Nyt ei lähde sanaakaan irti

Yleinen | 15.7.2022

Nyt ei lähde, ei vaikka miten puristaisi ajatuksia ulos. Päässä on tulppa. Inspiraatiovimman jälkeen tulee aina tiputuslasku ja sitten ihmettelen taas, että mitähän nyt sitten tekisi tai sanoisi tai… Tai noh, kaikenlaista olisi kyllä esiteltävää. Mutta tosiaan tuo tulppa nyt estää kirjoittelun. Tämmöinen tilanne on kyllä aika perseestä.

Nyt ei lähde sanaakaan irti

Ehkä tuo kelikin tuolla ikkunan takana aiheuttaa sen, että kaikki maailman asiat ärsyttää, eikä sitä ärsytystäkään saa millään saneltua mihinkään. Minua ärsyttää valtavasti myös se, että vaikka pään tilanne on rauhallinen ja kohtauksia ei enää tule, niin kohtaukseni ovat olleet niin rajuja, että nyt poden jäykkyyttä niskassa ja hartioissa. Tähän ei taida olla tällä hetkellä muuta konstia kuin hieronta. Inhoan sitä hommaa todella paljon.

Tuo vesisade ja vilpoinen ilma ottaa päähän myöskin. Miksi oi miksi siellä pitää sataa kuin saavista kaatamalla? Loma menee vähän niin kuin ohi kun joutuu olemaan vain kotosalla. Toki tekemistä on tässä kotonakin kun ompelee, mutta mieluiten menisin pitkin pitäjää pää kolmantena jalkana. Meillä on niin lyhyt kesä, ettei tällaiselle ilmalle ole aikaa!

Onko tilanne nyt sellainen, ettei mitään valoa näy tunnelin päässä?

En minä oikeasti ole näin ärsyyntynyt näin pienistä asioista. On hyvä, että maa saa vettä ja meidän perunat ja kesäkurpitsat kasvaa kasvimaalla. Ja on hienoa, että minulle suodaan niitä ompelupäiviäkin, eikä kaikki materiaali jää pinoihin pitkin asuntoa. Ja blogitaukokin tekisi hyvää, niin se kirjoittamisen ilo tulee takaisin. Siksipä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki lomailla myös bloginkin.

Blogi jää pikkuiselle lomalle

Lomailuun on monta syytä, yksi on tosiaan se, että en tiedä mitä kirjottaisin ja mistä. Haluaisin kirjoittaa välillä muustakin kuin käsitöistä ja kirpputoreista. Olen jättänyt niin vähälle nyt kaikenlaiset seikkailut mitä tehdään miehen ja lasten kanssa, tosin mies ei pyöräretkille tällä hetkellä kykene osallistumaan kätensä vuoksi. Mutta pian sekin saadaan pois kantositeestä. Sitä odotellessa.

Mutta koska pää kuhisee ja tulppa on tiiviisti kiinni päässäni, niin luova tauko on parasta lääkettä tähän soppaan. Tätä taukoa on kehitelty tässä jo pidemmän aikaa ja useasti siitä olen täällä myös mäkättänyt. Toivon kuitenkin, ettei postaus ollut niin negatiivinen, että muille iski negatiivinen ajatus päähän. Se ei ollut tarkoitus. Nähdään kuitenkin pian ja toivottavasti paremmissa merkeissä.

P.S. Instaa kyllä päivittelen, joten nähdään siellä!

Neule: UFF
Housut: Tyttären vanhat
Vyölaukku: Itse tehty
Sandaalit: Dr Martensit
Aurinkolasit: RayBan

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua:

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

6 Likes

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!