Tasarahapäivät, saalis
10
Tasarahapäivät olivat jälleen ja minäkin käväisin pikaisesti viikolla Hämeentien UFFissa katsomassa mitä kaikkea oli vielä tarjolla 3€ päivillä. Minulla oli pari asiaa, jotka halusin löytää ja lopulta löysin pari muutakin asiaa, joita olen etsinyt sekä pari heräteostosta.
Tasarahapäivät, saalis
Alun perin minun suunnitelmissa oli kiertää kolme UFFia, kaikki vintage liikkeitä, mutta kävin lopulta vain Hämeentien myymälässä. Minulla oli taskussa lista mitä etsin ja mitkä asiat puuttuvat vielä kaapistani. Etsin siis puuvillaneuleita, joissa toisessa on kukkia tai muuta vastaavaa sekä raidallista paitaa. Molemmat löytyivät, vaikka nyt eivät ihan ole sellaisia kuin ajatuksissani oli, mutta kuitenkin sen verran lähelle, että nappasin ne mukaani.
Ostin kahdeksan tuotetta 20 € ja valintani olivat hyvin tarkat. Halusin vain tietyt asiat. En olisi ottanut kuin nuo kaksi paitaa, jos en olisi löytänyt näitä paria muuta asiaa. Eli harkitsin pitkään mitä otan ja karsin isolla kädellä korissa olevat vaatteet. Halusin sellaista, joita oikeasti tulen käyttämään tämän kevään sekä kesän aikana. Kaksi yllätystä tuli mukaani myös, lappumekko sekä isohihainen kauluspaita, jotka sopivatkin hienosti yhteen.
Mitä ostin?
Kaksi neuletta oli siis tarkoitus ostaa ja kahdeksan tuotteen kanssa lopulta tulin kotiin. Ne eivät kuitenkaan olleet sellaisia vaatteita, joita en käyttäisi vaan sopivat hyvin kaappiini. Yhden paidan jouduin korjaamaan, paita ole selkeästi tuunattu, mutta koska tuunaus oli tehty väärin, oli kangas repeytynyt ommelkohdista. Purin helman kokonaan ja ompelin uudelleen kaikki saumat sekä helman. Paita on aika lyhyt nyt, mutta se ei niin haittaa kun laitan helman kuitenkin vyötärökaitaleen sisälle.
Ostin:
- Lepakkohihaisen kauluspaidan
- Pierre Cavallon neuletakin
- Lyhythihaisen neuleen
- Neuletakin
- Neuletopin
- Housuhameen
- Farkkuisen lappumekon
- Raiskin tuulitakin
Kesäksi en tarvitse siis yhtään mitään. Mekkoja olen ommellut toki ja ompeluhommia jatkan vielä. Mutta ostettuja vaatteita ei kyllä tarvitse ainakaan tällä hetkellä yhtään enempää. Aika hyvin kaikki tarpeellinen löytyy kaapista. Olen myös erittäin tyytyväinen vaatekaapin sisältöön tällä hetkellä. Ei mitään tarpeetonta löydy, vaan kaikki yhdisteltävissä toistensa kanssa. Kierränkö kuitenkin kesällä kirppareita? Se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä en kuitenkaan mitään tarvitse.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Meikittömyys vapauttaa
Meikittömyys puhuttaa ja usea pitää meikittömyyttä aika pahana asiana. Nimittäin jos ei ole meikkiä, ei ole tarpeeksi huoliteltu. Itse en juuri käytä meikkiä, arkena kulmat ja ripset ovat ainoat, joihin hippasen väriä sivelen. Muuten olen aina hyvin naturelli.
Meikittömyys vapauttaa
Kun aloin saada näitä kohtauksia (Thunderclap headache), niin meikkiä on ollut vain pari kertaa, esimerkiksi Tallinnan reissulla. Yksi syy meikkaamattomuudelle on ollut jaksaminen, meikki ei ole ollut toipuvalle se ensimmäinen asia, joka käy mielessä. Toinen on se, että lääkitys on ollut niin voimakasta, että kasvot eivät vain kestä. Näppylää ja iho-oireita on jos jonkin moisia. On ollut hyvä antaa ihon rauhoittua ja olla vain sellaisena kuin on. Rasvaa toki laittanut, mutta siinä lähinnä kaikki.
Olen kokenut niin vapauttavaksi meikittömyyteni. On ollut ihanaa kun ei ole tarvinnut laittaa meikkiä ja silti tuntenut olonsa kauniiksi. Kaikista näpyistä ja kutinoista huolimatta. Olen oppinut katsomaan itseäni ihan toisin peilistä. Toki peilistä katsoo ihminen, jonka silmän aluset ovat todella mustat ja silmät todella turvonneet ja väsyneet. Vielä kun en ole ihan kunnossa mutta lääkkeiden jäljet iholla alkavat olla poissa, koska lääkitystä on vähennetty paljon.
Asu
- Paita: Itse ommeltu
- Farkut: UFF
- Tossut: Fida
Vapaus on ihana tunne
Vaikka kyse on näinkin pinta-asiasta kuin meikki ja vaikka tykkäänkin laittaa itseäni, niin totuus on se, etten edes osaa meikata. Siksi teen sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta, vaikka meikkaan vähän olen sitä mieltä, että olen huoliteltu ja näytän sellaiselle kuin haluankin näyttää. Meikittömyys ei siis ole minulle ihan valintakaan, vaan ihan pakkokin, sillä jos ei osaa meikata voi lopputulos olla pahempi kuin meikittömyys.
Minulle meikit eivät myöskään ole hyvinvoinnin työkalu, monille se on mutta minulle ei. Sekin johtuu pitkälti siitä, etten osaa laittaa itseäni. Minua ei siis haittaa näyttää perseeseen ammutulta karhulta tai variksen pesältä. Se sopii omaan tyylin erittäin hyvin. Mutta nyt toipilaana olen ihastunut omaan meikittömään ulkonäkööni. Ja kohta tuleekin pisamat, jotka taas haastavat minua, eli meikittömyys jatkuu koko kesän. Mikä ihana ajatus.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: