On vielä kesää jäljellä
2
On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.
Vielä on kesää jäljellä
Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.
Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.
Mikä Ruutinkoskessa viehättää?
Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.
Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).
Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:
- Linkki 1: VIA PER ASPERA AD ASTRA
- Linkki 2: Aito ajatus
- Linkki 3: Jowisfreelife
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Kestotuotteet meidän keittiöön
Tämän kesän aikana olen uusinut meidän kestotuotteet. Tai siis ne niin sanotut kankaiset talouspaperit. Aikaisemmat olivatkin jo niin öljyiset ja kamalat, että ne siirrettiin autoon hoitamaan seuraavaa tehtäväänsä. Koska uusia tarvittiin, niin tarvittiin myös materiaalia, mistä tehdä uutta.
Kestotuotteet meidän keittiöön
Ihan ensin, ennen kuin lähden tekemään uusia rättejä yhtään mihinkään, katsomme minne tarvitaan ja millaisia. Tällä kertaa tarve osui keittiöön ja tietenkin näihin käteen sopiviin talousrätteihin, joita käytämme samalla tavoin kuin talouspaperia aikanaan. Vanhat kamalassa kunnossa olevat rätit kulkeutui autolle, jossa niiden elämä jatkuu auton siivousrätteinä. Niitä tarvitaan erinäisissä asioissa vielä siellä. Mutta kotona niille ei ole mitään käyttöä enää.
Kun tämä vaihe on valmis, alamme kaivella kaappeja ja etsiä tekstiilejä, jotka ovat kulahtaneita ja niin huonossa kunnossa, ettei niitä voi enää itse käyttää tai laittaa edes jakoon. Nämä toimii hyvin rätteinä. Seuraavaksi onkin vuorossa saksiminen. Leikkaan kaksinkertaisesti käteen sopivat palat. Haluan, että nämä rätit ovat pienehköjä, helppoja käyttää ja sellaisia, etteivät vie kauheasti tilaa. Tämän jälkeen ompelen saumurilla reunat. Yleensä trikoisiin laitan kaksi kappaletta päällekkäin. Voi toki tehdä myös yksinkertaisen mutta itse tykkään kaksinkertaisesta enemmän.
Mihin käytän näitä talousrättejä?
Lyhyesti: Kaikkeen samaan mihin talouspaperiakin käyttäisin.
Mutta mieluiten haluan tuotteita, joita voin käyttää uudelleen ja uudelleen ja vähentää näin osaltani meidän talouden jätteen määrää. Itse myös pidän enemmän näistä kestoräteistä kuin talouspaperista. Ihan jo sen vuoksi, että kestorätit ovat pehmeitä, eivät karheita ja näin ihoni kiittää enemmän. Rätit myös kuivuu aika nopeasti, vaikka välillä saan kuulla siitä, että rättien kuivuminen kestää pitkään. Minusta ei.
Nyt on taas hetkeksi rättejä tarpeeksi, joten voin hyvin odotella seuraavaa rättimateriaalia. Auto ei ole tosin ainoa, jonne näitä rätinraatoja kuskataan, myös pihakalustoille sekä muuhun likaisempaan putsaukseen siirrän niitä rättejä, joita ei voi enää kotona käyttää. Eli rättejä ei tarvitse tehdä valtavia määriä tai koko ajan. Meilläkin vanhat rätit ovat olleen melkein kymmenen vuotta käytössä ennen kuin siirtyvät eteen päin ja siirtymän jälkeen elävät toiset kymmenen vuotta.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: