Ota kuva, ota toinenkin, kolmas toimii parhaiten. Valokuvien ottaminen itse on kummallinen taito, jota minulla ei ole sitten pätkääkään. Nyt on tullut taas hetken harjoiteltua kännykän ominaisuuksia ja selfieiden ottamista. Mitä enemmän harjoittelen, sen huonommaksi tulen.

Ota kuva, ota toinenkin

Aina puhutaan siitä kun selfiet on aina samasta kulmasta ja aina sitä ja tätä. Olen aina ihmetellyt miten muut saa otettua peilin kautta kivoja kuvia tai miten etukameralla saadaan niin söpöjä kuvia. Totuus tietenkin on se, että meikäläinen ei ole söpö tai kiva edes. Koska selfie ei vaan minulla luonnistu. Ei, vaikka tyttärenikin on yrittänyt opettaa tätä erikoista jaloa taitoa.

Ajattelin sitten, että jos välineurheilu auttaisi asiaa ja singahdin ostamaan itselleni puhelinta varten tripodin… Sehän on sitten vekkuli ja metka vehje. Onhan siitä nyt paljon hyötyä monessa asiassa, mutta niitä selfieitä ei edelleenkään saa niin kuin suunnittelee. Vaikka laukaisija on viritetty hyvin, niin tuntuu kuin ei koskaan ehtisi oikeaan asentoon tai sitten pyllähtää pitkin pituuttaan jalat kohti taivasta. Alkaa kammottava hekotus, kun nauran yksinäni omalle touhulleni. Ihmisiä kulkee ohi ja katselee pitkään, että mikä kumman kylähullu tuossa pyörii.

Monta kymmentä kuvaa ja ehkä yksi onnistunut

Selfieiden maailma ei tahdo avautua, ei sitten millään. Miten ihmeessä muut siinä onnistuu, jos minulla ei toimi edes mitkään apuvälineet. Ei auta, uudelleen pystyyn vaan ja yritetään uudelleen. Ja taas kuvaaminen meni poskelleen. Huoh, ei auta maammelaulukaan tässä kohtaa. Kun nainen on käsi, niin se on käsi. Ehkä joskus vielä tämä maailma saattaa minullekin avautua, vai mitä luulette?

Aina kuitenkin kannattaa yrittää uudellee ja uudelleen, ehkä sieltä joskus se hyväkin kuva onnistuu ja mikä parasta se kuvakulma. Ehkä saatan säilyä kuivana tai puhtaana kun hääräilen pihalla kännykän kanssa, mene ja tiedä. Ehkä jo huomenna saan sen the selfien, jota olen nyt monta vuotta satojen kuvien jälkeen yrittänyt, yrittänyt niin kovin, että harmaita hiuksiakin on alkanut tulla muuallekin kuin vain kypäräksi päälaelle. Mene ja tiedä.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Villapaidasta tuli mekko Make Nine -haasteen tiimoilta. Olen nyt saanut valmiiksi yhdeksän suunniteltua työtä. Ei kuitenkaan niin, että olisin saanut ne tehtyä joko ompelulistalta tai neulelistalta, vaan jokainen työ on tehty joko neuleena tai ompelutyönä. En siis kuitenkaan tavoitteeseeni päässyt, että olisin saanut valmiiksi kaikki. Mutta ensi vuodelle on loput yhdeksän, jotka jäi tänä vuonna tekemättä.

Villapaidasta mekko

Täytyy myöntää, että tämä haaste on ollut iso haaste. En ole saanut ommeltua ja neulottua muutenkaan mitään, joten haastetta on ollut. Olen laiskistunut valtavasti ja mitä vähemmän pitää tehdä sen parempi. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä etsimään materiaalia UFF:in tasarahapäiviltä. Silloin kun ne tässä viimeksi oli. Tarkoituksena löytää kaksi paitaa, jotka sopivat yhteen, jotta voin tehdä mekon. Sellaisia ei löytynyt, mutta löytyi aivan häkellyttävän hassu paita, jossa oli paitaan ommeltu liivi. Sainkin heti inspiraation siitä ja nappasin paidan mukaani.

Homma alkoi ensin paidan pesulla, jonka jälkeen purin paidan kokonaan osiin. Poistin koristeet, joita en halunnut paitaan sekä pienensin liiviosaa paljon, sekä lyhensin liiviosaa. Tämän osan kiinnitin paidan helmaan. Purin liivistä huolittelukaitaleet pois ja kiinnitin tilalle hihat. Tämän jälkeen leikkasin paitaosasta kainaloiden alta helman irti, jonka ompelin liivin helmaan kiinni. Näin sain hassusta paidasta hassun hameen. On muuten tosi lämmin.

Mekon vaikea tie

Mekkoa ei ollut mitenkään helppo tehdä, ihan siitä syystä, että se piti kokonaan purkaa ja purkamisesta valitettavasti syntyi myös muutamia reikiä, vaikka miten varovasti yritti purkaa. Itse mekon rakentaminen oli helppoa. Yli ei jäänyt muuta kuin paidan yläosaa, joka sekin on lapset käyttäneet töissä. Käytännössä siis mitään ei jäänyt käyttämättä.

Minulla ei ollut ihan selkeää suunnitelmaa miten toteutan mekon, joten siksi ei ole olemassa mitään selkeää ohjetta, vain suuntaa antavaa. Tärkeää oli kuitenkin se, että sain lisättyä helmaan lisää materiaalia, joten mekko ei ole liian lyhyt, vaan sopiva. Paksujen sukkisten kanssa toimii kivasti ja saapikkaiden varsilla saa lisälämpöä, pitkä takki päälle ja näin pysyy lämpimänä. Mekko itsessään on todella lämmin, mutta lisälämpö Suomen talviaikaan on vain hyvä asia.