Virkattu toppi kesään
4
Virkattu toppi on minun tämän kesän must have ja parasta tässä topissa on se, että se valmistuu nopeasti virkkaamalla kaksi suoraa kaitaletta, jotka yhdistetään nyöreillä. Toppi valmistuu langasta riippuen illassa tai kahdessa. Olen virkannut näitä nyt kaksi ja yksi olisi vielä tulossa. Tämä toppi on samaa must have juttua kuin ovat virkatut bikinitopitkin, joita olen tehtaillut jämälangoista.
Virkattu toppi kesään
Olen aivan inspiroitunut nyt virkattuihin vaatteisiin, olivat ne sitten mekkoja, toppeja tai shortseja. Vietän aikaani paljon Pinterestissä tällä hetkellä ja etsin erilaisia ideoita mitä tekisin itselleni tai tytölleni. Kuvista koitan katsoa miten mikäkin työ on tehty ja sen mukaan koitan valmistaa asiaa. Pinterest täyttyy nyt ihanista virkatuista jutuista ja pakkohan minunkin on jokin sellainen saatava tehtyä. Mekon haluaisin virkata meidän reissulle (jota en vielä paljasta).
Mistä sain idean tähän erittäin helppoon toppiin?
80 -luvulla oli paljon neuleita, jotka oli tehty neuloen kaksi kaitaletta, jotka yhdistettiin toisiinsa pituussuunnassa. Jotain saman kaltaista siis halusin myös nyt, joka olisi todella helppo ja nopea virkata. Minä kun en ole mikään hyvä virkkuri. En ymmärrä virkkausohjeita ollenkaan. Pistelen vaan menemään ja jotenkin niistä tulee sitten ihan käyttökelpoisia.
Eli lopulta idea löytyi omasta 80 -luvun topista, joka on kaapissa sekä Pinterestiä selaamalla. Lopputulos on kyllä sellainen, että oli tehtävä toinenkin ja nyt tulossa kolmas. Ne saa sitten riittää tätä mallia ja seuraavaksi alan virkkailla mekkoa. Pinterestistä olen monen monta mekkoa pinnannut itselleni, valinta on vaikea.
Ilmaisosaston rikkinäinen hame
Kuvan ihana sinivalkoinen hame löytyi viime talvena Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja sen vyötärökaitale oli rikki, sekä kuminauha katkennut ja osa kuminauhasta rikkoutunut muutoinkin. Purin siis vyötärökaitaleen ja korjasin sen ja laitoin uuden kuminauhan vyötärölle ja hame menee jälleen täydestä kuin väärä raha. Hame on kyllä aivan ihana ja tulen tätä käyttämään paljon. Sillä on nyt hyvä koti luonani.
Hame sopi täydellisesti toppini kanssa ja topin alle laitoin vielä bikinitopin, jonka olen tehnyt pöytäliinan paloista. Kyseiset bikinit ovat myös zero waste -ajatuksella valmistetut ja ovat kovassa käytössä kun helle kutittaa ihoa ja makoilen tuossa pihan paviljongissa. Jalassa minulla on second hand -kengät. En valitettavasti enää muista onko ne hankittu Kierrätyskeskuksesta vai Fidasta. Mutta joka tapuksessa asuni on ihana Lumppumaakarin ekstaasi asu. Jos et tiedä mikä on lumppumaakarin ekstaasi, niin tässä linkissä olen selittänyt mitä se tarkoittaa.
Mukavaa perjantaita kaikille!
Seuraa minua:
Pikavisiitti Turussa
Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.
Pikavisiitti Turussa
Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.
Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.
Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.
Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin
Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.
Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.
Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?
Kantojuhta auttoi äidin junaan
Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.
Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.
Kun introvertti matkustaa
En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.
Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: