Mitä sain synttärilahjaksi?
8
Mitä sain synttärilahjaksi? Minulta kysyttiin. Ajattelin siis laittaa parit lahjat esille tänne. Sain äidiltäni myös neulehommiin apuvälineitä, ne ovat tällä hetkellä jo kovassa käytössä, joten saatte nähdä ne myhemmin. Mutta sain paljon muutakin kuin neuleisiin liittyvää. Ja niin, me vietämme samaan aikaan myös isänpäivää kuin synttäreitäni, sillä olen syntynyt isänpäivänä, vaikka joka vuosi ei ne kohtaa toisiaan.
Mitä sain synttärilahjaksi?
Sain äidiltäni siis kauniit rintakorut, neulehommiin apuvälineitä sekä isoäitini keräämää astiasarjaa. Koska isoäitini on tuolla pilvenreunalla ollut jo vuosia, niin oli kiva saada jotakin isoäitini minulle aikanaan hankkimaa. Lahja rajan takaa. Mieheltäni sain kaksi neulekirjaa sekä kengät. Sain myös ompeluun liittyvän joulukalenterin. Sain myös liitoltani lahjakortin ja vielä on tulossa Espoon kaupungilta lahja.
Suurin lahja oli kuitenkin se, että sain syödä ja olla läheisteni kanssa. Lähdimme siis äitini luokse, jonne saapui myös isommat lapseni. Äitini oli tehnyt ruokaa ja leiponut pullaa ja kuivakakkuja. Mieheni oli tehnyt suklaakakun, joka oli koristeltu yksisarvisin. Nautin kovasti päivästä, vaikka se oli hyvin väsyttäväkin, koska pitkä matka edes takaisin ja muutama tunti vieraana vie voimia.
Pitääkö aina saada lahjoja?
Ei tietenkään tarvitse, en aina edes saa. Mutta jostain syystä tänä vuonna sainkin kivoja juttuja, voi liittyä pitkälti myös niihin haasteisiin, joihin olen törmännyt nyt tämän vuoden aikana. Paras lahja olisikin se, että ensi vuosi olisi helpompi ja rauhallisempi monin tavoin. Ihania lahjoja sain ja kaikki tulee kovaan käyttöön. Rintaneulat tulee tiettyihin uuden vuoden asuihin ja kengät toiseen asuun. Nämä asut saatte nähdä myöhemmin myöskin. Toinen asuista lähtee mukanani meidän matkalle.
Minulle lahjan saanti ei ole pakollinen juttu, yleensä toivon saavani ompeluaikaa, joten miesväki lähtee muualle vuorokaudeksi. Mutta tällä kertaa ikävöin kovasti äitiäni ja lapsiani, joten teimme pienen päiväreissun. Sekin olisi riittänyt lahjaksi. Viisikymppiset tulee vain kerran elämässä, joten ymmärrän, että silloin halutaan kunnolla juhlistaa sankaria. Ja kyllä, meillä huomioitiin isä sunnuntaina. Isänpäivä oli meillä Hesepäivä. Ja mieheni sai muutoinkin sellaisen päivän kuin halusi. Meillä nuo isän -ja äitienpäivät eivät oikein ole sellainen juttu. Kun lapset olivat pieniä, niin he halusi tehdä kortit ja nautittiin brunssi kotona. Mutta ei juuri muuta. Ei nytkään. Mitä toinen haluaa ja toivoo ja niillä mentiin.
Touhukasta torstaita kaikille!
Seuraa minua:
Hei, se olen minä
Hei, mitä teille kaikille kuuluu? Olen hetkisen ollut poissa blogista ja Instasta. Syytä ei ole sen kummempaa. Halusin vain pitää pienen muutaman päivän tauon postailuissa. Mutta nyt olen taas tässä, moikka. Katson tässä ympärilleni, Söpö tuhisee tuossa vieressäni ja pitäisi alkaa laittaa itseään kuntoon töitä varten.
Hei, se olen minä
Olen ollut hyvin apealla mielellä, sillä työkuviot muuttuvat hyvin radikaalisti vuoden vaihteessa ja minulle niin rakas työmuoto päättyy. Tämä tietenkin aiheuttaa stressiä, sekä vaikuttaa hyvinvointiini. Kun on apea ja väsynyt, niin ei voi olla paras mahdollinen ohjaajakaan. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan riippuu monesta asiasta. Syksy on ollut pitkään aika lämpöinen ja pimeä, joten sekin imee energiaa pois, lunta on luvattu sunnuntaiksi, joten jos lunta on tulossa, niin valoa saadaan edes vähäsen. Värit auttaa, mutta jostain syystä tarvitse nyt enemmän ja googlettelenkin paljon ruoka-aineita, joista saisin vähän lisää vitamiineja ja hivenaineita.
Ikä on toki yksi mikä muuttaa vireyttä jonkin verran. Monet sairaudet vie oman tilansa ja ihan kaikkiin samoihin suorituksiin ei enää pysty mitä muutama vuosi sitten. Onneksi meillä on tuo matka tulossa ja vaikka se on buukattu hyvinkin täyteen asioita, niin meinaan nauttia täysillä. Lupaan kertoa matkakohteesta tuonnenpana, ikävä ihminen kun olen… Minulle tämä muutaman päivän tauko on antanut pienen miettimisajan, että mitä haluan jatkossa blogiin kirjoitella ja mikä rooli Installa tulisi olemaan. Nyt kun Insta on minulle lähinnä blogin mainostusta varten.
Olen nyt 50v, tuliko ikäkriisi?
En nyt sanoisi kriisiksikään tätä, mutta jonkinlainen totuuden siemen tuossakin kysymyksessä on. Millaista sisältöä haluan tehdä nyt 50 -vuotiaana? Se on ollut nyt minun mielessäni ja se, että voinko koko ikäni olla kakara. Näitä asioita olen pähkäillyt tämän vain muutaman päivän tauollani. Käsityön ihanaa terveysmaailmaa toki tulee edelleen näkymään, se ei täältä poistu. VillaNanna on käsityöblogi ja sellaiseksi jää. Mutta mikä on muu sisältö onkin vielä hiukan hakusessa. Lukijoilta on vuoden aikana tullut paljon hienoja ideoita sisällöksi ja kaikki ideat on kirjattu ylös ja niitä alkaa tiputellen tulemaan, kun aiheet on ajankohtaisia. Vinkkejä saa siis antaa aina!
En nyt sanoisi kriisiksikään tätä, mutta jonkinlainen totuuden siemen tuossakin kysymyksessä on. Millaista sisältöä haluan tehdä nyt 50 -vuotiaana?
Eli blogi on kuitenkin tulevaisuudessakin se ykkösjuttu. Instagramin kohtaloa en osaa vielä sanoa. Teen sinne niin vähän mitään järkevää sisältöä, se on lähinnä blogin mainostuspaikka itselläni. En siis näe mitään järkevyyttä sen ylläpidossa, toki paljon tulee Instan kautta kävijöitä blogiin. Mutta…Saapi nähdä, en toistaiseksi tee asialle mitään. Toivon tietenkin, että löydän jonkin järkevän käytön kyseiselle kanavalle. Instaankin on pyydetty erilaisia ideoita, jotka on kerätty muistiin. Katsotaan mitä asian kanssa tullaan vielä tekemään.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: