Esittelyssä kasariluvun nahkatakki
4
Esittelyssä nahkatakki, jonka ostin talvella UFFista. Takki on ihanan pehmeää nahkaa ja malli on pusakkamallia, juuri sellaista olen pitkään etsinyt. Parasta takissa on isot taskus, joihin mahtuu hyvin tuollainen iso kokoinen puhelin. Nyky puhelimet kun näyttää olevat valtavia, kohta varmaan samanlaisia kapuloita mitä oli silloin kasariluvulla autopuhelimina. Ne tosin ei edes tämän takin taskuun mahdu.
Esittelyssä kasariluvun nahkatakki
Tuossa talvella päätettiin mieheni kanssa lähteä käymään Hämeentien UFFissa pikaisesti katsomassa, taisi olla silloinkin tasarahapäivät? En muista tarkkaan. Kun tulin ovesta sisälle, niin tuo takki oli siinä suoraan edessäni ja nappasin sen saman tien mukaani, toki sovitin sen nopeasti päälleni. Tuohon aikaan vaatteet olivat väljiä, joten tämä takki meni oikein hyvin päälleni vaikka on pientä kokoa. Tämän vuoksi ei kannata koskaan katsoa kokolappuja kirppareilla, vaan sovittaa päälle.
Voitte vain kuvitella miten iloinen olin, kun takki tosiaan mahtui päälleni ja sain takin, jota olen pitkään etsinyt. Nyt takki onkin ollut kovassa käytössä, vaikka on kasarimallia oleva takki, niin se ei haittaa mitään, sitä on helppo yhdistää millaisten vaatteiden kanssa tahansa. Parasta on se, että tässä takissa on isot hihat ja alle mahtuu helposti isompikin paita. Ihan paras takki siis.
Asu:
- Takki: UFF, Hämeentie
- Neule: UFF, Freda
- Housut: Itse tehdyt
- Vyölaukku: Idea Fix, Krakova
Miksi ei uudenmallista nakatakkia?
Ihan vain sen vuoksi, että minulla on enemmän käyttöä tällaiselle takille, ei muunlaiselle. Toki minulta löytyy myös toisentyyppisiäkin ”nahka”takkeja, mutta niitä tulee käytettyä hyvin vähän. Yksi syy on se, että alle ei mahdu oikein mitään kun hihoissa ei ole tarpeeksi väljyyttä, että voisi kerrospukeutua. Itse kun tykkään siitä hommasta paljon. Siis pukeutua kerroksittain. Vilukissana se on tärkeä tapa pukeutua.
Eli olen etsinyt käytännöllistä takkia, jota voi käyttää ihan minkä vaatteen kanssa tahansa. Takissa on aika mahtavat toppaukset olkapäillä, useasti poistan ja muokkaan vaatteen tältä osin, mutta nyt en halua. Antaa toplinkien olla vain, takki ilman niitä näyttäisi aika hassulle. En siis halua muuttaa tässä takissa yhtään mitään. Toivon, että takki on käytössä vielä kun olen 80 -vuotias rouva ja hyppelehdin pellolla kesämekossani.
Hyvää päivää kaikille!
Seuraa minua:
Inhokki paidasta lemppariksi
Kirjoitin inhokki paidasta tuossa talvella. Olin ommellut paidan tilkun palasesta ja vanhasta neuleesta. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin kiva, joten päätin vielä kirjailla paitaan kukkia. Tämänkään jälkeen ei paita toiminut mitenkään, joten heitin paidan tuunauslaatikkoon. Paita on kummitellut mielessäni siitä lähtien, kunnes eilen meni hermot ja kaivoin paidan sekä collegetilkkukassini lattialle ja aloin suunnitella uutta paitaa ja lopputulos on niin ruma, että paidasta tuli lemppari.
Inhokki paidasta lemppariksi
Minulla ei ollut mitään ajatusta mitä haluan tehdä mutta aloitin sillä, että leikkelin sivusaumat auki ja poistin hihat. Leikkasin hihojen mukaan uudet kappaleet collegetilkuista. Päätin käyttää vain niitä tilkkuja, joita on tilkkukassissa, näin sain aika hyvin upotettua tähän paitaan nyt tilkkuja. Ompelin uudet hihat paikalleen ja leikkasin sivusaumoihin kiilat. Kun kiilat oli ommeltu sivusaumoihin, istuin miettimään jälleen lattialle, että mitäs sitten tehdään.
Päätin lisätä volyymia lisää, joten kiiloja piti leikata enemmän. Kaksi etukappaleelle ja kaksi taakse. Nämä kiilat tuli eri collegesta. Sen jälkeen leikkasin helman epäsymmetriseksi, koska paita on muuten aivan liian raskaan oloinen minulle. Tämän jälkeen keräsin tilkkuja ja leikkelin paloiksi, ompelin yhteen pitkäksi nauhaksi. Ompelin nauhan toiseen reunaan jotain pitsiä, mitä sattui pitsien joukossa olemaan ja ompelin toiseen reunaan rypytysnauhan. Tämän rypytyskaitaleen ompelin paidan helmaan.
Kun olin näin paljon jo muuttanut paidan ulkonäköä, niin pääntien kaitale ei enää toiminut tässä hommassa, joten kaivoin vielä kassia ja löysin kaksi erilaista collegea, joista tein uuden kauluksen. Poolokauluksen. Leikkasin vanhan irti ja kiinnitin uuden tilalle. Näin paita muuttui kokonaan toiseksi.
Minun rönsyilevä tyylini
Minulla on tyyli muuttunut tässä muutaman vuoden aikana aika paljon ja oli muuten ihanaa palata siihen tyyliin, jossa viihdyn kaikkein parhaiten. Siis tässä yliampuvassa, tilkkumaisessa, ei niin kauniissa tyylissä. Tyylissä on ripaus romantiikkaa, tyttömäistä viattomuutta, leikkisyyttä ja iloa. En pidä kauhean vakavasta tyylistä, aina pitää olla jotakin hupsua. Ja tämä paita on juuri kaikkea tuota ja siksi niin täydellinen minulle.
Minulle vaatteet kertovat aina jotain tarinaa, osa enemmän osa taas vähemmän. Tämä paita on täynnä huumoria, se on niin over the top, että se näyttää jo kivalle. Paita antaa näytettä siitä miten käyttää ne pienen pienetkin jämäkankaat hyödyksi. Tietenkään tilkkuvaatteet eivät ole kaikkien juttu, mutta tällä tavoin voi käyttää tilkkuja myöskin. Ehkä alan taas palamaan itselle tuttuun tyyliin ja pukeudun enemmän hupsuihin Melissamaisiin vaatteisiin.
Mitä mieltä olet lopputuloksesta?
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: