Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
12
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita? Tämä on sellainen kysymys, jota mietin aika useasti kun saan vaatteistani kummallisia viestejä. Kyseiset kummalliset viestit liittyvät paljon ikääni, kokooni sekä tyyliini. Annetaan ohjeita miten minun pitäisi pukeutua tai miten tuunata vaatteitani. Ei ymmärretä, että hei, nämä vaatteet on juuri niitä mitä haluan käyttää ja että ompelen vain itselleni, en muille.
Miksi pukeutuminen aiheuttaa tunteita?
Millaisia kommentteja sitten saan?
- Käytän liian lyhyitä mekkoja
- Ikäiseni laittaa mekon alle housut
- Minun pitäisi tuunauksissa ottaa huomioon ikäni
- Huomioida töissäni muut ihmiset
- Tehdä töitä, joita muutkin voivat tehdä, ei vain oman tyylisiä
- Ylipainoisena pitäisi huomioida ettei läskit näy
- Ylipainoisen ei pidä tehdä tuollaisia vaatteita
- Minun pitäisi antaa itseni vanheta arvokkaasti
Tässä nyt muutamia kommentteja, joita saan viesteinä kun julkaisen kuviani somessa. Yleensä en näihin vastaile yhtään mitään, mutta joskus saatan sanoa, että minä teen sellaisia vaatteita, joita itse haluan pitää ja julkaisen kuvan, että jokainen voi halutessaan inspiroitua kuvasta ja tehdä itselle oman näköisen vaatteen. Ei kenenkään tarvitse täysin samanlaista tehdä.
Pukeudutaan niin kuin halutaan ja nautitaan pukuleikeistä
Tämä on minun sanomani. Nautitaan niistä omista vaatteista, annetaan niille tarina, jota kerrotaan ja leikitellään asuilla. Pukeutumisen ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, vaan se voi olla hauskaa ja rentoa. Minulle pukeutuminen on osa hyvinvointia ja sen vuoksi en halua ottaa sitä niin vakavasti. Minulle käsityö on osa pukeutumista myöskin, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että olo paranee siitä kun laittaa sen itse tehdyn vaatteen päälleen ja näkee kätensä jäljen. Tällaisella vaatteella on jo tarina kerrottavana, myös kirppisvaatteella.
Jokainen asuni kertoo minusta, minun tunteista ja minun ajatusmaailmastani. Se kertoo minun elämästä. Minun vaate ei ole vain pelkkä vaate, vaan kunnioitan sen jokaista saumaa, jokaista kuiskittua tarinaa, jonka se minulle kertoo. Koska vaatteet ovat osa hyvinvointiani, niin sen vuoksi jokainen kaappiini päätyvä vaate on tunnuttava lempivaatteelta kun laitan sen ensimmäisen kerran päälleni. Jos vaatteessa tuntuu huonolle, en tietenkään hanki sitä tai muokkaan sen joksikin toiseksi. Näistä asioista olen kirjoittanut kyllästymiseen asti blogissani ja näyttää sille, että näitä pitää toistaa aina tasaisin väliajoin.
Ihanan nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Valtakunnallinen blogiperjantai
Tänään on valtakunnallinen blogiperjantai ja aiheena on jakaa omat blogivinkit lukijoille. Jännittävä aihe, sillä se on niin blogin sisällöstä poikkeava juttu, etten välttämättä osaa edes sitä kirjoittaa tänne, mikä on vinkkini tai olenko tipahtanut sudenkuoppaan. Mutta katsotaan mihin kummaan tämä kirjoitus johtaa. Osallistun siis tällä kirjoituksella #blogiperjantai22 -päivään.
Valtakunnallinen blogiperjantai
Olen aloittanut bloggaamisen jo vuonna 2007-2008 ja silloin blogimaailma oli aivan toinen, kuvat olivat vähän mitä sattuu ja tekstitkin tuntui olevan mitä sattuu. Paljon on tuosta ajasta muuttunut ja itsekin muuttunut paljon. Blogin sisältö on muodostunut ajan saatossa tietynlaiseksi ja vakiintunut. Enää ei ole sitä sun tätä ja vähän tätä sun sitä. Jos siis harkitsee perustaa blogin, niin kannattaa miettiä se punainen lanka, mikä on sen blogin sisältö.
Minulla on alun perinkin blogin sisältö liittynyt vaatteisiin, aluksi tyylitaivaan mukana tuomaa asukuvia mutta vähitellen käsitöitä ja siitä refashioniin ja kierrätysmuotiin. Olin siis jo aika monta vuotta ehtinyt blogata ennen kuin löysin sen oman tyylini. Olisikin joku heti alussa sanonut minulle, että kirjoita sellaista sisältöä mikä minua itseäni kiinnostaa, ei ajatella mitä lukijoita kiinnostaa. Tämä onkin pysynyt minulla sisältönä. Kirjoitan siitä mikä minua kiinnostaa.
Minun suurin kompastuskivi on ollut siis se, että en ole aluksi oikein tiennyt mitä bloggaaminen on ja mitä haluan sillä kertoa. Siksi olen oikeastaan kolme kertaa aloittanut ihan kokonaan uudelleen, tavallaan. Pysähtynyt miettimään mitä haluan kertoa lukijoilleni. Toki se on selvää, että blogi tulee aina olemaan käsityöläisen blogi, vaikka joukossa on välillä vähän muutakin.
Minun vinkkini
Minun vinkkini ovat siis hyvin yksinkertaiset:
- Punainen lanka
- Kiinnostava sisältö
- Hakuoptimointi
Minulla on kauhukuvia tuosta hakuoptimoinnista. Sen opettelu oli äärimmäisen hankalaa aluksi, mutta nyt se menee ilman sen suurempia mietteitä. Vähän kuin vahingossa kaikki loksahtaa oikeaan paikkaan, harvoin joutuu miettimään mikä on väärin kirjoituksessa. Hakuoptimointi tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joita tarvitaan siihen, että blogi löytyy paremmin eri hakukoneissa. Siksi SEO-optimoinnin opettelu ja käyttö on tärkeää.
Kun on sen punaisen langan valinnut itselleen ja löytänyt itselle sopivan aiheen, josta kirjoittaa, niin ei muuta kuin pitämään hauskaa vain. Blogi on hauskaa tekemistä, josta voi tulla myös työ. Joten koskaan ei kannata aliarvioida omaa sisältöä ja omaa osaamista. Hiljaa hyvää tulee sanotaan!
Mahtavaa blogiperjantaita kaikille!
Seuraa minua: