Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
10
Nuuksion tuntee varmasti kaikki Pääkaupunkiseudulla asuvat, mutta kuinka moni on kiertänyt Klassarinkierroksen? Minulle tuli hiukan yllätyksenä, että kaikki eivät tuota ympyräreittiä tunne. Reitti on nimittäin aika kiva, ollaan tosiaan metsässä ja aikamoinen fiilis, kun aluetta kiertää niin vähän ihmisiä.
Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
Lomalla on aikoja kun ei tehdä mitään ja sitten on aikoja kun mennään pää kolmantena jalkana. Tämä reissu oli sellainen jälleen kerran, että päivää ennen reissua päätettiin, että nyt mennään. Keitettiin tomaattilinssikeittoa mukaan ja kaiveltiin kaapeista kaikkea jämää mitä siellä sattui olemaan. Tämä on nimittäin ihan parasta kun kaivelee vain kaappeja ottaa mukaan mitä sattuu olemaan. Oli kyllä mielenkiintoiset eväät mukana meillä. Keli oli lämmin ja varauduttiin pieneen kesäsateeseen. Emme kuitenkaan arvanneet, että pääsimme ukkosenjohdattimiksi.
Meille ei kuitenkaan käynyt mitään, eikä ukkonenkaan päässyt lähelle, tai kyllä se ihan korvan juuressa jyrisi, mutta meni ohi, kulki vierellä mutta ei sitten kuitenkaan. Alussa saatiin vähän vettäkin niskaan, mutta ei kastuttu yhtään, oltiin niin metsässä. Puut piti huolta siitä, ettei kastuttu. Mutta sellainen jännitysmomentti oli mukana. Oli kuitenkin aika upeeta katsella taivasta kun vieressä on aivan mustat pislvet mutta meidän yläpuolella taa aurinko paistaa. Tunnelmia meidän retkestä videon muodossa löytyy tästä linkistä!
Millainen on Klassarinkierros
Klassarin kierros on noin 4km mittainen ympyräreitti, jonka matkalla voi ihastella lampea, kävellä metsässä rauhassa sekä kiivetä kalliolle katselemaan miten upea luonto meillä on. Reitti on hiukan hankala, koska korkeuseroja on sekä polut ovat hyvin kapeita niin kompastelua kyllä tapahtuu, kun puun juuret nousee maasta. Reitti on jonkin verran hidaskin, koska itse ainakin jäin mutustelemaan mustikoita aina välillä. Parasta tuolla on se, että ihmisiä liikkuu alueella hyvin vähän.
Minusta parasta antia noiden mustikoiden lisäksi oli Saarilampi sekä Klassarinkallio. Auton saa parkkiin helposti Valklammentie 1. Klassarinkierros on siis Vihdissä. Sinne on sen verran pitkä ajomatka, ettei tuonne kyllä ihan joka viikonloppu lähdetä, mutta jos haluaa tosiaan kulkea ihan rauhassa, niin tämä on juuri sinulle. Mitään varsinaisia tulipaikkoja ei ole kuin Saarilammella. Mutta kallioilla voi pysähtyä syömään eväitä, kunhan muistaa ottaa omat roskat mukaan. Luonto ei niitä tarvitse. Alueella on hyvät opasteet ja infotaulut. Ainoastaan Klassarinkalliolla jouduimme hetken etsimään oikeaa reittiä, mutta muutoin oli hyvin selkeät reittiohjeet. Saarilammella on myös telttailu mahdollisuus jos haluaa yöpyä ja tutkia Nuuksiota enemmänkin. Hyttysiä inisi aika vähän juuri sillä hetkellä, mutta Härdellistä joku itikka nappasi palasen mennessään. Itikka ei näyttänyt kyllä paarmaltakaan. Kaiken puolin upea reissu, suosittelen tutustumaan myös tähän reittiin.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
En halua päästää kesästä irti
Mikä siinä on, että en halua päästää irti, kesästä. Haluan roikkua siinä loppuun asti huutaa ja kirkua! Älä meeeeee! Mutta se menee, syksyn tieltä on kesän väistyttävä, vaikka mikä olisi. Välillä meikäläisellä on sellainen olo, että minua ei ole luotu elämään arkea, vain tyhjän toimitus on mulle kaikkein parasta. Voi se toki olla jokin muukin asia miksi rakastan kesää niin paljon, että meinaan tukehtua kun työn oveen pitää koputtaa.
En halua päästää kesästä irti
Minulla oli viisi viikkoa lomaa ja tuntuu sille, että loma ei ollut riittävä. Koko kevät on ollut yhtä vuoristorataa ja isoja asioita pohdittavana. Ei ihme, että väsymys on niin lannistavaa. Eikä kyse ole vain yksityiselämästä vaan työelämästä myös. Monen asian summana etsin nyt uusia tuulia, uusia mahdollisuuksia, uusia haasteita. Minkä vuoren valloitan seuraavaksi? Se jää nähtäväksi. Nyt katse on tulevissa kerhoissa ja tulevassa joululomassa. Otetaan asia kerrallaan ja katsotaan mihin seuraava ovi minut johtaa. Tai näin ainakin nyt toivon, odotan ja haaveilen.
Aina hommat ei mene niin kuin suunnittelee, vaikka kuinka haluaa jonkin asian järjestyvän, niin se ei aina järjesty. Kun eteen tulee tienhaara, on suunta valittava, vaikka se tekisi miten kipeää ja vaikka se miten harmittaisi. Mikään ei kuitenkaan käy käden käänteessä, joten on mahdollisuus nähdä myös se miten tässä nyt lehti kääntyy. Mutta jätetään tällaiset höpöt nyt muuhun tilanteeseen ja jutellaan myös minun playsuitista, jonka olen ommellut tilkusta itselleni.
Playsuit kesän lämpimiin päiviin
Olen aikanaan ommellut tästä pikeekankaasta mekon ja kangasta jäi sen verran yli, että pakkohan se oli johonkin käyttää. Kaapista löytyi myös ylimääräinen palan resoria ja ei kun hommiin. Ensin mittasin rinnanympäryksen ja lisäsin siihen 6cm. Siitä sain hyvin yläosan. Alaosa leikattiin vanhoja minishortseja hyödyntäen, sivut pyöristin ja helmaan ompelin kapean nauhan resoria. Ylä ja alaosan väliin ompelin myös palan resoria. sekä yläosaan kapean palasen. Näin yläosa pysyy hyvin päällä, eikä valu. Niin yläosan kuin vyötärönosan kaitaleiden pituus saa olla napakka, ei liian kireä mutta napakka. Ei siis tarvitse olla ihan samaa pituutta mikä on rinnan -ja vyötärönympäryksessä.
Koko puku on nopea ommella saumurilla, muuta ei tarvita. Tällä kirmailee niin pihalla kirsikkapuun varjossa kuin hypähdellen etupihan nurmikolla. Pyöräreissutkin sujuu näppärästi tämä puku päällä. En kyllä ole kokeillut mutta uskoisin niin. Minua tosin ei kannata uskoa tässä asiassa. Joten ei auta kuin kokeilla.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa minua: