoi vinkkejä miten nyt eletään tämän koiran kanssa. Parastahan nyt on se, että Nuppu on hyvissä painoissa, ravinto on kohdallaan ja on leikkisä ja eläväinen koira. Mutta kuulo ja näkö ongelmat sitten aiheuttaa muutoksia meidän elämässä. Eli kommennot ovat muuttuneet, yövalo on meillä rapuissa, että Nuppu näkee mennä ylös ja alas yöllä.
Emme enää siis huutele namnam kun on ruoka aika vaan tuomme ruokakupin lähelle, että näkee, että nyt saisi tulla syömään. Samoin kun lähdetään ulos, remmit viedään koiran lähelle. Ollaan varovaisia ettei pelästy kosketusta yms. Nuppu on tullut paljon aremmaksi mitä on ollut, joten varovainen on oltava.
Miten tästä jatkamme?
Ihan normaalisti, Nuppu on hämillään kun ei kuule samoin kuin ennen, joten siihen olemme keskittyneet eniten. Nuppu on aina ollut todella kiltti, mutta nykyään hän on erityisen kiltti, säikkykin jopa. Mutta tavallaan Nupusta on tullut röyhkeämpi, koska saa nykyään niin paljon erityiskohtelua juuri tuon kuulon vuoksi. Hän on alkanut myös komentamaan minua sekä miestäni esimerkiksi kun meillä on oma ruokailu käynnissä, niin Nuppu vaatii saada herkkupalaa ja sen kuulee kauas. Tulee ihan hakemaan, jos muuten ei huomioida. Toki siihenkin puututaan heti.
Kysymys miksi Nupusta ei ole kuvia juuri somessa enää saa sellaisen vastauksen, että Nuppu kääntyy pois nykyään aina kun ottaa kameran esiin. Ennen niin kova linssilude lähtee ihan pakoon kun kamera näkyy. Tämän vuoksi kuvaaminen on ollut erittäin haasteellista. Mutta Nuppu voi edelleen hyvin ja vanhenee omaan tahtiinsa. Toiveissa on, että pysyisi terveenä nyt ainakin viisi vuotta. Se on toive, mutta jää nähtäväksi miten käy, joskus vanhuksen voimat voivat vain loppua. Mutta niin kauan kuin Nuppu on hyvässä kunnossa ja voi elää suht normaalisti ilman kipuja, niin koira on elämässämme mukana, muutamme vain itse toimintatapojamme, jotta koiralla olisi hyvä olla.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Pieni tyyny matkalle
Tälle meidän seuraavalle reissulle tarvitaan pieni tyyny, eikä mikä tahansa tyyny vaan sydäntyyny. Tyynyssä on myös tasku, jonne saan sujautettua tossuni sekä unimaskini. Nimittäin lento kestää sen verran kauan, että tossuja sekä unta tarvitaan. Jaksaa sitten remuta matkakohteessa.
Pieni tyyny matkalle
Tälle tyynylle ei ole kaavaa, vaan leikkasin kankaasta suoraan sydämen muodon ja käytin sitten päälikangasta kaavana vuorin leikkuussa. Eli kappaleita tulee kaikkinensa kolme. Ensimmäiseen kerrokseen ompelin vetoketjun ja ompelin aputikillä pöölikappaleen vuorikappaleeseen kiinni. Tämän jälkeen asettelin alimman kappaleen päälikappaleen päälle etukappaleet vastakkain ja ompelin kiinni, jätin tietenkin kääntöaukon, jotta tyynyn saa käännettyä ja täytettyä. Kun tyyny on täytetty, ompelin kääntöaukon kiinni käsin. Ja valmis!
Tyyny ei ole kovin iso, mutta ei ihan pikkuinenkaan. Saan siis todella hyvin mahtumaan pienet tossuni sekä unimaskini tyynyyn. Näin tämä sydämellinen pehmoinen päänalunen kulkee kivasti kainalossa lentokoneeseen asti. On ehkä myös helpompi nukkua kun on jotakin omaa mukana. Uskoisin ainakin näin. Hiukan tosin jännittää miten saan nukuttua, sillä olen todella huono nukkumaan näissä menopeleissä.
Mikä on kohteemme tänä vuonna?
Tänä vuonna kohteemme on Kalifornia ja ensimmäinen etappi on Anaheimin Disneyland, jossa vietämme kaksi päivää. En usko, että tuo kaksi päivää edes riittää mutta se on se määrä mikä nyt on ja sillä selvä. Saa nähdä pääsemmekö mihinkään laitteeseen, sillä ajankohta on sellainen, että siellä on paljon ihmisiä. Tämän kahden päivän jälkeen siirrymme asustelemaan Venice Beachille, josta käsin sitten käymme Universal studioilla, Santa Monicassa ja kaikkialle minne ollaan suunniteltu. Ihan kaikkea kun en paljasta vielä, mutta yritämme päästä myös kirppareille ja vintageliikkeisiin.
Uuden vuoden iltaan ollaan varattu jo pöytä Marina del Reyn alueelta ja ruokailun jälkeen suuntaammekin sinne lasten tapahtumaan, siellä pääsee myös katsomaan ilotulituksia, jotka järjestetään lapsille noin kello 21.00. Tämän jälkeen siirrymme hotellille ja jos jaksamme, niin katsomme vielä puolen yön ilotulitukset hotellin katolta. Mutta saa nähdä jaksetaanko. Sen verran on hektinen reissu tiedossa. Joten tänä vuonna siis paikkaan, jonne en ole koskaan edes suunnitellut matkaavani… Saa nähdä miten reissu menee.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: